Elokuva-arkistossa intialaisia elokuvia!

Elokuva-arkisto Orion tarjoaa tänä syksynä (2009) katsojilleen intialaisten naisohjaajien elokuvia.

Liput näytöksiin maksavat 5e, lapset alle 12v. 2e ja klubikortilla 4e. Jäseneksi voi liittyä ostamalla Orionin kassalta jäsenkortin, jonka hinta puolelta vuodelta on 4e. Ensimmäisellä ostoskerralla veloitetaan myös muovisen klubikortin hinta (1e). Täältä voi lukea lisää.

Kopioin tämän alla olevan tekstin KAVA:n sivuilta.

Värikäs intialainen elokuva on viime vuosina valloittanut maailmaa myös vahvojen naistekijöiden ansiosta. Orionin syksyyn kuuluu otos viime vuosien keskeisiltä tekijöiltä, jotka lähestyvät Intiaa etäisyyden päästä ja ovat saavuttaneet elokuvillaan laajaa vastakaikua.

Intiassa syntynyt mutta Kanadaan kotiutunut Deepa Mehta tunnetaan parhaiten elementtitrilogiastaan Tuli, Maa ja Vesi. Nykyaikaan sijoittuva, kahden naisen rakkaussuhdetta herkästi ja realistisesti käsittelevä Fire (1996) kuohutti Intiassa, missä elokuvateatterit joutuivat uskonnollisten fanaatikkojen hyökkäysten kohteeksi. Kuohuntaa ovat aiheuttaneet muutkin trilogian osat.

Earth (1998) vie vuoteen 1947, jolloin Britannian siirtomaa itsenäistyy ja jaetaan hinduenemmistöiseksi Intiaksi ja muslimienemmistöiseksi Pakistaniksi. Mehta tarkastelee humaanisti ajanjaksoa nuoren Lennyn (Maia Sethna), "epäpoliittisen" keskushenkilön ja tämän läheisten ihmisten kautta. Tapahtumat keskittyvät pääosin aikaan ennen kuin väkivaltaisuudet alkavat paikallisella Lahoren alueella. Firen ja Earthin säteilevänä naistähtenä nähdään Nandita Das.


Water (2005) on huikaisevan visuaalinen ja koskettava elokuva, joka kertoo leskien talosta 1930-luvulla. 8-vuotias Chuyia (Sarala) suljetaan hindulaisuuden lakien mukaan loppuelämäkseen naisten taloon. Leskien hiukset ajetaan, eikä heillä ole oikeutta suunnitella uutta elämää. Ainoastaan kaunis Kalyani (Lisa Ray) saa pitää hiuksensa, mutta hänkin vain siitä syystä, että talon ylläpitoon tarvitaan prostituutiota. Rankassa tarinassa annetaan mahdollisuudet uuteen alkuun, mutta uskonto ja kulttuuri estävät suuren muutoksen tuulet. Koko komean trilogian on kuvannut Giles Nuttgens.

Intiassa syntyneen, New Yorkissa asuvan Mira Nairin esikoiselokuva Salaam Bombay! (1988) voitti Cannesissa Kultaisen Kameran ja sai Oscar-ehdokkuuden. Vahvasti kerrottu tarina slummissa asuvasta pikkupojasta on yhä ajankohtainen ja tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan Danny Boylen viihteestä ammentavalle Slummien miljonäärille.

Kultaisella Leijonalla palkittu Monsoon Wedding (2001) on omaa luokkaansa Bollywoodin ja realistisen kerronnan välissä. Romanttisten monsuunisateiden lähestyessä Verman suku kokoontuu yhteen viettämään perinteistä punjabilaista hääjuhlaa, jonka valmisteluissa kietoutuu yhteen viisi erilaista tarinaa. Nair yhdistää kiehtovasti intialaisen kulttuurin perinteet ja modernin elämän, aina elokuvan musiikkivalintoja myöten.

The Namesake – Kaima (2006) kertoo nostalgisesti Intiasta Amerikkaan muuttavasta nuoresta parista, heidän uudesta elämästään ja varttuvista lapsista. Kerronnan painopiste siirtyy vähitellen perheen poikaan, Gogoliin (Kal Penn), joka on saanut nimensä isän lempikirjailijan mukaan. Länsimaiseen elämäntapaan kotiutunut perheen poika kapinoi perinteitä vastaan. Nairin lempeässä sanomassa kaikuu omien juurien hyväksymisen ja kulttuuriperinnön arvostus.

Keniassa syntyneen, Britanniassa vaikuttavan Gurinder Chadhan esikoiselokuvassa Bhaji on the Beach (1993) ryhmä intialaisnaisia lähtee rantalomalle viettämään vapaata "patriarkaatin paineista". Sisaruuden nimissä yhteen joutuneiden naisten suhteissa kulminoituvat erilaiset arvot, ja väistämättä huumori ja draama syntyvät sukupolvien välisissä yhteentörmäyksissä.

Chadhan hittielokuva Parempi kuin Beckham (2002) kertoo teinitytön elämästä intialaisen kulttuuriperinnön ja brittiläisen nykykulttuurin välisessä paineessa. Jalkapalloon vakavasti suhtautuva Jesminder (Parminder Nagra) haluaa pelata kuin Beckham, mutta perheen mielestä tytön pitää hankkia poikaystävä ja opetella leipomaan naan-leipää. Lämminsydämisessä komediassa Jess karkaa ystävänsä (Keira Knightley uransa alkutaipaleella) kanssa pelimatkalle Saksaan.

Chadhan seuraava iso hitti oli Hilpeys ja ennakkoluulo (2004), kevyesti kulkeva Bollywood-musikaali, jonka tarina on onnistuneesti siirtynyt nykyaikaan. Austenilaisen draaman juonikiemurat sopivat mukavasti värikkäästi kulkevaan kerrontaan ja pääosassa valloittaa Aishwarya Rai, Miss Maailmanakin tunnettu Bollywood-tähti.

Kirsi Raitaranta

Ihanaa että meitä hemmotellaan näinkin monella elokuvalla! Olen nähnyt yhtä lukuunottamatta kaikki elokuvat ja voin kyllä suositella niitä! Ehkä ainoa jonka olisin jättänyt pois on Hilpeys ja ennakkoluulo. Mielestäni se ei ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta viihdearvonsa takia, vetää varmasti porukkaa teatteriin!

Muutama huomio ylläolevasta tekstistä on tehtävä. Ensinnäkin, Hilpeys ja ennakkoluulo EI ole Bollywood-elokuva. Elokuva on brittiläistä tuotantoa. Bollywood-elokuvaksi kutsutaan elokuvaa, joka on tehty Mumbaissa! Elokuva on pikemmin pastissi/kunnianosoitus Bollywood-elokuvalle.

Tekstissä jätettiin mainitsematta monta näyttelijää, jotka varmasti kiinnostavat Bollywood-elokuvia katsoneita. Esimerkiksi Aamir Khan tekee hienon roolityön Deepa Mehtan Earth -elokuvassa. John Abrahamin voi puolestaan bongata samaisen ohjaajan Water -elokuvasta. Salaam Bombayssa! Nana Patekar tekee muistettavan roolityön. Monsoon Weddingissä puolestaan patriarkkaa näyttelee Naseeruddin Shah. The Namesake -elokuvan vanhempina ovat lahjakkaat näyttelijät Tabu ja Irrfan Khan! Ja kirsikkana kerman päällä, kaikkien ihanien isähahmojen kuningas Anupam Kher tekee roolit elokuvissa Parempi kuin Beckham ja Hilpeys ja ennakkoluulo.