Samrat ravintola Helsingissä

Kävin ystävättäreni kanssa ruokailemassa tällä viikolla Samrat -nimisessä intialaisessa ravintolassa Espalla. Olen käynyt kerran aikaisemmin samaisessa paikassa syömässä. Olin silloin ravintolan ainoa asiakas, mistä johtui tarjoilun hitaus. Muistaakseni ruoka oli syötävää, muttei mitenkään erikoista. Hataran muistikuvan vuoksi halusin käydä ravintolassa uudelleen.

Astuimme ystävättäreni kanssa ravintolaan juuri ennen lounasajan päättymistä. Ravintolassa oli muutama asiakas meidän lisäksemme. Saimme valita pöydän ja saimme yllätykseksemme lounaslistan tutkittavaksemme. Olin varma, että lounasaika olisi mennyt jo ohitse! Ystävättäreni valitsi lounas mixin, joka koostui kolmesta erilaisesta lounasruoasta, riisistä ja naan-leivästä. Itse en innostunut lounasvaihtoehdoista ja halusin tilata Aloo Gopia. Emme olleet saaneet Menua, joten päätin kysyä asiasta.

Minä: Teillä on varmaan Gopi Aloota tarjolla?
Tarjoilija: Tarkoitat varmaan Aloo Gopia?
Minä: Kyllä.
Tarjoilja: Kyllä meiltä löytyy.

Kysyin tässä välissä ruoan laktoosipitoisuudesta, jolloin tarjoilija kävi katsomassa menusta tuotetiedot ja laittoi menun pois. Tuote oli laktoositon, joten tilasin sen.

Noin parinkymmenen minuutin päästä saimme ruoat eteemme. Jäin hetkeksi ihmettelemään saapuuko riisini jälkikäteen ja päätin kysyä asiasta.

Minä: Anteeksi, mutta kai tähän annokseen kuuluu riisi?
Tarjoilija: Ei kuulu. Tilasitte ruoan katsomatta Menua, joten oletimme että tiedät ettei se kuulu.
Minä: Kyllä se yleensä kuuluu..
Tarjoilija: Meillä riisi ei kuulu koskaan pääruokaan. Se on lisäke.
Minä: Mistä olisin voinut tietää sen? Yleensä kaikissa intialaisissa ravintoloissa riisi kuuluu ruokaan.
Tarjoilija: Meillä se ei koskaan kuulu. Sun olisi pitänyt tietää se, kun et halunnut Menua.

Tässä vaiheessa ihmettelin mitä riisi sitten maksaa ja koko tilanne alkoi tympiä. Tarjoilija solvaa asiakasta vaikka oli selvää, että hänen olisi pitänyt kysyä tilausta ottaessa haluaisinko riisiä vai leipää ruoan kera. Kuka nyt pelkkää kastiketta syö?! Aloin jo miettiä kuinka kauan riisin saamisessa menee ja ehtiikö ruoka jäähtyä sitä odotellessa, kun ystävättäreni antoi ystävällisesti omasta annoksestaan riisiä lautaselleni.

Annokseni perunat olivat esteettisesti kivat, mutta vaikuttivat pakasteilta. Näyttivät nimittäin sellasilta pieniltä pyöriltä pakasteperunoilta, noiseteilta. Kukkakaalikaan ei maistunut juuri miltään. Yleensä Gopi Aloossa ei ole kovin paljoa kastiketta, mutta tässä kasvikset hukkuivat kastikkeeseen, joka oli mössömäistä. Ja juuri tuon kastikkeen takia, kasvisten ominaismaku jäi täysin taka-alalle. Annoksessa oli aika paljon vihreää chiliä, koska olin pyytänyt annoksen keskivahvana. Annoksen päällä oli tyypilliseen tapaan inkiväärilastuja. Kaikenkaikkiaan ruoasta jäi tunkkainen, valju maku. Yleensä intialainen ruoka on täynnä erilaisia makuja.

Ystävättäreni oli tyytyväinen omaan lounasannokseensa. Siihen kuului riisin ja Naan-leivän lisäksi Dal Kofta, Chicken Garlic ja Beef Korma.

Kävimme maksamassa ruokamme tiskillä. Ystävättäreni lounasmix maksoi 9,80 € ja Gopi Aloo 9,90 €. Edes lähtiessä tarjoilija ei pahoitellut sekaannusta. Toistamiseen en ko. ravintolaan lähde. Ruoka on mitäänsanomatonta ja palvelu erittäin huonoa.

Jos jotain hyvää ravintolasta voi sanoa, on paikan musiikkivalinnat. Kiva päästä kuuntelemaan 90- ja 2000- luvun Bollywood hittejä.