Lensimme Kochista ensin Mumbaihin, jossa odottelimme jokusen tunnin lentoamme. Lähes kaikki lennot olivat myöhässä, koska Pohjois-Intiassa oli sankka sumu. Jopa useat junavuorot peruutettiin tai ne kulkivat pahimmillaan 18h myöhässä.. Informaatio kentällä oli vallitsevista sääolosuhteista johtuen huonoa. Ensin olimme väärässä hallissa ja sitten kun löysimme oikean hallin, ei missään lukenut mistä meidän lento lähtee. Ei siinä, kenttä on pieni, mutta epävarmuudessa oleminen ärsyttää eniten. Onni onnettomuudessa matkakumppanini kävi kyselemässä meidän lentoa ja sai kuulla että koneeseen lastataan jo väkeä.
Lento sujui tosiaan muuten hyvin, mutta penkkirivit olivat hyvin tiheässä. Itse pystyin istumaan siinä juuri ja juuri "mukavasti" ja olen 151 cm pitkä! Matkakumppananini eivät tienneet minne jalkansa laittavat. O_o
Indoren kentällä meitä oli vastassa ystäväpariskuntani, jotka veivät meidät hotellillemme. Ystävättäreni oli hoitanut kaikki järjestelyt siellä, joten meidän ei tarvinnut huolehtia juuri mistään. :)
Hotel Kanchan oli hieman nuhruinen ja likainen. Jostain puski likaa jatkuvasti, joten tällaisena siivousfriikkinä, voitte kuvitella kuinka ahdistunut olin ensimmäisen tunnin. Vaikka yritin pyyhkiä lian pois, sitä puski jostain jatkuvalla syötöllä. Viimein luovutin ja päätin olla ahdistumatta enää yhtään. Huone on likainen piste. Päätimme pitää vaatteet matkalaukussa tai kaapissa muovipusseissa. Positiivista huoneessa oli sen koko, se oli iso. Jotain 35 neliötä. Suihku toimi moitteettomasti ja mikä parasta, sieltä tuli lämmintä vettä! :) Huonepalvelun henkilökunta piti huolen ettei me jäädä ilman aamupalaa eikä mahdollisuutta pesettää pyykkimme (koputtelivat varmaan kolmesti ovelle aamuisin!), päivän lehti toimitettiin pyytämättä, telkkarista näkyi useita musiikkikanavia. Mutta ehdottomasti parasta hotellissa oli sen ravintola, joka olikin iltaisin tupaten täynnä lapsiperheitä. Ruoka oli erinomaista!
Lian lisäksi miinusta tuli kielitaidottomuudesta. Ihmiset eivät juuri osanneet puhua englantia ja minun hindinkielen taito on olematonta. Kommunikaatio-ongelmia siis tuli usein. (Toisaalta ymmärrän, että paikalliset eivät juuri englantia tarvitse, koska siellä ei juuri käy muun kielistä väkeä.) Esimerkiksi kerroin ravintolassa, etten pysty syömään maitotuotteita ja luettelin kaikki mitä en voi syödä. Ja painotin vielä lopuksi että ei kermaa. Mitä sitten meille tuodaan, ruokia, joissa on kermaa! Lisäksi usein tuntui, että meidän annosten kohdalla viivyteltiin kauan, jotta pysyisimme siellä mahdollisimman pitkään muiden tuijoteltavina.
Ja tästä tullaan Indoren miinuspuoliin. Indoressa ei käy turisteja, siellä ei ole länsimaalaisia. Kun sellaisia sinne yhtäkkiä ilmestyy, koko kaupunki pysähtyy...tuijottamaan. Ihmiset pysähtyvät, lopettavat mitä olivatkaan tekemässä ja tuijottavat. Se kuulostaa ehkä hauskalta ja se on ihan vitsikästä pari päivää. Mutta kun me olimme siellä 6 yötä, niin loppuvaiheessa se ei tuntunut enää kovin kivalta. Matkakumppanini nauroi, että nyt hän todella ymmärtää miltä tähdistä tuntuu.. :p Annan jälleen esimerkin: olimme ravintolassa, väsyneinä, nälkäisinä, osa kipeänä. Halusimme syödä nopeasti ja poistua huoneisiimme. Ravintolaan alkaa saapua ihmisiä. He asettuvat istumaan vastakkaiselle puolelle ravintolaa, vieretysten, kasvot meihin päin. Yleensähän ihmiset istuvat vastatusten.. Mutta tälla tavoin kaikki pöydässä olijat voivat tuijottaa meitä jatkuvasti. O_o
Indore on pieni kaupunki Madhya Pradeshin osavaltiossa. Suunnilleen Helsingin kokoinen, ihmisiä asuu noin 1,6 miljoonaa. Ilmasto on hyvin aavikkomainen, vaikka emme olleetkaan aavikolla. Karua luontoa. Talvella siellä on 25 astetta, kesällä pahimmillaan 40 astetta.
Miksi tänne päädyimme? Kun päätin että haluan naimisiin intialaisissa hääpuvuissa, ystävättäreni ehdotti että tulisin hänen luokseen ja saisin kaiken avun hääshoppailussa. Näin ollen lisäsimme Indoren yhdeksi matkakohteeksi. :) Kuriositeettina oli mielenkiintoista käydä Indoressa, mutta en voi sitä kyllä suositella matkakohteeksi. Siellä kun ei ole oikeastaan mitään nähtävyyksiä. Ainoastaan temppeleitä ja niitäkin aivan liikaa! ;D Ja samaa mieltä on ystävättäreni, joka haikailee takaisin Mumbaihin..
Lensimme siis lauantaina Indoreen. Sunnuntaina tutustuimme paikallisiin kauppakeskuksiin: Treasure Islandiin ja Metroon. Ostimme heti alkajaiseksi
kihlatulleni hääpuvun ja sen punaisen juhlapuvun, josta olikin kuva jo näytteillä. Tämän jälkeen kävin kahdessa kaupassa etsimässä leffoja ja sitten istuttiin italialaiseen kahvilaan Lavazzaan nauttimaan kahvista ja jälkkäreistä. :)
Chocolate Excess.. :)
Täältä löytyi kihlattuni hääpuku :)Maanantaina ystävättäreni meni töihin, joten hän oli vuokrannut meille auton kuskeineen näyttämään paikallisia nähtävyyksiä - eli niitä temppeleitä. Näiden lisäksi yritimme päästä todennäköisesti Central Museum:iin, mutta se oli tietenkin kiinni kyseisenä päivänä. Koko päivän saldo oli 7 temppeliä, joista 4 viimeistä missasin. Kävimme nimittäin ruokailemassa erinomaisessa ravintolassa, jossa pyysimme medium mausteista ruokaa. Kochissa tällä ohjeistuksella kun saimme miellyttävän makuista ruokaa. No, Indoren medium on Suomen mittapuun mukaan liekehtivän tulista (vindaloo +++). Meinasi itku tulla syödessä.. No, vatsanihan ei sitten tykännyt ruoan tulisuudesta yhtään ja jouduin poistumaan hotellille. Harmittavinta tässä oli se, että juuri ne temppelit, jotka olisin halunnut nähdä, nyt missasin.. Parin tunnin päästä matkakumppanini hakivat minut ja kuski vei meidät nettikahvilaan! Alkoi ollakin jo aikamoiset vieroitusoireet Facebookista. ;D
Upea Ganapati temple.
Lahjuksia jumalille.
Järkyttävän tulista ruokaa..Tässä on vielä matkakumppanini ottamia kuvia:
Tämän missasin..
Ja tämän myös..Iltasella kävimme ompelijattaren luona,joka lupasi tehdä minulle paidan hääpukuani varten. Ostin häneltä 2 salwar kameez pukua ja annoin ystävättäreni mitat niiden teettämiseen. Alkuperäisistä lupauksista poiketen, ompelijatar kieltäytyi muiden vaatteiden ompelemisesta, mikä muutti meidän suunnitelmat uusiksi. Nyt piti etsiä uusi ompelija! Menimme vanhalle ostarille, josta löytyi 2 ompelijaa, toinen teki muutoksia ja toinen valmisti vaatteita. Sain annettua heille osan vaatteistani.
Tiistai oli Republic Day, eli suurin osa kaupoista oli kiinni. Kävimme viemässä lisää vaatteita ompelijoille ja katselin siinä samalla koruja. Jälleen kerran sain kuulla useammalta myyjältä, että makuni on vanhanaikainen. Minä kun en välitä länsimaalaisen näköisistä koruista vaan halusin perinteisiä koruja. Piste iin päälle, oli kun aloin kysellä pääkorua, jota olen nähnyt muslimien käyttävän elokuvissa. Minulle huudahdettiin, että eihän tuollaisia enää käytetä! ;D Onni onnettomuudessa, matkakumppanini eksyi yhteen korukauppaan sillä aikaa, kun olin toisen ompelijan luona. Sieltä löysin sitten vihdoin kauan kaivatun pääkorun.
Alla olevat 3 kuvaa ovat matkakumppanini ottamia :)
Kyseinen koru näkyy korvan päällä. Kaulakorua en ostanut ja tika (otsakoru) oli ennestään.
Ostari.Ostarilta suuntasimme sari -kauppaan. Ystävättäreni osti itselleen sarin, ostimme hänen siskolleen 2 saria ja näiden lisäksi löysin aivan upean mustan sarin yhdelle toiselle ystävättärelleni. Itselleni en ostanut mitään (vaikka mieli olisi tehnytkin!) Illalla kävimme vielä elokuvissa katsomassa 3 Idioottia!!!! :D Kerron erikseen lisää tästä kokemuksesta! :)
Sari kauppa :)Keskiviikkona meidän oli tarkoitus mennä Manduun -rauniokaupunkiin, joka on kuulemma aikamoinen elämys. Mutta sen sijaan menimme minun päätöksestäni katsomaan hääkortteja. Ystäväpariskuntani olivat tällöin töissä ja joutuivat sovittelemaan pomojensa kanssa erikseen, että pääsivät viemään meidät sinne kauppaan. Kauppa sijaitsi Indoren vanhassa kaupunginosassa "old market area".
Täältä kortit löytyivät.Olin aika pettynyt kaupan tarjontaan. Joka toisessa kortissa oli Ganesh ja joka toinen kortti oli ruskea. Niin, ruskea on nyt suurinta huutoa intiassa. Osoittauduimme hankaliksi asiakkaiksi, kun emme missään nimessä halunneet ruskeaa vaan viininpunaista ja kermaa. Ja tietenkään emme halunneet Ganesha -aiheista korttia. Olin kuvitellut että kaupan tarjonta olisi ollut parempi..
Lopulta löysimme ihan kivan kortin, mutta suurena miinuksena oli sormenpään kokoinen vaaleanpunainen kivi, joka oli koristeena kortissa. Kysyimme kuitenkin voisiko kortin saada ilman kiveä ja Luojan kiitos se oli mahdollista!!! :DDD Pettymyksenä tuli kuitenkin korttien teettäminen, siihen kun olisi mennyt aikaa pari viikkoa! :( Olin toivonut, että olisimme saaneet ne teetetyksi siellä. Kortit olivat vieläpä mittatilaustyötä, joten ne piti tilata Mumbaista asti.. Saimme sovittua, että lähetti tuo ne meille Mumbaihin. Hääkorttien lisäksi ostimme kiitos kortit ja menu/ohjelma kortit. Myyjä oli hyvin perillä näistä länsimaalaisista korttitavoista, kun kysyi heti omatoimisesti, että haluaisimmeko kiitos korttejakin. :D Intialainen ystävättäreni oli aivan pihalla näistä muista hankinnoista. Intiassa ei taideta harrastaa kiitos korttien lähettämistä?
Tämän jälkeen meidän oli tarkoitus mennä Ujjainiin katsomaan temppeliä. ;) No, ajattelimme että jokin pikku matka on nyt tehtävä. Indore kun on niin nähty. Tässä kohti matkaa koimmekin sitten antikliimaksin. Vuokra-auton pyörän kumi puhkesi jossain Indoren ja Ujjainin välisellä osuudella. Aluksi otimme tilanteen huumorilla, mutta pian tuli selväksi ettei Ujjainin matkasta tulisi mitään. Puhjenneen kumin lisäksi, autosta hajosi etupyörän ripustukset. Äänimaailma oli kolinoineen vähän niin kuin junassa ja kyyti kuin kamelin selässä.. 8/ Kuski ei puhunut sanaakaan englantia ja toimi muutenkin hyvin ajattelemattomasti. Hänen olisi pitänyt soittaa meille uusi vuokra-auto heti. Olimme syöneet puoli 10ltä aamupalan ja kun pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa kello oli noin 5. Käskimme kuskia ajamaan takaisin hotellille emmekä suostuneet maksamaan hänelle mitään. "No service no pay." Jossain menee meidänkin sietokyvyn rajat. 45 minuutin matkaan meni 1,5h. Hotellille
päästyämme olimme olleet noin 10 tuntia syömättä. :(
Tässä kohtaa allekirjoittanut on vielä iloinen uudesta seikkailusta.
Tätä maisemaa "ihasteltiin" tunnin verran..
Torstai meni siinä kun kävimme noukkimassa tilauksemme/vaatteemme sieltä sun täältä. Illalla menimme tuttava pariskuntamme kotiin ruokailemaan. Perheen isä oli liikematkalla ja äiti puolestaan ei puhunut laisinkaan englantia. Yllätyksekseni hän ei ollut kiinnostunut kommunikoimaan kanssamme laisinkaan, joten hän vain poistui esittelyn jälkeen toiseen huoneeseen katsomaan telkkaria. Olin niin toivonut, että olisin päässyt kokeilemaan hänen kanssaan hindin taitoani, mutta nyt se jäi.
Ystävättäreni esitteli meille asunnon ja tietenkin tärkeimmän eli hääpukunsa, joita ihmettelimme ja ihastelimme. Punaisen hääpuvun pelkkä huivi painoi lähes 10 kiloa.. Ei ihme että intialaiset morsiamet näyttävät niin ahdistuneilta omissa häissään! :D Pääsimme myös vihdoin antamaan tuliaisemme! :)Olimme hankkineet kuvakirjan Suomesta, Marimekon unikkokuosisen kukkaron, Taika teemaisen muistikirjan, Hakanolin salmiakkia, Marianne pussin ja ruishapankorppua. Lahjukset olivat kovasti mieleen, paitsi se salmiakki! ;DD
Torstai yö meni pakatessa.
Tässä on osa meidän tavaroistamme..Perjantaina meillä lähti lento 8:20 kohti Mumbaita. Meille oli varattu taksi, joten pääsimme mukavasti kentälle. :)
En missään nimessä kadu, että päätin lähteä Indoreen. Tapasin rakkaan ystävättäreni pitkästä aikaa ja hänen miehensä ensimmäistä kertaa.. Jos meillä ei olisi ollut tiukkaa aikataulua ja rankkaa shoppailua, olisi tästäkin matkan osasta tullut paljon leppoisampi. Mutta koska 3 ensimmäistä päivää meni vikaan pyhien yms takia, niin se kostautui koko loppumatkalle. Suunnitteilla kun oli hoitaa parina ekana päivänä shoppailu ja sen jälkeen tehdä reissuja Indoren ulkopuolelle eri nähtävyyksiin. Nyt emme nähneet juuri muuta kuin Indoren.
Säästä ja olotilasta parisen sanaa.. Indoressa oli aika paljon Suomen kesää vastaava sää eli noin 25 astetta päivisin. Iltasin tuli viileämpi ja mittari vaihteli 6-11 asteen välillä. Kihlattuni koki kuitenkin ilman hyvin epämiellyttäväksi. Valitti, että ilmassa oleva pöly kuivatti nenästä limakalvot, josta seurasi jatkuva flunssainen olo. Toinen matkakumppanini erehtyi juomaan italialaisessa kahvilassa jääteen, josta todennäköisesti johtui hänen huonovointisuus. Itse taas sain jännittää ruokien ainesosia. Eihän sitä tiedä, vaikka se järkyttävän tulinen ruoka olisi sisältänyt taas kermaa. Sen suuntaiset oireet kun ilmeni heti.. Meillä oli hyvin vahvaa yleisantibioottia mukana, jota sitten molemmat matkakumppanini alkoivat syömään. Mainittava on kuitenkin, ettei kenelläkään meistä ollut koko matkan aikana voimakasta vatsatautia, eikä kukaan joutunut sairaalaan. Mikä on helpotus. :)
