Wapun kunniaksi laitan tänne muutaman ihanan musikaalikohtauksen. Hauskaa wappua! :D
Ihana Dola Re Dola (Devdas)
Lodi (Veer-Zaara)
Bumbroo (Mission Kashmir)
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Indian Marketista muutama uusi huomio
Kirjoitin aikaisemmin osioon Mistä löytää Bollywood-elokuvia innostavan tekstin pätkän Indian Marketista. Olen asioinut ko. kaupassa jo useamman vuoden ja saanut aina erinomaista palvelua, kunnes Marketin omistaja vaihtui....
Tässä alla vanha teksti:
Olen käynyt kahdesti tämän vuoden puolella Indian Marketissa asioimassa. Ensimmäisellä kertaa olin hyvin ihmeissäni myyjästä, joka ei näyttänyt tuntevan Bollywood-elokuvia laisinkaan, ja joka muutenkin oli hyvin saamaton. Vietin puolitoista tuntia kaupassa ja lähdin sieltä tyhjin käsin. Heiltä ei silloin löytynyt uutuus-elokuvia, joita olin metsästämässä. Myyjän tietämys Bollywood-elokuvista tuli viimeistään silloin selväksi, kun hän tarjosi Rangeelaa ('95) uutuus elokuvana. :)
Toisella kertaa heiltä löytyi useita uutuus-elokuvia, joita keräsin innokkaasti itselleni vuokrattavaksi. Tällöin keskustelin kaupan uuden omistajan kanssa ja sain selville muutamia huomioita, jotka nostivat niskakarvani pystyyn. Ensinnäkin, edellisen omistajan aikana, asiakkaaksi ilmoittautuessa, piti maksaa ainakin 30 euroa panttia vuokraamisoikeudesta. Kaikki kirjattiin ylös ja kun halusi päättää asiakkuutensa kaupassa, he palauttaisivat panttini. Nyt uusi omistaja kuitenkin kertoi, että vanha omistaja vei kaikki panttimaksut mukanaan, ja että heillä on uusi pantinmaksutapa. Siis mitä?! Kauppa on mulle velkaa 30 euroa eikä kukaan aio sitä koskaan maksaa..? Onkohan tämä laillistakaan? Nykyään he aikovat periä jokaisesta vuokrattavasta dvd-levystä 10 euroa panttia, jonka saa takaisin, kun palauttaa elokuvat. Aika törkeää!
Elokuvien vuokra on edelleen 2,5 euroa ja jos haluaa ostaa itsellensä epämääräisen piraattielokuvan, siitä saa maksaa 10 euroa. Ystävänikin päätyi ostamaan virheellisesti uuden Karz-elokuvan, vaikka hän nimenomaan pyysi vanhaa, Rishi Kapoorin tähdittämää, versiota.
En pysty enää suosittelemaan kenellekään ko. kaupan käyttämistä ainakaan elokuvien vuokraus/osto paikkana. :(
Tässä alla vanha teksti:
Toinen hyvä tapa on käydä itämaisissa kaupoissa pyörähtämässä. Niissä voi olla elokuvien myynti ja vuokrauspalvelu. Hakaniemessä, Helsingissä on useita maustekauppoja, niistä suosikkini on Indian Market aivan Hakaniemen torin kupeessa. Elokuvien laatu ei välttämättä vastaa länsimaisia käsityksiä ja joistakin elokuvista voi puuttua englannin kielinen tekstitys. Kuitenkin erityismainintana on palvelun laatu. Olen saanut vuosien kuluessa erinomaista palvelua. He usein tiedustelevat minkä tyyppisistä elokuvista asiakas pitää ja osaavat ehdottaa sen perusteella elokuvia katsottavaksi. Sadoista elokuvista, ehkäpä 10 vuokraamaani elokuvaa on ollut huonoja. Toinen hieno asia on vuokra-aika, jonka saa itse päättää ja kiinteät hinnat. Esimerkiksi voit vuokrata yhden elokuvan 3 eurolla 1-3 päiväksi. Ei se aina ihan näin mene, mutta periaate tulee selväksi.
Olen käynyt kahdesti tämän vuoden puolella Indian Marketissa asioimassa. Ensimmäisellä kertaa olin hyvin ihmeissäni myyjästä, joka ei näyttänyt tuntevan Bollywood-elokuvia laisinkaan, ja joka muutenkin oli hyvin saamaton. Vietin puolitoista tuntia kaupassa ja lähdin sieltä tyhjin käsin. Heiltä ei silloin löytynyt uutuus-elokuvia, joita olin metsästämässä. Myyjän tietämys Bollywood-elokuvista tuli viimeistään silloin selväksi, kun hän tarjosi Rangeelaa ('95) uutuus elokuvana. :)
Toisella kertaa heiltä löytyi useita uutuus-elokuvia, joita keräsin innokkaasti itselleni vuokrattavaksi. Tällöin keskustelin kaupan uuden omistajan kanssa ja sain selville muutamia huomioita, jotka nostivat niskakarvani pystyyn. Ensinnäkin, edellisen omistajan aikana, asiakkaaksi ilmoittautuessa, piti maksaa ainakin 30 euroa panttia vuokraamisoikeudesta. Kaikki kirjattiin ylös ja kun halusi päättää asiakkuutensa kaupassa, he palauttaisivat panttini. Nyt uusi omistaja kuitenkin kertoi, että vanha omistaja vei kaikki panttimaksut mukanaan, ja että heillä on uusi pantinmaksutapa. Siis mitä?! Kauppa on mulle velkaa 30 euroa eikä kukaan aio sitä koskaan maksaa..? Onkohan tämä laillistakaan? Nykyään he aikovat periä jokaisesta vuokrattavasta dvd-levystä 10 euroa panttia, jonka saa takaisin, kun palauttaa elokuvat. Aika törkeää!
Elokuvien vuokra on edelleen 2,5 euroa ja jos haluaa ostaa itsellensä epämääräisen piraattielokuvan, siitä saa maksaa 10 euroa. Ystävänikin päätyi ostamaan virheellisesti uuden Karz-elokuvan, vaikka hän nimenomaan pyysi vanhaa, Rishi Kapoorin tähdittämää, versiota.
En pysty enää suosittelemaan kenellekään ko. kaupan käyttämistä ainakaan elokuvien vuokraus/osto paikkana. :(
torstai 16. huhtikuuta 2009
Nainen ja artisokka-festivaali
Huomenna käynnistyvällä Nainen ja artisokka -festivaalilla esitetään upea Laaga Chunari Mein Daag - Journey of a Woman. Elokuvan pääosassa loistavat Rani Mukherjee ja Konkona Sen Sharma.
Konkona ja Rani
Abhishek, Anupam ja Kunal
Elokuva esitetään sunnuntaina 19.4. 2009 klo 12.00 Bio Rexissä, Helsingissä. Liput maksavat 6,5 euroa.
Konkona ja Rani Abhishek, Anupam ja KunalTässä elokuvan esittely, jonka poimin festivaalin nettisivuilta.
Journey of a Woman on kiehtova yhdistelmä musikaalia, melodraamaa ja feminististä satua, joka näyttävien tanssikohtausten lomassa vie katsojan Benaresiin, Mumbaihin, Sveitsiin ja Espanjaan. Elokuva esittelee Bollywoodin moraalikoodiston muutosta sekä traditioiden ja modernin maailman yhteentörmäystä.
Bollywoodin naistähtien ehdottomaan huippuun kuuluvat Rani Mukerji (Badki) ja Konkona Sen Sharma (Chutki) esittävät sisaruksia, jotka ponnistelevat rahavaikeuksista kohti parempaa elämää. Esikoinen, Badki, päättää pelastaa perheen talouden ja auttaa pikkusiskoa saamaan koulutuksen ja lähtee kotikaupungista Benaresista etsimään töitä Mumbaista.
Suurkaupungissa mahdollisuudet ovat vähissä ja kouluttamaton Badki joutuu olosuhteiden pakosta työskentelemään korkealuokkaisessa seuralaispalvelussa. Hänestä tulee Natasha, rikkaiden ja vaikutusvaltaisten prostituoitu.
Pian Chutki liittyy siskonsa seuraan kaupungissa saadessaan töitä mainosalalta. Hänen ensimmäinen tehtävänsä on myydä luksussaippuaa moderneille intialaisille naisille. Kuten hänen pomonsa (ja tuleva aviomiehensä) huomaa, Chutki on itse juuri sellainen nainen – älykäs, itsevarma ja rohkea.
Langenneet naiset ovat Bollywoodin perustarinoita. Hindun kielinen nimi – sananmukaisesti 'tahra hunnullani' – tarkoittaa langennutta naista. Lopulta Badki nousee jaloilleen muuttuakseen sisarensa kanssa moderniksi intialaiseksi naiseksi.
Tale of a dutiful elder sister who becomes a high-class Mumbai hooker to support the folks back home - - has enough energy, likeability, and pure Bollywood moments to pack the required emotional punch.
-Derek Elley/Variety
Pradeep Sarkar: Journey of a Woman/Laaga Chunari Mein Daag. Intia 2007. Yash Raj Films.
Tuotanto/Production: Apocalypso Filmworks
Käsikirjoitus/Script:
Kuvaus/DOP: Sushil Rajpal
Leikkaus/Editor: Kaushik Das
Pääosissa/Cast: Jaya Bachchan, Rani Mukerji, Konkona Sen Sharma, Abhishek Bachchan, Kunal Kapoor, Anupam Kher
Kopion lähde/Print source: Yash Raj Films
Kieli/Language: hindi/English subtitles
Kesto/Duration: 138 min
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Valokuvia Kankin kuvauksista
Olin tanssimassa 7 - 12.1.2006 Kabhi Alvida Naa Kehnan kuvauksissa. Tässä muutamia valokuvia kuvauksista:
Intialaisten statistien pukuhuone. Meidän "turistien" pukuhuone sijaitsi kankaan toisella puolella.
Minä ja rakas kulkukorttini ;)
Abhishek pyöri usein ulkona meidän iloksemme. Hän auliisti poseerasi kaikkien halukkaiden kanssa. :)
Where's The Party -biisin päätanssilattia.
Ensimmäisen päivän turistijoukko odottelemassa kutsua takaisin sisälle studioon.
Viereisessä studiossa kuvattiin Fanaa -nimistä elokuvaa. Elokuvan kuvaustauolta bongasin kenetpä muun kuin Aamir Khanin!! :D Hän oli hyvin kohtelias ja kysyi mistä päin olen kotoisin.
YashRajin studioille pääseminen oli lottovoitto. Siellä bongasin mm. seuraavat henkilöt: Abhishek Bachchan, Preity Zinta, Karan Johar, Farah Khan, John Abraham, Hrithik Roshan, Aamir Khan, Kajol ja Rishi Kapoor.
Intialaisten statistien pukuhuone. Meidän "turistien" pukuhuone sijaitsi kankaan toisella puolella.
Minä ja rakas kulkukorttini ;)
Abhishek pyöri usein ulkona meidän iloksemme. Hän auliisti poseerasi kaikkien halukkaiden kanssa. :)
Where's The Party -biisin päätanssilattia.
Ensimmäisen päivän turistijoukko odottelemassa kutsua takaisin sisälle studioon.
Viereisessä studiossa kuvattiin Fanaa -nimistä elokuvaa. Elokuvan kuvaustauolta bongasin kenetpä muun kuin Aamir Khanin!! :D Hän oli hyvin kohtelias ja kysyi mistä päin olen kotoisin.
YashRajin studioille pääseminen oli lottovoitto. Siellä bongasin mm. seuraavat henkilöt: Abhishek Bachchan, Preity Zinta, Karan Johar, Farah Khan, John Abraham, Hrithik Roshan, Aamir Khan, Kajol ja Rishi Kapoor.
torstai 12. maaliskuuta 2009
Huomenna...
Ah! Pitkä odotus palkitaan huomenna, kun menen ystävättäreni kanssa katsomaan Slummien miljonääriä. On tietenkin mahdollista etten pidä elokuvasta tai muuten petyn siihen. Odotan kuitenkin innolla näkeväni Mumbain kaupunkia. Ja tietenkin Anil Kapoorin ja Irrfan Khanin roolisuorituksia. ;)
Hurmaava ryhmäkuva :)
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Päivitys 14.3.09:
Nyt elokuva on sitten nähty ja voin sanoa että olen hyvin hämmentynyt. Menin katsomaan lämminhenkistä Intia-kuvausta ja sain useaan otteeseen märän rätin kasvoilleni, niin sanoakseni. Elokuva on loppua lukuunottamatta hyvin realistinen ja osittain varmasti paikkaansa pitävä kuvaus Mumbaista ja siellä asuvista ihmisistä. En muista mistä sanonta "Money Makes the World Go Round" on peräisin, mutta sitä nimenomaan tämä elokuva oli. Hyvin kyyninen ihmiskuvaus. Toivoa ei ole juurikaan tarjolla. Jopa elokuvan onnellinen loppu sai minut nieleksimään katkeria kyyneliä.
Mielestäni elokuvan sivurooleissa oli mitä maukkaampia ja mieleenjääviä henkilöhahmoja. Kaikki roistoja omalla tavallaan. Jopa omaan veljeen ei pysty luottamaan, saati orpokodin johtajaan. Ja tunnetusti poliisit ovat kieroja kuin korkkiruuvi. Huokaus. Mutta näinhän se todellisuudessakin on. Sekä Irrfan Khan että Anil Kapoor tekivät hienot roolityöt, Irrfan korruptoituneena poliisina ja Anil visailuohjelman juontajana. Mutta mielestäni päähenkilöt jäivät hyvin valjuiksi. Heissä ei tapahtunut muutoksia juuri lainkaan ja tämä nimenomaan on hyvän päähenkilön edellytys. Mielestäni lapsinäyttelijät onnistuivat paremmin roolitöissään kuin aikuiset. Tai sitten heille on kirjoitettu maukkaampia kohtauksia..
Pyrin yleensä katsomaan elokuvat kahteen kertaan, ennen kuin sanon mielipiteitäni niistä. Voin kuitenkin sanoa suosittelevani elokuvaa. Se kannattaa ehdottomasti nähdä. Jos ei elokuvateatterissa niin kotona vuokravideolta. Varoitan kuitenkin, elokuvassa on useita järkyttäviä kohtauksia, joita en suosittele heikkohermoisille. Elokuva on vahvaa draamaa, jossa on ripaus väkivaltaa ja aimo annos kyynisyyttä.
A.R. Rahmanin elokuvascore oli upeaa kuunneltavaa! Tippa tuli heti linssiin kun kappaleet alkoivat soida kankaalla. Elokuvan lopputekstien ajan pyörivä musikaalikohtaus oli mukava kunnianosoitus Bollywood-elokuville. Samoin Amitabh Bachchanin esiinnostaminen elokuvassa. Myös uskonto ja kriketti saivat oman osansa. Elokuva siis tuo kivoja yksityiskohtia intialaisille tärkeistä aiheista. Jai Ho!
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Päivitys 14.3.09:
Nyt elokuva on sitten nähty ja voin sanoa että olen hyvin hämmentynyt. Menin katsomaan lämminhenkistä Intia-kuvausta ja sain useaan otteeseen märän rätin kasvoilleni, niin sanoakseni. Elokuva on loppua lukuunottamatta hyvin realistinen ja osittain varmasti paikkaansa pitävä kuvaus Mumbaista ja siellä asuvista ihmisistä. En muista mistä sanonta "Money Makes the World Go Round" on peräisin, mutta sitä nimenomaan tämä elokuva oli. Hyvin kyyninen ihmiskuvaus. Toivoa ei ole juurikaan tarjolla. Jopa elokuvan onnellinen loppu sai minut nieleksimään katkeria kyyneliä.
Mielestäni elokuvan sivurooleissa oli mitä maukkaampia ja mieleenjääviä henkilöhahmoja. Kaikki roistoja omalla tavallaan. Jopa omaan veljeen ei pysty luottamaan, saati orpokodin johtajaan. Ja tunnetusti poliisit ovat kieroja kuin korkkiruuvi. Huokaus. Mutta näinhän se todellisuudessakin on. Sekä Irrfan Khan että Anil Kapoor tekivät hienot roolityöt, Irrfan korruptoituneena poliisina ja Anil visailuohjelman juontajana. Mutta mielestäni päähenkilöt jäivät hyvin valjuiksi. Heissä ei tapahtunut muutoksia juuri lainkaan ja tämä nimenomaan on hyvän päähenkilön edellytys. Mielestäni lapsinäyttelijät onnistuivat paremmin roolitöissään kuin aikuiset. Tai sitten heille on kirjoitettu maukkaampia kohtauksia..
Pyrin yleensä katsomaan elokuvat kahteen kertaan, ennen kuin sanon mielipiteitäni niistä. Voin kuitenkin sanoa suosittelevani elokuvaa. Se kannattaa ehdottomasti nähdä. Jos ei elokuvateatterissa niin kotona vuokravideolta. Varoitan kuitenkin, elokuvassa on useita järkyttäviä kohtauksia, joita en suosittele heikkohermoisille. Elokuva on vahvaa draamaa, jossa on ripaus väkivaltaa ja aimo annos kyynisyyttä.
A.R. Rahmanin elokuvascore oli upeaa kuunneltavaa! Tippa tuli heti linssiin kun kappaleet alkoivat soida kankaalla. Elokuvan lopputekstien ajan pyörivä musikaalikohtaus oli mukava kunnianosoitus Bollywood-elokuville. Samoin Amitabh Bachchanin esiinnostaminen elokuvassa. Myös uskonto ja kriketti saivat oman osansa. Elokuva siis tuo kivoja yksityiskohtia intialaisille tärkeistä aiheista. Jai Ho!
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Työkavereita
Ajattelin laittaa tänne kuvia Mumbain työkavereistani ja työpaikastani. Koska nimimuistini on hirvittävän huono, voi olla, että muistan ihmisten nimet väärin tai sekoitan heidät toisiinsa.
Ohjaaja Roop ja kuvaaja Miles. Odottelua..
Shown juontaja Nina Manuel valmistautuu välispiikkeihin.
Saima ja Roop haastattelemassa herra ja rouva Arjun Rampalia.
Äänittäjä Mangesh ja kuvaaja Miles MTV Immies gaalassa.
Azim, Ninan stylisti
Minä :)
Firman omistajat Milind Soman ja Parvati Balagobalan
Firma sijaitsi Andheri Westissa
Muita ihania työntekijöitä, joiden nimet olen valitettavasti jo unohtanut:
Ohjaaja Roop ja kuvaaja Miles. Odottelua..
Shown juontaja Nina Manuel valmistautuu välispiikkeihin.
Saima ja Roop haastattelemassa herra ja rouva Arjun Rampalia.
Äänittäjä Mangesh ja kuvaaja Miles MTV Immies gaalassa.
Azim, Ninan stylisti
Minä :)
Firman omistajat Milind Soman ja Parvati Balagobalan
Firma sijaitsi Andheri Westissa
Muita ihania työntekijöitä, joiden nimet olen valitettavasti jo unohtanut:
Indian market
Tässä muutama kuva Helsingin Hakaniemessä sijaitsevasta Indian Marketista. Ehdottomasti yksi parhaimmista paikoista vuokrata Bollywood-elokuvia. Olen myös ostanut elokuvia, joskin niiden laatu ei aina vastaa länsimaalaista tasoa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)