Mumbai

Matkapäiväkirja jatkuu... hyvin pitkän tauon jälkeen.

Edellisestä matkaselostuksestani jäi vielä uupumaan Mumbai, jonne siirryimme matkamme loppuvaiheessa.

Mumbaihin saavuimme perjantai-päivällä. Tämä oli itselleni matkan tärkein osuus. Olenhan asunut siellä muutaman kuukauden. <3 Intialainen ystävättäreni oli meitä vastassa lentokentällä. Otimme taksin hänen kotiinsa, joka sijaitsi länsipuolella Santa Cruzia. Koti oli ihastuttava ja mikä parasta siellä oli netti! :D Olimme Indoressa kärsineet netittömyydestä, joten hyökkäsimme kuin haukat kiinni koneeseen. Tietenkin facebook kuulumiset oli tarkistettava! :D


Allekirjoittanut netin äärellä ;)


Söimme kiinalaista take away ruokaa ja lepäsimme lähes koko päivän. Olimme olleet niin tiiviisti liikenteessä (too much shopping! :D), että lepopäivä oli meille kaikille suotava.

Illalla otimme rikshan ja suuntasimme Olive's Bar and Kitchen -ravintolaan Bandraan. Se on Fine dining -tyylinen ravintola, jossa olin käynyt aiemmin useaankin otteeseen kuvauskeikoilla. En ole tosin syönyt siellä koskaan, joten ilahduin ruuasta. Se oli oikein maittavaa ja epä-intialaista! :D Tässä vaiheessa matkaa aloimme kaikki olla hieman tylsistyneitä intialaiseen ruokaan, joten päätimme että syömme Mumbaissa kaikkea muuta.


Pastaa..


Kanaa ja herkkusieniä..


Tiramisu -tyyppinen jälkiruoka..


Lauantaina aamupäivästä kuriiri toi meille Indoressa tilaamamme hääkutsu- ja kiitoskorttimme! Iltapäivällä suuntasimme kulkumme Colabaan.


Taksissa matkalla Colabaan.


Kävimme lounaalla ja Gateway of Indiaa ihmettelemässä. Colaba Causewayn basaarista löysin vihdoin tuliaisia ystävilleni! Mieheni onnistui polttamaan itsensä tällä reissulla. Tässä vaiheessa matkaa molemmat matkakumppanini söivät antibiootteja, mitkä herkistävät ihon vastustuskykyä. Eli iho siis palaa helpommin. Näin ollen mieheni oli loppupäivän kipeän oloinen.


Gateway of Colaba


Royal Cafe


Mieheni pienikokoinen lounas ;D


Illalla jouduin jättämään mieheni kotiin ja suuntasimme tyttöporukalla 5 tähden yökerhoon Enigmaan. Mulle oltiin lupailtu, että siellä soitettaisiin Bollywood-musiikkia, joten odotin iltaa riemuikkain tuntein. Kuitenkin sisälle päästyäni totesin että musiikki on kaikkea muuta kuin mitä oltiin lupailtu. Halusin lähteä heti kotiin, mutta en tietenkään voinut, koska tällöin olisin pilannut kaikkien illan.. Musiikki oli trance-tyylistä remiksausta, josta ei ottanut selvää onko kappale amerikkalainen vai intialainen. Muutama suht tunnistettava bhangra remiksaus soitettiin. Ei siinä metelissä tehnyt mieli tanssia.

Sunnuntai päivä meni pääasiassa murehtien. En voi kertoa syytä, mutta kyse oli matkakumppanistani.

Kävimme mieheni kanssa pyörähtämässä Bandran Shopper Stop tavaratalossa, josta löysimme mm. päiväpeitteen. Intialainen ystävättäreni jäi kotiin oksentamaan krapulaansa pois. Mieheni oli vielä huonovointinen, joten palasimme takaisin kotiin.

Tässä vaiheessa iltapäivää tajusin, että suurin osa mun Mumbain odotuksista ei tulisi toteutumaan. :( Ehkä ne oli hieman epärealistisia, mutta jos edes jokin niistä olisi totetunut, olisin ollut iloinen. Olin toivonut mm. kiertoajelua kotikulmilla ja Pali Hillin alueella (jossa osalla näyttelijöistä on koti). Tietenkin Shahrukhin koti oli listalla ylimpänä. Olin myös toivonut pääseväni taas kuvauksia katsomaan. Elokuviin.. Lisäksi Mumbaissa asuvat tuttuni olivat tavoittamattomissa, joten heidänkään tapaaminen ei onnistunut. Harmittaa vietävästi. Ainoa onnistunut asia Mumbaissa oli intialaisen ystävättäreni näkeminen. Siitä olen tietenkin iloinen. :)


Tori lähellä kotiamme.


Perhe shoppailemassa. :)


Tässä vaiheessa matkaa olin päättänyt etten osta enää koruja tai vaatteita. Mutta ainahan sitä saa haaveilla. ;)


Paikallinen makeiskauppa, jossa myydään erilaisia ihania (maidosta valmistettuja) leivonnaisia.


En uskaltanut edes kurkistaa tähän kauppaan. Huokailee.. :)


Mikä jumalainen näky....


Seuraava reissu Intiaan on aikataulutettava siten, että ollaan Mumbaissa viikon..

Maanantai-aamuyöstä suuntasimme lentokentälle, jossa saimme kuulla, että lentomme on myöhästynyt neljällä tunnilla. Meille vakuutettiin, että jatkolento istanbulissa odottaisi meitä, mutta kun vihdoin pääsimme Istanbuliin, oli kone jo lähtenyt. Bonuksena meidän tärkein matkalaukku - se jossa oli hääpuvut ja aivan kaikki ostokset, oli kadonnut. Jei! Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, vaikkei siltä silloin tuntunutkaan.


Ajantappoa Mumbain lentokentällä. Matkustajat ja työntekijät vieretysten torkkumassa. ;D


Pääsimme upeaan hotelliin, jossa saimme syödä ilmaiseksi upean illallisen ja aamiaisen. Huone oli ihana ja mikä parasta, kylppärissä oli amme. Loikkasin sinne samantein ja lähestulkoon nukahdin. :D Siitä on ikuisuus, kun olen päässyt nauttimaan kylpyammeesta. Seuraavana päivänä pääsimme jälleen omalla kyydillä lentokentälle ja siellä selvisi että meidän tärkein laukku on löytynyt. (Jätän tässä kertomatta miten paljon aikaa saimme kulutettua laukun odottamiseen ja selvittämiseen. Joka kolmas virkailija osasi englantia..)


Hotellihuoneemme Istanbulissa.


Suomessa laukkumme saapui ensimmäisten joukossa. Jei! Meillä oli laukussa kahdessa, ehkä jopa kolmessa eri paikassa nimi ja osoitetietomme, joten uskoimme, että laukku löytää meidät jossain vaiheessa. Onneksi virkailijat olivat tehneet työnsä, vaikka aluksi siltä ei tuntunutkaan. Mutta kun sanoimme, että laukussa on meidän hääpukumme, niin taisi iskeä virkailijoiden tajuntaan, että se laukku on löydyttävä ja pian. :D


Kaikenkaikkiaan matka oli varsinainen elämys! Keralan upeat maisemat, ihanat ihmiset ja hintataso. Indoren kuiva ilmasto tuijottavine ihmisineen. Rakkaiden ystävien näkeminen uudelleen. Mumbain sykkivä metropoli länsimaisine ruokineen ja Istanbulin hienostohotelli sateisen viileässä ilmastossa.

Ihana Kochi.


Rakastuin etelä-intialaiseen ruokaan. Tässä herkullinen ja täyttävä aamupalamme.


Korushoppailua Indoressa.
Matkakumppanini otti ylläolevan kuvan.


Allekirjoittanut keimailee Olive's Bar and Kitchen -ravintolassa. ;)


Tuskin vähään aikaan tulen reissaamaan Intiaan. Ensin on kerättävä rahaa, jotta pystyy taas shoppailee kaikkia ihania vaatteita ja koruja, leffoista puhumattakaan. Mieheni haluaisi nähdä lisää Keralaa, joten uskoisin että seuraava reissu painottuu etelään. Toisaalta itse haluaisin käydä Amritsarin kultaisessa temppelissä ja elellä Mumbaissa, joten jos löytyy innokkaita matkakumppaneita, niin voihan olla että suuntaan pohjoiseen... Niin paljon nähtävää!

Mikä ihana yllätys!

Mahtavuutta! Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalilla näytetäänkin kaksi Bollywood-elokuvaa. Aiemmin mainittu Luck By Chance ja nyt listalle yllätyksenä lisätty Raavan!

Kuvat ja tekstit kopioitu Rakkautta ja Anarkiaa festivaalin sivuilta:




Bollywood / Ohjaaja: Mani Ratnam
Raavan

Ramayana on muinaisen Intian huikeimpia ja tärkeimpiä eepoksia. Bollywood on usein käyttänyt teosta mielikuvituksellisesti ja vaihtelevin tuloksin. Raavan lataa Ramayanaan aivan uutta kierrettä.

Eepoksen tarina on yksinkertainen: Hyvä Rama taistelee Pahaa, kymmenpäistä demonia Ravanaa vastaan. Ravana sieppaa Raman vaimon, Sitan. Ravana kosiskelee Sitaa, joka odottelee miestään pelastamaan. Keskeinen probleema on, pysyykö Sita vankeudessaan uskollisena.

Veteraaniohjaaja Mani Ratnam on päivittänyt legendaa: Raavanissa tarina on vedetty monimutkaisemmaksi ja modernimmaksi. Sotalordi Beera kidnappaa tanssijatar Raginin, tuoreen poliisijohtaja Devin vaimon. Beera aikoo aluksi nirhata Raginin, mutta muuttaa mielensä, kun kiehtoutuu tämän rohkeudesta ja uhrautuvaisuudesta. Rakkaus, hyvä ja paha sekoittuvat, kun osapuolet kohtaavat.

Raavan on taatusti visuaalista ja vavisuttavaa Bollywood-tuotantoa. Santhosh Sivanin kuvaus epätodellisissa viidakkomaisemissa välittää eeppisen Intian väreilyn, joka elää etenkin kuvissa vedestä – joissa ja sateessa. Sademetsästä tulee Hyvän ja Pahan myyttinen taistelukenttä.



Turkka Ylinen


(huom, Hrithik tekee pienen cameon elokuvassa, joten kuvan valinta on hieman kyseenalainen. Toisaalta hänen kasvonsa myy paremmin kuin Farhan Akhtarin..)


Bollywood / Ohjaaja: Zoya Akhtar
Luck By Chance

Intian Mumbaissa sijaitseva Bollywood on maailman mahtavin viihdetehdas joka suoltaa markkinoille tuhat elokuvaa vuodessa. Kunnianhimo yhdistää kaksi tähteydestä haaveilevaa näyttelijänalkua. Vikram (Farhan Akhtar) on Delhistä juuri muuttanut parikymppinen komistus. Pikkukaupungin kasvatti Sona (Konkona Sen Sharman) on odottanut onnenpotkuaan ja suurta tähtiroolia jo kolmen vuoden ajan. Kunnianhimo yhdistää nuoret, mutta kuinka rakkaus kestää kun oma suuri tilaisuus lopulta koittaa?

Komediaa, draamaa ja musikaalia yhdistävä viihdepaketti tarjoaa värikkäitä pop-koreografioita, sykkivää elokuvabiittiä, hattarankeveitä juonenkäänteitä, mietoa satiiria ja hengästyttävää Bollywood-supertähtien bongausta Shahrukh Khanista aina Amir ”Lagaan” Khaniin.

Esikoisohjaaja Zoya Akhtar on itsekin menestyneen elokuvaperheen kasvatti. Hän tuo rohkeasti esille sisäpiiritietämyksensä unelmakaupungin kulissien takaisesta elämästä hämäräperäisine lieveilmiöineen. Tähteyden kääntöpuolelta löytyy nepotismia, taikauskoisia tuottajia, seksuaalista hyväksikäyttöä ja juorulehtien kirkuvia otsikoita.



Jouni Hokkanen

Syksyn 2010 Bollywood tanssitunnit

Ajattelin kopioida tänne viime vuotisen blogitukseni pääkaupunkiseudun Bollywood-tanssikursseista. Tietenkin päivityksineen. :)


Bolly Beat Dance School (useita opetuspaikkoja Helsingissä ja Vantaalla)


Tarjoaa lukuisia erilaisia intialaistyyppisiä ja -henkisiä tanssikursseja: Semiklassinen Bollywood, Bharatanatyam, Bombay Groove, Bhagra, BhangraMan (MIEHILLE!), Bellymood, GoaTribal, BollyPump, BollyMood, BollyMove, kunto-Bollywood, kunto-Bhangra jne.

Tänä vuonna Sari Breilin opettaa tiistaisin kunto-Bollywoodia ja kunto-Bhangraa. Katri Prusila puolestaan opettaa sunnuntaisin Bellywoodia, Bollywood semiklassista, Bombay Groovia, Goa tribalia ja Zumbaa.
Lisäksi Sari vetää tiettyina viikonloppuina tiiviskursseja Studio Shamsinassa ja Fontane kuntoclubilla, joissa opetellaan enempi koreografiaa.
Suunnitteilla on myös kauan toivottu Kathak tiivari, kunhan vain opettaja löytyy.

Sari Breilin ja Katri Prusila opettavat lisäksi muissa tanssikouluissa. Tiedot näistä löytyvät täältä.

Sarin tunneille kymmenen kerran kortilla (10 X 45min) 75e
Katrin tunnit (12 krt) 114e.

Sari ja Katri ovat molemmat todella mukavia opettajia. :)


http://www.bollybeat.net/danceschool.html


EtnoFitness (Helsinki)


Bollywood & Bhangra (alkeet, taso 2-3) vetäjänä Heidi Arpiainen.
Useita eri pituisia kursseja, joiden mukaan hinta määräytyy. Koko syksyn kestävä
kurssi maksaa 140e.

Keskustelin Heidin kanssa Taiteiden yössä ja hänestä jäi positiivinen kuva. Hän opettaa tänä syksynä 3 erilaista korea. Perus Bollywoodia, hieman klassista sekä bhangraa. Hän kertoi katsovansa paljon Bollywood-elokuvien musikaalikohtauksia, joten uskoisin että hänen vetämät koreografiat ovat laadukkaita.

http://www.etnofitness.com/kurssit/1/6


Studio Shamsina (Helsinki)


Bollywood (alkeet, taso 2, lapset), vetäjänä Jaana Åhl.
Bollywood taso 3 Katri Prusila.
Hinnat 102e, 116e, 136e, 178e riippuen kurssien kestoista.

Lisäksi tiettyinä lauantai aamupäivinä Sari Breilin opettaa Bollywoodia 3h ajan. Hinta 35e.

Jaana Åhl on oikein mukava ja varmasti myös hyvä opettaja. En ole koskaan ollut hänen tunneillaan, joten en osaa sanoa tuntien tasosta. :)

HUOM!!!!!!!!!!!!

Tanssikoulu järjestää pitkin vuotta kaikenlaisia hauskoja tilaisuuksia, joihin kannattaa osallistua! Esimerkiksi Diwali, intialainen valon juhla on la 9.10!!!! Sinne kaikki! :D

http://www.studioshamsina.fi/



Let's Dance Tanssikoulu (Helsinki)


Katri Prusila opettaa lauantaisin Bollywoodia ja Bhangraa (huom. 2 eri tuntia)
Lukukausi eli 12h on 100e, erilaisia alennuksia huom. :)


http://www.letsdance.fi/



Kallion Naisvoimistelijat Ry (Helsinki)

Rumpa Saha opettaa tiistaisin Bollywood alkeita.
Hinta 51e.

www.kallionnaisvoimistelijat.com

Rumpa Sahalla on omat nettisivut, mutta niitä ei näytä päivittävän kukaan.

http://rumpasaha.com/

Olen nähnyt Rumpa Sahan esiintyvän muutamassa tilaisuudessa, mutta en ole koskaan
jutellut hänen kanssaan.


Fontane -kuntoclubi (Vantaan Martinlaaksossa)


Erikoisjärjestetty kunto-Bollywood ja kunto-Bhangra kurssit, vetäjänä Sari Breilin.
Lisäksi tiettyinä sunnuntai- iltapäivinä Sari Breilin opettaa Bollywoodia 3h ajan.
Tiiviskurssin hinta on 35e

Varsinaisten kurssien hinta jää epäselväksi. Sitä ei lue Fontanen eikä Bolly Beat
Dance Schoolin sivuilla.


www.fontane.fi


Shama Dikshit opettaa perjantaisin kotonaan Leppävaarassa Bollywoodia kaikille halukkaille klo 17:30-18:30 ja 18:30-19:30.
Hinta 5e/kerta. Mahdollisuus myös syödä hyvää kotiruokaa 5e.

email: shama_dikshit@yahoo.co.uk
puh: 040 4174700

Shama on erittäin mukava ja yhdellä hänen tunnillaan oltua, voin sanoa että hänen koreografointi taitonsa vaikuttaa erinomaiselta.


Tiedot ovat suuntaa antavia. Nettisivuilta saa tarkemmat tiedot kursseista, niiden kestoista ja opettajista! :) Ja jos olen jättänyt vahingossa jonkin tanssikoulun välistä tai muuten teillä on tietoa hyvistä opettajista, niin laittakaa ihmeessä palautetta!!! :D

Elämyksiä intialaisessa elokuvateatterissa

Ajattelin kertoa teille hieman elokuvateatterikokemuksistani Intiassa. :)

Tiesittekö, että elokuvateatterikokemus Intiassa poikkeaa hyvin paljon siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet?

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen elokuvissa käymisestä?

- Hiljaisuus. Elokuvateatterissa ei sovi keskustella kovaan ääneen vierustoverin kanssa saati vastailla puhelimeen kesken elokuvan. " Muistathan sulkea puhelimesi" -mainokset!

Jos joku rikkoo näitä sääntöjä, saa hän joko vihaisia katseita tai jopa shhhh -kehoituksia rohkeimmilta vierustovereilta.

- Ei ole soveliasta poistua kesken elokuvan, vaan on istuttava spartalaisen tyyneesti elokuva alusta loppuun vaikka se olisikin tuskallisen tylsä. Myöskään nukkumista ei suvaita. ;D

Tosin hävettää myöntää, mutta tähän minä olen syyllistynyt.. Olin katsomassa ystävättäreni kanssa Nykissä Bourne Ultimatum leffaa, jonka aikana nukahdin varmaan vartiksi. Kaikkein uskomattominta asiassa on se, että kohtaus, jonka aikana päätin ottaa tirsat oli takaa-ajokohtaus..

- Elokuvan alussa on yleensä noin 15 minuutin ajan mainoksia, jonka jälkeen itse elokuva alkaa.

- Elokuvateatterin aulasta voi ennen elokuvaa ostaa poppareita, makeisia ym hyvää. Suurin osa katsojista ottaa kuitenkin omat juomansa ja ruokansa mukaan.

Tähän minäkin syyllistyn joka kerta elokuviin mentäessä. Etenkin elokuvafestareilla on usein niin kiire juosta näytöksestä töiseen, ettei kerkeä käydä syömässä. Joten lihikset ja pasteijat pitävät hyvin nälän loitolla.


Intiassa ollessani olen käynyt neljästi elokuvissa. Mumbaissa asuessani, kävin katsomassa kolme elokuvaa: Zinda, Bluffmaster! ja Rang De Basanti. Kaikki sikäläistä tuotantoa. Tämän vuoden helmikuussa kävin katsomassa Indoressa supersuositun 3 Idiots -elokuvan.

Vasemmalla puolella näkyy 3 idiootin leffalippu ja oikealla puolella Zindan leffalippu.

Varmaan 90% elokuvateattereissa pyörivistä elokuvista on intialaisia elokuvia. Loput ovat amerikkalaisia elokuvia. Käsittääkseni Intiassa taitaa olla vieläkin pystyssä lakipykälä, joka velvoittaa elokuvateatterit näyttämään prosentuaalisesti enemmän kotimaisia kuin ulkomaalaisia elokuvia. Tämän ansiosta surkeimmatkin kotimaiset elokuvat pääsevät levitykseen. En valitettavasti muista enää tarkalleen mistä tällainen menettely sai alkunsa.

Nykyään elokuvateatterit Intiassa pyritään rakentamaan ostoskeskuksen oheen. Tällöin ihmisillä on helppo siirtyä shoppailemasta suoraan elokuviin. Toinen tapa on rakentaa valtavia elokuvateattereita, joissa on useita saleja. Hyvin samanlaisia kuin meidän Finnkinon isot elokuvateatterimme.

Fun Cinemas Mumbain Andherissa.

Ostoskeskus Indoressa.

Liput elokuviin ostetaan aina ulkona olevilta lippuluukuilta. (Lipun hinta voi nousta, jos ihonväri on vaaleampi kuin mihin työntekijät ovat tottuneet.. ;)) Luonnollisesti matinea näytökset ovat halvempia, jopa 50 rupiaa. Viikonloppuisin ja iltaisin liput ovat huomattavasti korkeampia. 3 Idiotsin lipuista sai maksaa 160 rupiaa. Tämän hetken kurssin mukaan 100 rupiaa on noin 1.70 euroa.

Lippuluukut

Lippuja pystyy myös ostamaan mustan pörssin myyjiltä, jotka pyörivät elokuvateatterin edessä kaupittelemassa loppuunmyytyjen näytösten lippuja. ;)

Elokuvateatteriin sisälle mentäessä, kävellään turvatarkastuksen lävitse. Kaikki ruoat ja juomat takavarikoidaan. Kamerat laitetaan lukittuihin kaappeihin säilöön ja ne voi käydä hakemassa elokuvan jälkeen kuittia vastaan.

Ennen elokuvaa soitetaan Intian kansallislaulu, jolloin kaikkien on noustava ylös. Sen jälkeen valkokankaalla näytetään elokuvatarkastamon virallinen todistus siitä, että elokuva on käynyt tarkastamossa ja se on hyväksytty. Todistuksesta pystyy lukemaan hindiksi, millaisia muutoksia elokuvaan on täytynyt tehdä ennen hyväksyntää. Intiassahan elokuvasensuuri on vielä tänäkin päivänä hyvin merkittävässä asemassa. Tämän jälkeen elokuva voi alkaa.

Jos näytökseen tulee myöhässä, salien sisällä olevat työntekijät opastavat taskulampun kera oikeille paikoille. Tästä voi päätellä, että hyvin monet katsojat tulevat myöhässä sisälle. :)

Salit ovat usein isoja ja tuolit nojatuolimaisia. Muistaakseni yhdessä elokuvateatterissa pystyin säätämään tuolin kaltevuutta samalla tavoin kuin lentokoneessa.

Bollywood-elokuvissa puhutaan yleensä hyvin paljon englantia, jolloin hindiä taitamaton pystyy joten kuten seuraamaan elokuvaa. Elokuvissa ei ole englanninkielistä tekstitystä. Itse olen pysynyt ihan mukavasti perillä juonesta, vaikka hindinkielen taitoni on aika suppea. Tietenkin vitsit menevät auttamattomasti ohitse. Ainoa kerta kun olen ollut syvästi hukuksissa Bollywood-elokuvaa katsoessani, oli patrioottisen Rang De Basantin näytöksessä. Elokuvassa puhutaan pääasiassa hindiä ja punjabia! Näin minulle on ainakin kerrottu. Ei ihme, että olin pihalla kuin lumiukko aurinkorannalla. :D :D

Hyvänä esimerkkinä elokuvan helppotajuisuudesta on viime helmikuusta, kun olin katsomassa suomalaisen mieheni ja ystävättäreni kanssa 3 Idioottia. Meidän mukaan lähti intialainen tuttavapariskunta, jolle elokuva oli jo 3.s tai 4.s katselukerta. Intialainen ystävättäreni tulkkasi meille muutamia verbaalisia vitsejä elokuvan ohessa ja itse tulkkasin mitä pystyin. Mieheni ja ystävättäreni eivät siis ymmärrä sanaakaan hindiä. Elokuvassa oli kuitenkin hyvin paljon englantia mukana, joten kun seurasin sivusilmällä heitä, näyttivät he nauttivan elokuvasta täysin siemauksin.

Elokuvissa käyminen on intialaisille sosiaalinen tapahtuma. Sinne tullaan pakoon hellettä, juoruamaan viimeiset kuulumiset ja iloitsemaan hyvästä eskapistisesta tarinasta. Elokuvien juonethan on yleensä hyvin samankaltaisia, ainostaan tapa, jolla ne kerrotaan muuttuu elokuvasta toiseen. Intialaiset haluavat ns. takuun rahoillensa (paisa vasool) ja tämän vuoksi elokuvantekijät ovat pitäytyneet usein tutuissa vanhoissa tarinoissa. Taide-elokuvat ja enemmän realistisuuteen painottuvat elokuvat eivät juuri menesty Intiassa. Elokuvateattereissa on siis yleensä hyvin meluisaa. Puhelimet soivat ja niihin vastataan. Elokuvaa ei pidetä Intiassa taidemuotona vaan kulutustavarana.

Ensi-illoissa tunnelma on yleensä katossa. Ihmiset hurraavat ja vislaavat läpi elokuvan. Musikaalikohtausten aikana ihmiset voivat jopa riehaantua tanssimaan käytävillä. :D Laulut kun ovat jo tuttuja radiosta ja television musiikkikanavilta.

Kävin katsomassa patrioottisen Rang De Basantin Intian itsenäisyys(?)päivänä eli 6.1. Aluksi suorastaan pelästyin kun astuin hieman myöhässä elokuvateatteriin. Miksi ihmiset mylvivät?? Ja kun elokuvan sankari Aamir Khan astui valkokankaalle, alkoi sellainen huuto, vislaus ja taputusten kakofonia, etten ole moista eläissään kokenut! :D Olin katsomassa elokuvaa intialaisen ystävättäreni kanssa, joka naureskeli ihmisten innostuneisuudelle. Hän epäili että permannolla istuvat ihmiset ovat siirtyneet tanssimaan käytäville. Istuimme silloin parvella, enkä nähnyt alas. Harmi! Se on vielä joskus koettava omin silmin! (Sivuhuomautuksena mainitsen, että parvella istuvat ihmiset ovat yleensä hieman varakkaampia ja permannolla taas köyhempiä. Käsittääkseni liput ovat kalliimmat parvelle.)

Ja takaisin asiaan...
Bollywood-elokuva jakautuu lähes aina kahteen erilliseen osaan, jonka erottaa väliaika. Tällöin pysäytetään elokuva noin vartiksi, jotta ihmiset kerkeävät hakemaan lisää purtavaa. Väliajan aikana valkokankaalla pyörii mainoksia. Paremmissa elokuvateattereissa pyörii myös salihenkilökuntaa ottamassa ruoka- ja juomatilauksia vastaan. 3 Idiootin näytöksessä esimerkiksi meiltä tultiin kysymään kesken elokuvan, mitä haluaisimme tilata. Leuka loksahti auki. Missä vaiheessa elokuvateatterista on tullut ravintola? Mahtavaa! Tällainen palvelu Suomeen ja heti!!! :D

Väliajan jälkeen ihmiset palaavat takaisin saliin ja elokuva voi jatkua toiset 1,5h. Bollywood-elokuvat ovat normisti 2,5 tunnista kolmeen, joskus jopa neljään tuntiin.

Vaikka pidänkin länsimaalaisesta tavasta katsoa elokuvia, kaipaan aina välillä samanlaista spontaania riehakkuutta elokuvateatteriin. Joskus tällaisia ilon ja onnen purkauksia voi tulla faninäytännöissä ja joskus katsoja voi huudahtaa tuhautuneisuutensa elokuvan lopputekstien alkaessa. Näin kävi esimerkiksi Inceptionin näytöksessä, jossa eräs naiskatsoja huusi "Eikä!" :D

Helsingin Taiteiden yö 2010

Katselin juuri Taiteiden yön ohjelmistoa enkä löytänyt sieltä ensi silmäyksellä juuri mitään mielenkiintoista. Olenkohan tulossa vanhaksi vai onko ohjelmiston laatu heikentynyt? :) Tuntuu kuin vuodesta toiseen olisi samat tapahtumat, samat ihmiset eikä mitään uutta ja kivaa AIKUISILLE. Taiteiden yöstä on tullut nuorten remuamisyö (kiitosta vain että siirsitte ajankohdan torstailta perjantaille), jolla ei ole enää mitään tekemistä taiteen kanssa. Viime vuonna taisin jättää koko tapahtuman väliin. Saa nähdä viitsinkö vaivautua tänäkään vuonna paikalle. Ajankohta tänä vuonna on 27.8.2010

Intiaan liittyviä tapahtumia löysin muutaman:

*Etnofitnessin tanssipartio Töölönlahdenrannassa klo 17-20. Ilmainen.

*Kuutamotanssit Etnofitnessin studiolla Sörnäisissä klo 20, 20:30, 22 ja 22:30. Osallistumismaksu 15e ja ilmoittautuminen etukäteen.


Jos on kiinnostunut Bollywood tanssista, kannattaa ehdottomasti suunnata kohti Etnofitnessiä. Harmi vain ettei mikään muu tanssikoulu järjestä ohjelmaa (tanssinopetusta vai performansseja) Taiteiden yössä.. Tällaiset tapahtumat kun on hyvä sauma mainostaa tanssikouluaan ja osaamistaan sadoille ihmisille.


*Lisäksi kulttuurikeskus Caisassa on Ourvision Goes Dancing -esityksiä. Lapset 16-17 ja aikuiset 18-19.

En tiedä mitä esityksiä siellä nähdään, mutta luulisin että Bollywood -tanssi olisi sielläkin edustettuna. :)

Rakkautta ja Anarkiaa festivaalia odotellessa..

Huokaus, tulisipa jo Rakkautta ja Anarkiaa festivaalilehti. Pääsisi tutustumaan tämän vuoden elokuvatarjontaan... Kuten olen aikaisempinakin vuosina, niin olen myös tänäkin vuonna laittanut festivaalille listausta Bollywood-elokuvista. Valitettavaa kylläkin, sieltä ei ole tullut minkäänlaista vastausta viestiini.. Usein kuitenkin he ovat yllätyksekseni valinneet jonkin ehdottamistani elokuvista, joten toivoin että tänä vuonna he näyttäisivät My Name Is Khan tai 3 Idiots -elokuvat. Mielellään molemmat! Mutta niin hyvää tuuria tuskin käy.. ;)

Veikkaan vahvasti MNIK elokuvan puolesta, koska se on Dharma Productionin tuotantoa ja sinne festivaaliväellä on jo hyvät kontaktit.

Toisaalta, on hyvin mahdollista ettei tänä vuonna tulekaan Bollywood-elokuvanäytäntöä festivaalille. Parina edeltävänä vuotena olen huomannut, kuinka yhä vähemmän festivaali on mainostanut Bollywoodia. Hyvä jos festivaalilehdessä on edes mainintaa näistä elokuvista. Onkohan Bollywood-elokuvista tullut pakkopulla festivaalin väelle? Liian kaupallista ja viihdyttävää elokuvaa anarkistiselle festivaalille, joka haluaa pikemmin shokeerata kuin antaa katsojille nautintoa.. Ja kuitenkin Bollywood näytökset ovat keränneet Bio Rexin aina täyteen ja tunnelma on ollut katossa. Miksi siis halveksia tätä traditiota? Muistatteko kuinka ensimmäisissä näytöksissä oli mukana tuottajamoguli Yash Chopra, oli ruokatarjontaa, musisointia, väliaika... Ei ole enää. Miksi ei?

Rakkautta ja Anarkiaa festivaali Helsingissä 16-26.9.2010.

Korubongailua

Ajattelin vain mainita, että bongasin huuto.netistä kivoja koruja. Mietin tässä pitäisikö huutaa... ;)

Multa on kyselty aiemminkin korujen perään, mistä niitä saisi. Itse käyn ostamassa niitä Intiasta, mutta onhan noita nettikauppojakin olemassa pilvin pimein. Ise tykkään Huuto.netistä, koska silloin asioi suomalaisen myyjän kanssa. Tosin koska se on huutokauppaa, niin voi jäädä toisen huutajan jalkoihin, jos ei ole valmis maksamaan suuria summia halutusta tuotteesta. Huuto.netistä löytää myös Bollywood-elokuvia halvalla. ;)

Tällä hetkellä Bollywood -hakusanalla hakien sieltä löytyy elokuvia, musiikkia, hiuskoruja, bindejä ja vatsatanssijan asuja. :)