torstai 14. toukokuuta 2009

Tanssii tähtien kanssa finaali

Viime sunnuntaina nähtiin Satu Tuomiston ja hänen parinsa Janne Talasmanin huikea freestyle esitys Tanssii tähtien kanssa finaalissa. Tanssi sekoitti Bollywoodin lailla eri tanssilajeja, mikä teki esityksestä arvaamattoman. Tietenkin teemaa ja kappaletta kunnioittaen tanssi alkoi bollywoodmaisesti.

Upea A.R. Rahmanin kappale Jai Ho toi lavalle sähäkkyyttä ja Sadun hieno itämaisen tanssin asuste loi oikeanlaisen tunnelman. Tietenkin olisin mielelläni katsonut intialaista kuin itämaista vaatetusta, mutta epäilen että vaatetuksella haettiin myös seksikkyyttä, jota ei välttämättä salwareista löydy. ;)

Koreografian Bollywood-osio oli kopioitu osittain Slummien miljonääri -elokuvan musikaalikohtauksesta. Sinänsä oikea ratkaisu, mutta niille, jotka oikeasti tuntevat Bollywood-tanssia, ratkaisu oli huono. Nimittäin Bollywood-tanssia saa hakemalla hakea musikaalikohtauksesta. Tanssia katsoessa näkee kuinka kumpikaan ei oikeasti tunne Bollywood-tanssia ja näin ollen he pystyvät vain imitoimaan jonkinlaisia itämaiselta tuntuvia liikkeitä. Valitettavasti se ei vaan riitä.

Tunnelmista voi lukea lisää mm. MTV3 ja Kaleva plus -sivuilta.

Tanssiesityksen voi katsoa täältä.

Tässä Slummien miljonäärin musikaalikohtaus:

video

Ja tässä aivan hurmaava musiikkivideo by Pussycat Dolls ja A.R. Rahman:

video

Parasta kuitenkin tässä on se, että A.R. Rahmanin upea kappale sai hienosti julkisuutta. Tanssii tähtien kanssa finaalia nimittäin seurasi lähes 1,5 miljoonaa katsojaa! Ehkäpä joku katsoja kiinnostuu etsimään lisää miehen sävellystöitä ja päätyy näin Bollywood-elokuvien ihanaan maailmaan!

7 kommenttia:

Tiia kirjoitti...

Minäkin todella ihmettelin moista hehkutusta koreografian bollywoodvaikutteista, itse en bongannut kuin muutamia käsiliikkeitä alusta...Koreografia oli sinänsä monipuolinen ja hieno, mutta en kyllä saanut siitä kunnon Intia-tunnelmaa. Johtunee varmaan siitä, että kappale laulettiin englanniksi (sinänsä ymmärrettävää :]), ja esitystapakin oli jotenkin länsimaisempi bollywoodilmaisun sijaan.

Reetta kirjoitti...

Taitaa olla niin, että Bollywood-tanssi on vieläkin aika muodikasta ja mikä tahansa viittaus siihen innostaa katsojat ja tuomarit.. ;D Parempi näin päin! :D

Shubh Suri kirjoitti...

" Tanssia katsoessa näkee kuinka kumpikaan ei oikeasti tunne Bollywood-tanssia ja näin ollen he pystyvät vain imitoimaan jonkinlaisia itämaiselta tuntuvia liikkeitä. Valitettavasti se ei vaan riitä."

Vaikka en ole seurannut "Tanssi tähtien kanssa"- kilpailua, katsoin ko. voittajakappaleen digiboksistamme kun vaimoni oli tallentanut ohjelman. Kiinnostukseni heräsi kun vaimoni sanoi minulle, että Slumdog millionaire- elokuvasta "Jai ho"- musikaalikohtaus oli voittajakappaleen musiikki!

Petyin kun huomasin, ettei se ollutkaan alkuperäinen versio mainitusta elokuvasta. Toiseksi huomasin, että ainoastaan tanssin alussa oli hieman Intiaan viittaavia liikkeitä. Tämän jälkeen tanssin koreografiassa ei ollut paljonkaan Bollywood- tanssia. En haluaisi arvostella voittajaparin tanssitaitoja- he ovat kumpikin oikein hyviä tanssijoita. Mutta tässä näemme, miten Bollywoodia tai sen elokuvien tanssikohtauksia imitoidaan täällä Suomessa. Ja mitä tahansa, mikä esitetään muka Bollywood- tanssina mene täydestä suomalaiselle yleisölle, jolla ei valitettavasti ole paljoakaan tietoa itse asiasta. Olen sama mieltä kanssasi tässä asiassa.

Voi olla liian optimistinen toivo, että joku noista 1,5 miljoonan televisiokatsojista kiinnostuisi Bollywood-elokuvista? Sen verran laimeasti Suomen johtavat sanomalehdet ja muu media( esim. Yleisradio) ovat puhuneet tästä peräti 8 Oscaria voittaneesta elokuvasta. Se on harvinainen saavutus. Ja tämän elokuvan kassatulot ( yli 300 milj. dollaria on myös Hollywoodin maineikkaan Fox- studion historiassa harvinainen saavutus. Voi olla, että tämän elokuvan murskaava voitto oli jonkinlainen pettymys suomalaisille, jotka odottivat kenties perinteisen Hollywood- elokuvan vievän pääpalkinnon? Kirjoitin aiheesta artikkelin johtaville suomalaisille sanomalehdille heti Oscar-gaalan jälkeen. Valitettavasti kukaan ei ollut kiinnostunut sen enempää Slummien miljonääri- elokuvasta, sen esiin nostattamista Intian yhteiskunnallisista ongelmista kuin elokuvan musiikin säveltäjästä A.R.Rahmanistakaan, joka sai sentään kaksi Oscaria tämän elokuvan musiikista.

Siis, Bollywood-elokuvien edistäminen Suomessa on kokemukseni mukaan toivoton tehtävä. Nyt kesäkuussa tule kuluneeksi tasan 40 vuotta siitä, kun tein ensimmäisen radio-ohjelmani Intian elokuvamusiikista Suomen Yleisradiolle. Ko. ohjelmani "Intian tuntematon musiikki" löytyy -yllättävä kyllä-Yleisradion arkistosta.

Olen iloinen siitä, että te nuoret jaksatte innostua Intiasta ja Bollywoodista. Omalta osaltani olen tehnyt parhaani asian eteen. Bollywoodin historiasta kertova 3- osainen ohjelmani esitettiin radiossa keväällä v. 2005 ja viimeisin ohjelmani "Quo Vadis Bollywood"- esitin viime vuoden keväällä. Näyttää siltä, että se jää historiaan minun viimeiseksi ohjelmaksi, ellei sitten ihmeitä tapahtuu Yleisradion ohjelmapolitiikassa!

Jai ho !

Reetta kirjoitti...

Ikävä kuulla, ettei suomalaiset sanomalehdet ole kiinnostuneet näin tärkeästi elokuvasta. Olisin mielelläni lukenut artikkelisi sekä elokuvasta, että A.R. Rahmanista.

Quo Vadis on jäänyt kuulematta, mutta tuo toinen 3 -osainen Bollywood ohjelma on itse asiaas c-nauhalle tallennettuna. Pidin kovasti ohjelmasta.

En jaksa ymmärtää mikä Bollywood vastaisuus Yleisradiolla on. Kirjoitimme yhdessä ystäväni Natalia Laurilan kanssa kirjeet Bollywoodin näyttämisestä televisiossa (ja Suomen markkinoimisesta intialaisille elokuvantekijöille) suurimmille kanaville, emmekä saaneet koskaan takaisin minkäänlaista vastausta. Mutta sen verran itsepäinen olen etten aio luovuttaa, vaan uutterasti tehdä töitä tämän asian kanssa.

Toivotaan, että tulisit tekemään vielä useita radio-ohjelmia Bollywood-elokuvista!

Shubh Suri kirjoitti...

"En jaksa ymmärtää mikä Bollywood vastaisuus Yleisradiolla on. Kirjoitimme yhdessä ystäväni Natalia Laurilan kanssa kirjeet Bollywoodin näyttämisestä televisiossa (ja Suomen markkinoimisesta intialaisille elokuvantekijöille) suurimmille kanaville, emmekä saaneet koskaan takaisin minkäänlaista vastausta."

Surullista lukea sinun tekstisi. Näin on käynyt minullekin useasti vuosien kuluessa. En minäkään jaksa ymmärtää, mikä Bollywood vastaisuus Yleisradiolla on? Yleisradio ei ole suinkaan ainoa syyllinen tässä asiassa. Minulla on ikäviä kokemuksia myös muiden kohdalla. Kirjoitin asiasta Suomen suurimmalle sanomalehdelle keväällä mielipiteeni: " Suomi voisi hyötyä Bollywoodista", mikä kylläkin julkaistiin Hesarin mielipide-sivulla pääsiäisenä v. 2007. Kirjoitukseni oli näyttävästi esillä kun siihen oli laitettu myös värikuva Devdas- elokuvan julisteesta, jossa Aishwarya Rain kasvot olivat esillä. Tuossa kirjoituksessani mainitsin heti alussa:

"Presidentti Tarja Halonen sanoi aiemmin tänä vuonna, ettei hän peittele ihastustaan intialaisin Bollywood elokuviin ja toivotti elokuvantekijöitä tervetulleeksi Suomeen."

Kirjoituksessani sanoin myös:
"Ei olisi pahitteeksi, jos Finnair ja Suomen elokuvasäätiö olisivat mukana tässä projektissa."

Tämän jälkeen kirjoitin toiveikkaana:
1. Suomen elokuvasäätiölle
2) Finnairille
3. Yleisradion Teema-kanavalle

Valitettavasti en saanut minkäänlaista vastausta kahdelta ensimainituilta. Sen sijaan Teema-kanavan johtajalta tuli vastaus, jossa hän mainitsi, että heillä on ollut esillä viime vuosien aikana joitakin Bollywoodin elokuvia. Ja, että heillä on kaikki tarvittava asiantuntemus ja kontaktit Yleisradion sisällä...."
Toisin sanoin, hän torjui ehdotukseni esittää Bollywoodin klassikoita Ylen Teema-kanavalla omana sarjana. Tarjouduin myös kääntämään elokuvien dialogit ja laulujen sanat suoraan alkuperäisestä sound-trackista
suomeksi. Yleensä Ylen kääntäjät kääntävät dialogit elokuvan englanninkielisestä käännöksestä, jolloin repliikkien alkuperäinen sanoma ja "flavour" katoaa tässä kaksinkertaisesta käännöksestä johtuen. Ja he usein jäätävät myös elokuvien laulujen sanat kääntämättä. Bollywood- elokuvien esim. Devdas-, Veer Zaara ja Umrao Jaan elokuvien laulujen sanat ovat hyvinkin korkeatasoisia runoja, koskettavia ja tärkeitä elokuvan juonen osalta. Laulut Bollywoodin klassikkoelokuvissa eivät ole sitä tavallista "hömppä" vaan todellisia mestariluomuksia tunnettujen sanoittajien työtä. Jos näitä jätetään pois tekstityksestä, niin elokuvan sielu ja sanoma jää kokonaan pois.
Ikävä kyllä, en onnistunut pyrkimyksessäni vakuuttaa Teema- kanavan johtaja Bollywood-elokuvien tekstitysten vaativuudesta.

Valmistellessani "Quo vadis Bollywood?"- ohjelmani tammikuussa v. 2008 minä kirjoitin Tasavallan Presidentille Tarja Haloselle ja pyysin häneltä audienssia, jossa hän olisi kertonut hänen Bollywood- elokuvien harrastuksestaan. Toiveeni oli tuolloin saada hieman vetoapua Suomen korkeimmalta taholta Bollywood- elokuvien suosioon edistämiseksi Suomessa. Arvoisa Presidentti oli intialaisen "The Hindu"- lehdelle antanut haastattelun juuri ennen kuin hän kävi Intiassa tammikuun lopulla v. 2007. Tuossa haastattelussa hän oli maininnut omasta Bollywood- elokuvien harrastuksesta, josta Helsingin Sanomat kertoi näyttävästi omilla kulttuurisivuillaan.

Jälleen kerran petyin, kun sain lyhyen vastauksen Presidentin kansliasta, jossa minulle ilmoitettiin, ettei Presidentti Tarja Halonen ole voinut suostua haastattelupyyntööni.

Tein ohjelmani tästä takaiskusta huolimatta ja se esitettiin helmi-maaliskuun vaihteessa Yle- Radio 1:ssä viime vuonna. Tästä ohjelmastani kirjoittivat ilahduttavan mukavat arvostelut mm. Hesarin ja Aamulehden radio-ohjelmien kriitikot.

Summa summarum, minä en ole jättänyt koputtamatta mitään ovia tässä Bollywood- asiassa. Täytyy ikävä kyllä todeta, että suomalaiset ovat kylläkin kiinnostuneita Intiasta, mutta vain taloudellisen hyödyn mielessä. Intian kulttuuri, musiikki tai Bollywoodin tarjonta ei näyttää kiinnostavan suomalaisia päättäjiä.
Valitettavasti.

Reetta kirjoitti...

Se on todellakin kummallista, kuinka kahden Bollywood-elokuvan (Lagaan & Kabhi Khushi Kabhie Gham) näyttäminen riittää Suomen kulttuurintarjonnasta vastaavalle taholle. On kerrassaan kummallista, miksi Yleisradio ei ole kiinnostunut näyttämään edes intialaisia klassikoita kanavillaan (jos he pitävät nykyelokuvia hömppänä). Mielestäni Mother India, Mughal-E-Azam, Shree 420, Awaara, Pakeezah.. ,vain muutamia mainitakseni, kuuluisivat saada esityksensä televisiossa.

Ja totta, laulujen kääntämättä jättäminen on suuri synti, johon monet kääntäjät ja levittäjät syyllistyvät.

Itse haaveilen sekä Bollywood-kirjan kirjoittamisesta, että dokumentin tekemisestä. Ehkä joku päivä nämä toteutuvat..

Mielestäni olisi mielenkiintoista tavata ja jatkaa keskustelua pidempäänkin, jos teillä on vain aikaa. Minut saa kiinni tästä sähköpostista: devika.rani@hotmail.com

Seija kirjoitti...

Kiitos Reetta ja Subh Suri mielenkiitoisista kommenteistanne! Subh Suri, olen lämmöllä kuunnellut ohjelmasi radiossa.

Harmi vain, ettei Bollywood saa enempää vastakaikua. Ehkä jonain päivänä...onhan niin, että reilu kymmenen vuotta sitten juuri kukaan ei tainnut tietää sanaa Bollywood, nyt Bollywood-tanssia opetetaan monessa paikassa ja aitoja tanssiesityksiä on ollut esim. Caisassa.