maanantai 22. syyskuuta 2008

Elokuvateatterielämys

Olin hyvien ystävieni seurassa katsomassa Bio Rexissä Om Shanti Om -elokuvaa. Saavuin hieman liian myöhään saliin enkä saanut kuvaa millainen yleisö sinne oli pakkaantunut. Kuitenkin sain sen mielikuvan, että paikalla oli enemmän naisia kuin miehiä. Viimeistään Dard-e-Disco musikaalikohtaus osoitti sen kun yleisö alkoi osoittamaan suosiotaan vedestä nousevalle Shahrukhille. Elokuva selkeästi kolahti yleisöön, koska sali tuntui raikaavan nauruista ja suosion osoituksista. Kerrassaan mahtavaa!

Mulle valkokangaselämys on aina paras ja tärkein elokuvaelämys. Onhan kotona on helppoa katsoa elokuvia, mutta se ei suo samanlaista nautintoa kuin elokuvateatteri. Iso valkokangas, äänentoistolaitteet, yleisö ja se odottava tunnelma.. Kävin Orionissa monta vuotta katsomassa elokuvia. Mielestäni siellä pääsee oikeasti nauttimaan itse elokuvasta eikä oheismateriaaleista. Tosin joskus Orionissa on turhankin tarkka yleisö, joka antaa sinun kuulla kunniasi jos edes yskit näytöksessä. Nyt en ole valitettavasti ehtinyt muutamaan vuoteen siellä käymään.

Tampereen elokuvateatteri Niagara on tullut myös hyvin tutuksi vuosien varrella. Kuuluin monta vuotta Elokuvakerho Monroen hallitukseen, jonka yksi perustehtävistä on tuoda tamperelaiselle elokuvayleisölle vaihtelua Finnkinon tarjonnasta. Järjestimme (ja edelleen siellä järjestetään) useita elokuvasarjoja vuodessa. Yksi lempparisarjoistani on: kotimaisia elokuvia englanninkielisillä tekstityksillä (vaihtareille erityisesti suunnattu). Tällaista samaa toimintaa kaipaan nyt Vantaalla asuessani. Lähellä kotiani löytyy piskuinen elokuvateatteri, joka tarjoaa samaa huttua kuin Tennari ja Kinopalatsi. Suomeksi dubatut lastenelokuvat tai Sinkkuelämää-elokuva eivät juuri kiinnosta. Valitettavasti pääkaupunkiseudun vaihtoehtoinen elokuvatarjonta vain vähenee ja vähenee vuodesta toiseen.

Bongasin kaupunkilehti Vartista (17.9.08) tällaisen mielenkiintoisen jutun:

Hiljaa siellä katsomossa!

Elokuvissa puhutaan kännyköihin ja rapistellaan eväitä. Suomalainen leffayleisö valittaa kuitenkin harvoin.

Ennen vakiomitaltaan puolentoista tunnin filmipätkät ovat saaneet seurakseen Taru sormusten herrasta- ja Harry Potter -leffojen kaltaiset monen tunnin spektaakkelia. Pidemmät istumisajat luovat elokuvasaleihin ylimääräistä säpinää.

- Ihmiset vilkuilevat kännyköitään vähän väliä, ja jotkut jopa vastaavat niihin kesken elokuvan. Erikoisinta on ollut, kun elokuvasalia on käytetty läppärillä työskentelyyn, puuskahtaa Finnkinon vahtimestari Pekka Poikolainen.

Suomalaisten pinna on pitkä ja toisten käytöksestä valitetaan harvoin. - Vahtimestaria tullaan nykimään hihasta vain silloin, kun elokuvassa esiintyy teknisiä ongelmia. Ihmisten pitäisi huomauttaa rohkeammin häiriöistä, koska haluamme taata mandollisimman mukavan katseluelämyksen, painottaa Poikolainen.

Erillisiä rajoituksia elokuvan lämmitelypätkien kestolle ei ole säädetty. Finnkinolla mainosaikojen ja trailereiden vakioyhteispituus per näytöskerta on viisitoista minuuttia. Suomen Elokuvateatteriliiton toiminnanjohtaja Tero Koistisen mukaan kohtelias takaraja saapua myöhässä elokuvasaliin on leffan alkutekstit. Nopeasti laskettuna akateemista varttia voi siis tarvittaessa soveltaa elokuvissakäyntiin.

- Ei ole kiellettyä saapua myöhässä. Joka näytöksestä myöhästyy ainakin pari ihmistä muun muassa joukkoliikenteen häiriöiden vuoksi, paljastaa Poikolainen.

Hollannissa ja Belgiassa on joka elokuvan keskellä tavallisesta teatterista tutut väliajat. Pääkaupunkiseudulla on pausseja pidetty aktiivisesti 1900-luvun alkupuolella teknisten rajoitusten vuoksi.

- Joidenkin elokuvien kohdalla on harkittu väliaikojen järjestämistä. Se, ettei siihen ole lähdetty johtuu yleisesti kulttuurista. Elokuva nähdään kokonaisvaltaisena elämyksenä, joka kärsii keskeytyksistä, kertoo Finnkinon yhteyspäällikkö Ria Nyman. Teatterista poiketen elokuviin ei myöskään ole erillistä pukeutumiskoodia. Innokkaimmat fanit verhoutuvat kulttielokuviin teeman mukaisesti. Viimeksi tämä näkyi Sinkkuelämää-näytännöissä.

- Naiset olivat selkeästi vetäneet ykköset ylleen, ja ulkokuori oli muutenkin viimeisen päälle laitettu, naurahtaa Poikolainen.

Kultainen käytöskirja elokuvasaleihin:

1. Korrekti elokuvakäytös sallii saapumisen myöhässä ja poistumisen kesken näytöksen. Kummassakin tapauksessa on kohteliasta asettua reunaan istumaan eikä tunkea pimeässä omalle paikalle keskelle penkkiriviä.

2. Kännykät kuuluu laittaa äänettömälle. Myös häiritsevä värinähälytys pitää sulkea ennen näytöksen alkua.

3. Lisääntynyt tv:n katselu näkyy elokuvateattereissa siten, että kotisohva ja leffasalin penkki sekoitetaan yhä useammin keskenään.

4. Juonen kommentointi vieruskaverille on yleistä, mutta saliin sopimatonta.

5. Elokuvissakäyntikulttuurin on asuttanut pariskunta limu ja popcornkippo. Pussit on hyvä avata valmiiksi, jottei turha rapina peittäisi tärkeitä vuorosanoja.

Jenni Pohtala


Olin positiivisesti yllättynyt lehden jutusta. Monet eivät osaa kunnioittaa kanssayleisöä ja mesoavat minkä kerkeävät teatterissa. Tämän vuoksi käyn usein päivänäytöksissä.

Tässä top 5 ärsyttävintä käyttäytymistä elokuvateatterissa:

1. Kesken elokuvaa puhelin alkaa soida ja siihen vastataan.

2. Pariskuntien "muhinointi" on lievästi sanottuna ärsyttävää. (Get a room!)

3. Puhutaan kovaäänisesti vierustoverin kanssa (usein jostain aivan muusta kuin itse elokuvasta).

4. Tarkistetaan tekstarit tai kellonaika kännystä kesken elokuvan (eikö päähän mene, että se valo häiritsee ja vie huomion pois valkokankaalta!!)

5. Seistään projektorin edessä lopputekstien aikana, joita ei näe sitten lukea (ongelma ainoastaan pienissä teattereissa).

Ehkä välistä olen nipottaja, mutta tietynlainen kohteliaisuus kanssayleisöä kohtaan olisi suotavaa.

Parasta elokuvissa käynnissä on hyvä elokuva, kiva kaveriporukka ja pitkä analysointikeskustelu elokuvasta katsomisen jälkeen.. :)

tiistai 16. syyskuuta 2008

Saawariya suomitekstein!

Kävin pitkästä aikaa Anttilassa pyörähtämässä ja suureksi hämmästyksekseni bongasin hyllyltä Sanjay Leela Bhansalin Saawariyan. Elokuvan kannessa mainostetaan: Aito intialainen Bollywood-elokuva.

Sonam Kapoor

Dvd:n takakannen teksti:

Sanjay Leela Bhansali, yksi Intian kiitellyimmistä ohjaajista, tuo koettavaksemme upean, taianomaisen Bollywood-rakkaustarinan. Kohtalolla on suunnitelma Rajin (Ranbir Kapoor) varalle. Seuraavan neljän yön tapahtumat muuttavat hänen elämänsä täydellisesti. Saawariya on tarina Rajin ja Sakinan (Sonam Kapoor) tapaamisesta ja heidän välillään syttyvästä romanssista. Näyttämönä toimii järvistä, usvasta, lumesta, sateista ja pitkinä huojuvista männyistään tunnettu kuvankaunis Simla Pohjois-Intiassa. Kadut heräävät eloon, kun laulu, tanssi, kansantarinat, balladit, taiteilijat ja luostarin väki kietoutuvat täydelliseksi harmoniaksi ja johdattavat meidät taianomaiseen uneen. Uni antaa uneksijalle mahdollisuuden löytää kadotettu itsensä. Rajin ja Sakinan matka muistuttaa meitä siitä, kuinka voimakkaita rakkaus ja aidot, voimakkaat tunteet voivat olla.

Elokuva pohjautuu Fjodor Dostojevskin romaaniin Valkoiset yöt.

Elokuvan on julkaissut Columbia Pictures, mikä selittää kansainvälisen julkaisun ja suomenkielisen tekstityksen. Elokuvan kotisivun löytää täältä.

Ranbir Kapoor

Elokuvan pääosanesittäjät ovat ns. syntyneet tähdiksi, eli toisin sanoen, ovat sukua kuuluisille näyttelijöille. Ranbir Kapoor on syntynyt kuuluisaan Kapoorien elokuvasukuun (Wikipedia). Hänen vanhempansa ovat Rishi Kapoor ja Neetu Singh ja hänen isoisänsä on Raj Kapoor. Sonam Kapoorin isä on kuuluisa näyttelijä Anil Kapoor. Molemmat pääosanesittäjistä ovat vasta-alkajia. Elokuva on ensimmäinen Sonamille ja kolmas Ranbirille. Valitettavasti se näkyy molempien näyttelijäntyössä. Elokuvan sivuosissa loistavat aina niin ihana Rani Mukherjee kurtisaanin roolissa, Salman Khan rakkauden kohteena ja hurmaava Zohra Sehgal sankarin vuokraemäntänä.

Rani Mukherjee

Sikäli mielenkiintoista elokuvassa on sen teatterinomainen (Broadway) tunnelma kulissitaloineen ja kujineen. Elokuva näyttää harvinaisen vähän Bollywood-elokuvalta, värejä lukuunottamatta. Elokuva on kuin Tuhannen ja yhden yön saduista. Musikaalikohtauksia elokuvasta löytyy lukuisia, mutta valitettavan vähän joukkotanssikohtauksia. Kuitenkin sanottava on, että elokuva on ehtaa Sanjay Leela Bhansalia. Massiivista, loistokasta ja täynnä tunteita. Elokuva ei kuitenkaan pääse Devdasin tasolle, joka on ohjaajansa hienoimpia saavutuksia.

Salman Khan ja Sonam Kapoor

Mainittavaa on vielä elokuvassa näkyvät lukuisat viittaukset edesmenneeseen tuottaja-näyttelijä-ohjaaja Raj Kapooriin, jonka pojanpoika Ranbir Kapoor on. Kahvilan tunnus RK, sankarin knalli (kulkurihahmo Awaarassa ja Shree 420) ja sankarittaren sateenvarjo + sade (kuuluisa musikaalikohtaus Shree 420 -elokuvassa) sekä sankarin tietty huoleton kulkuri-imago. Elokuvan lopputeksteissä taisi olla myös RK yhtiön logo, jota en huomannut bongata. Elokuvan extroissa oli asiassa maininta.

Raj Kapoor ja Nargis

Mutta suosittelen ehdottomasti elokuvan ostamista jo pelkän kannatuksen vuoksi. On huikeaa löytää todellakin aito Bollywood-elokuva Anttilasta! Toivotaan, että elokuvia alkaa tulla jatkossa lisää.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Sain tällaisen Anuradhalta!



Haluan lähettää tämän ANURADHALLE ja NATALIALLE. :)

Liput hankittu!

Viimeiset päivät ovatkin menneet Rakkautta ja Anarkiaa festivaalilehden parissa. Sitä on tullut selattua muutamaan kertaan. Eilen kävin sitten ostamassa sarjakortin, jonka mukana tuli katalogi. Iltahan se siinä vierähti katalogia selailtaessa.

Tänä aamuna menin sitten päättäväisin mielin Bio Rexille jonottamaan lippuja. Laskeskelin ensin että edessäni olisi 20-30 ihmistä, mutta sisällä valkeni että heitä oli ainakin 50. Olin saapunut 20 minuuttia ennen ovien avaamista. 

Ulkona ei tarvinnut onneksi jonottaa kauaa. Edellä olevat ihmiset olivat sen verran kohteliaita, että muodostivat kiemurtelevan jonon Bio Rexin sisälle, jottei ihmisten tarvitsisi ulkona paleltua. Valitettavasti kohteliaisuus katosi takanani olevaan tyttöön, joka ei halunnut liikahtaa valitsemaltaan paikalta minnekään, ei vaikka väliä meidän välissä oli parisen metriä. Kohteliaasti ehdotin hänelle siirtymistä jonossa eteenpäin, jotta ulkona olevat ihmiset pääsisivät myös sisälle. Mutta ei. Hänellä oli kuumetta ja huono olo ja ties mitä vaivaa. Totesin hänelle, että olet kyllä itsekäs ihminen. Hänen ansiostaan ne jotka seisoivat rappusilla menosuunta ylöspäin, eivät päässeet liikahtamaan puoleen tuntiin mihinkään suuntaan. Tuollainen pohjaton itsekkyys jaksaa kyllä kummastuttaa. Monet ihmiset istuivat portailla ja lukivat eivätkä osanneet siirtyä jonon mukana eteenpäin. Huomasin jonotukseni loppuvaiheessa mm. ulkona olevan naisihmisen, joka istui rullatuolissa. Hänellä oli varmasti oikein miellyttävää viettää tunti ulkona sateessa! 

Jonotukseni kesti kaksi tuntia, mutta sain kuin sainkin kaikki haluamani liput. Tietysti tärkeimpänä liput Om Shanti Om ja Chak De! India -elokuviin! Aivan mahtavaa!

Bollywood-sunnuntaista on tullut minulle tärkeä traditio. Silloin virittäydytään tunnelmaan vaatteilla ja sopivalla asenteella. Usein iso ystäväporukka mukana tekee kokemuksesta nautittavimman! Saa nähdä onko tänä vuonna tarjolla Namaskaar -ravintolan ruokia. En ainakaan bongannut Bollywood-menu mainosta katalogista, joten ehkä he eivät ole sponssaamassa tänä vuonna festareilla.. Mutta tupa on varmasti taas täynnä intialaisia, pakistanilaisia ja nepalilaisia! Sitä värien hurmaa! :)

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Rakkautta ja Anarkiaa!

Hieman on tullut taas taukoa blogin kirjoittamiseen. Olen ollut hieman kipeä ja töissä on ollut sen verran hektistä, etten ole jaksanut koneen ääreen istahtaa kotona. Mutta nyt alkaa taas voimat eheytymään. :)

Kävin tänään hakemassa Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalilehden ja ilolla huomasin heidän tarjoavan tänä vuonna kaksi Shahrukhin elokuvaa: Om Shanti Om:n ja Chak De! India:n. Muistin hieman myöhään keväällä laittaa heille listaa viime vuoden hyvistä Bollywood-elokuvista. Olin viime vuonna tekemisissä heidän kanssa, kun mainitsin "näytelleeni" Kabhi Alvida Naa Kehna -elokuvassa. He päätyivät tekemään siitä pienehkön jutun Metro-lehteen. Silloin he osoittivat toiveen saada hyviä suosituksia Bollywood-elokuvista, koska heillä ei itsellään ole juuri sen genren asiantuntijoita. Manitsin listani yläpäässä juuri nämä kaksi elokuvaa. En tiedä olivatko he jo päättäneet näiden elokuvien tuomisesta festivaalille ennen kuin saivat listani, mutta olen onnellinen, että juuri nämä elokuvat sinne päätyivät! :)

Chak De! India kertoo maahockeyn pelaajasta, joka vuosien jälkeen päättää korjata maineensa ja ryhtyy valmentamaan nais-maahockeyn pelaajia. Elokuvan naisnäyttelijöistä osa on näyttelijöitä ja osa oikeita pelaajia. Elokuva oli käsittääkseni valtava menestys myös Intiassa ja Shahrukh sai paljon arvostusta hyvästä roolityöstään ja voitti Intian (Oscar palkinnon) Filmfaren parhaasta miesnäyttelijän osasta. Elokuva puhuu naisen asemasta Intiassa ja pyrkii herättämään keskustelua Intian sisäisestä rasismista. Elokuvassa ei ole musikaalikohtauksia ja tyylilajiltaan se muistuttaa hyvin paljon länsimaalaista elokuvaa. Mutta silti, erittäin hieno ja katsomisen arvoinen elokuva!

Elokuvan kotisivun löytää tästä.

Om Shanti Om on puolestaan älykäs parodia Mumbain elokuvateollisuudesta. Elokuvan pääosissa on statistin rooleja tekevä näyttelijän alku, joka ystävystyy ja rakastuu suureen naistähteen. Asialle koituu kuitenkin ikävä loppu, joka saa jatkoa 30 vuoden kuluttua. Mielestäni ei ole virheellistä spoilata, että elokuva käsittelee jälleensyntymistä. Kuten itse elokuvassakin todetaan, elokuvat jotka kertovat re-inkarnaatiosta, ovat yleensä aina kassamagneetteja. Tämäkään ei ole poikkeus. Erikoista elokuvassa on lukuisien näyttelijäkollegoiden cameo-visiitit. Silmä tarkkana! Lisäksi siinä on lukuisia sisäpiirin vitsejä ja kunnianosoituksia. Elokuvasta pystyy toki nauttimaan ilman Bollywood-tietoutta! Takuu varmaa Bollywood-elokuvaa säihkyvien musikaalikohtausten nautintoa.

Elokuvan kotisivut löytyvät täältä.

Perjantaina avataan nettisivut, esitellään aikataulu ja sarjakortit ja katalogit tulevat myyntiin. Helsingissä festivaalin ajankohta on 18-28.9.2008.

Tässä kuvia Chak De! India -elokuvasta:

Julma valmentaja

Pelaajat jäähyllä

Pelaamisen iloa

Kuvia Om Shanti Om -elokuvasta:

Upea Deepika Padukone

Ensikohtaaminen musikaalin muodossa

Deepika Padukone ja Arjun Rampal

Voin toki laittaa oman tekstin Om Shanti Omin sisäpiirin vitseille ja tietoudelle, jos on kysyntää. :)