keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Tunnustus



Sain tämän tunnustuksen Phedralta. Kiitos!

Haluan antaa tämän eteenpäin

Natalialle

Minnalle

Paulalle

Sannille

Annan myös tämän tunnustuksen niille, joiden blogia seuraan säännöllisesti. :)

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Kuorosodassa "Bollywoodia"

Eilisessä Kuorosodan finaalissa nähtiin "Bollywoodia", kun Ilkka Alanko yhdessä Joensuun kuoron kanssa veti Shakalaka Babyn Bombay Dreams musikaalista.

Esityksen voi katsoa mm. täältä.
Ja tunnelmia voi fiilistellä Nelosen nettisivuilta.

Olen toisaalta hyvin iloinen siitä, että Intia ja Bollywood pääsivät näin näyttävästi esille parhaaseen katseluaikaan Suomen televisiossa! Edellisen kerran samaa koimme Tanssii Tähtien Kanssa ohjelman finaalissa. :) Silloinhan voittajapari tanssi A.R. Rahmanin Jai Ho -kappaleen tahdissa. Mutta jälleen kerran on todettava, että suomalaiset eivät tiedä mitään Bollywoodista....... Argh.

Ensinnäkin Shakalaka Baby on mun mielestä aivan kamala kappale, jolla ei ole mitään tekemistä Bollywoodin kanssa, toisekseen Joensuun kuoron jäsenet näyttävät karanneen Goan hippikommuunista. Siis miksi heidän otsalla on kaulakorut roikkumassa?!? Ja yrittävätkö napakorut olla bindejä?? :D Ja muutenkin noi vaatteet.. WTF? Parasta koko esityksessä on se Sherwani pukuun pukeutunut nuori mies. ;)

Ja joo ymmärrän etteivät he voi opetella hindiä vain yhtä kappaletta varten, mutta hieman pännii jälleen kerran, kun Suomelle tarjotaan jotain aivan muuta Bollywoodina. Saavat siis jälleen kerran vääristetyn kuvan Bollywoodista. Monilla kun tuntuu sekoittuvan arabikulttuurin itämainen tanssi intialaiseen tanssiin.

Ram Gopal Varman haaste :)

Bongasin MTV3 sivuilta tällaisen uutisen:

Voita kymppitonni katsomalla tämä elokuva?

Julkaistu 25.02.2010 17:05 (päivitetty 17:08)

Intiassa Bollywood-elokuvantekijä on heittänyt kehiin tuottoisan haasteen kauhuelokuvien ystäville. Ram Gopal Varma on luvannut 10 000 dollarin palkkion kaikille niille, jotka uskaltavat katsoa hänen viimeisimmän yliluonnollisen trillerinsä yksin elokuvateatterissa. "Phoonk 2" on jatkoa hänen vuonna 2008 tekemälleen elokuvalle. Elokuva kertoo pahasta hengestä, joka vainoaa perhettä.

- Kaikki jotka sanovat, että elokuva ei pelota, tullaan laittamaan teatteriin yksinään, kertoi Varma elokuvan mainostilaisuudessa.

Varman mukaan haasteen vastaanottavalle katsojalle laitetaan sydänkäyrää tarkkaileva kone sekä kamera, jonka avulla varmistetaan, että katsoja on todellakin pitänyt silmiään auki koko elokuvan ajan.

Laitteiden tuloksia tarkkaillaan teatterin ulkopuolella ja katsojan onnistuessa tehtävässä tämä voittaa noin 10 850 dollaria. Uutistoimisto Reuters ei kerro, miten sydänkäyrää tullaan tulkitsemaan, niin että palkinto olisi mahdollista voittaa.

(MTV3 - Reuters)





Olen nähnyt muutaman Bollywood kauhuleffan ja niiden perusteella voin sanoa, että tuon kymppitonnin voittaminen olisi lasten leikkiä. :D Normaalisti en uskalla siis katsoa juuri mitään kauhua..

Akon tekee Bollywood-kappaleen hindiksi

Bongasin Ylen sivuilta tällaisen uutisen:

Akon tekee Bollywood-kappaleen hindiksi
julkaistu 11.03. klo 11:38

Amerikkalainen R&B-tähti Akon tekee kappaleen Bollywood-elokuvaan. Akon seuraa muiden länsimaisten artistien kuten Kylie Minoguen ja Snoop Doggin jalanjäkiä, jotka ovat aiemmin tehneet kappaleet intialaisiin elokuviin.

Akonin tekemä kappale kuullaan RA.One-nimisessä elokuvassa. Leffassa Bollywoodin supertähti Shah Rukh Khan esittää lentävää supersankaria ja näyttelijä Kareena Kapoor tämän rakkauden kohdetta.

Akon myös esittää kappaleensa hindin kielellä, toisin kuin Snoop Dogg, jonka biisi oli mukana vuonna 2008 ilmestyneen Singh is Kinng -elokuvan soundtrackillä. Akon on tehnyt kappaleensa Bollywood-elokuvaan vieläpä ilmaiseksi.

Viime vuonna Kylie Minogue levytti Chiggy Wiggy -kappaleen Blue-nimistä Bollywood-elokuvaa varten.

AFP, YLE Uutiset


Lisää Akonista voi lukea täältä.

Alla olevat kuvat löysin Bollywoodbuzz.blogspot.comin sivuilta:



Katrina Kaif ja Akon.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Shava Vuotalolla

Jos Suomi-Bhangra kiinnostaa, niin Shava yhdessä Bolly Beat Dancersin kanssa esiintyy Helsingin Vuotalolla (Vuosaaressa) 10.4.2010. Ovet avataan 16:30 ja noin puolen tunnin kuluttua siitä alkaa show. Liput ovat 10/7e.

Shavan nettisivut löytyvät täältä.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Ourvision 2010 tanssii!

Alla oleva teksti on Caisan sivuilta kopioitu.

Rumba, itämainen tanssi, hulahula, atilogwu, bollywood, yangge, afro vai samba? Ourvison Goes Dancing! Matkusta tanssin askelin maailman ympäri!

Ourvision Goes Dancing on kaikille pääkaupunkiseudun tanssinharrastajille avoin tanssikilpailu.

Teemoina ovat eri maanosat ja kulttuurit, mutta osallistujien kansalaisuudella, etnisellä taustalla jne ei ole merkitystä kategorian suhteen, kyvyt ja luovuus ratkaisevat!

Kilpailun päätuomarina toimii Marco Bjurström ja vierailevana tuomarina mm. Jorma Uotinen. Kilpailun pääpalkinto on aikuisten sarjassa 3000 eur ja lasten sarjassa 600 eur.

Kuinka osallistun kilpailuun?

KILPAILUUN ILMOITTAUTUMINEN ON KÄYNNISSÄ! Ilmoittaudu kilpailuun 15.3. mennessä tästä tai täytä lomake Caisassa.

Lataa säännöt tästä

Jos esim. olet Bulgariasta kotoisin mutta rakastat afrikkalaista musiikkia ja tanssia, voit osallistua afrikkalaistanssi kategoriaan.
Tanssi voi olla myös oma teos / luomus joka perustuu tietyn maanosan musiikkitraditioon.

KILPAILUSARJAT:

1. Lapset (7-13-vuotta)
2. Nuoret ja aikuiset (14-vuotta - 100-vuotta)

TANSSIKATEGORIAT
Afrikkalaistanssit
Aasialaistanssit
Tyynenmeren saarten ja australialaistanssit
Arabialaistanssit
Eurooppalaistanssit
Amerikkalaistanssit

AIKATAULU:

LASTEN SARJAN KARSINNAT (I) pe 9.4. klo 18-21
Afrikkalais- arabialais- ja eurooppalaistanssit

LASTEN SARJAN KARSINNAT (II) pe 16.4 klo 18-21
Aasialais-, tyynenmeren saarten- ja amerikkalaistanssit

NUORTEN JA AIKUISTEN SARJAN KARSINNAT (I) pe 23.4. klo 19-22
Afrikkalaistanssit, Arabialais- ja eurooppalaistanssit

NUORTEN JA AIKUISTEN SARJAN KARSINNAT (II) to 29.4. klo 19-22
Aasialais- ja tyynenmeren saarten tanssit

Semifinaalipäivä pe 14.5 klo 19-22
Lasten sarjan semifinaali ja nuorten ja aikuisten sarjan semifinaali, kaikki maanosat

Finaalipäivä pe 24.9 klo 19-22
Lasten sarjan semifinaali ja nuorten ja aikuisten sarjan semifinaali, kaikki maanosat

Lisätietoja:
Kulttuurituottaja Kitari Mayele
Tel. 050 412 0481
kitari.mayele(at)hel.fi

Holi Tampereella!

Bongasin tällaisen tekstin Facebookista:

BSUF (Indian Students Association of Finland) is organizing a colorful event "Holi for Equality" which will provide an opportunity for multicultural interactions for all nationals in Finland.

In this event, one could have a glimpse and taste of "Holi" which is a festival celebrated with colors galore. To add to the excitement, there would be Indian Classical Music Programs and Dance Performance in this event. In India, music and dance are the means among others to experience the divinity within every human being. Particularly, music in Indian culture calms the mind and relaxes the body of both the performers and the listeners.

So, lets celebrate the arrival of Spring with colorful Holi! This event is a part of Rasmus week celebrated by City of Tampere, RASMUS network.

For more information kindly visit :
http://bsuf.pbworks.com/Holi-for-Equality

Date: 28 March 2010, Sunday
Time: 18:00 - 20:15
Venue: Sampola Juhlasali, Sammonkatu 2, 33540 Tampere

Free Entry! Open to Al!! Warm Welcome!!!

PS : After the event, Holi Special Indian Dinner will be available at special discounted price from City Center (Keskustori) at designated restaurants. The discount coupons will be distributed at Sampola Concert Hall during the Holi event.

Kuulostaa mielettömän ihanalta! :)

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Indore

Seuraava matkakohteemme oli Indore.

Lensimme Kochista ensin Mumbaihin, jossa odottelimme jokusen tunnin lentoamme. Lähes kaikki lennot olivat myöhässä, koska Pohjois-Intiassa oli sankka sumu. Jopa useat junavuorot peruutettiin tai ne kulkivat pahimmillaan 18h myöhässä.. Informaatio kentällä oli vallitsevista sääolosuhteista johtuen huonoa. Ensin olimme väärässä hallissa ja sitten kun löysimme oikean hallin, ei missään lukenut mistä meidän lento lähtee. Ei siinä, kenttä on pieni, mutta epävarmuudessa oleminen ärsyttää eniten. Onni onnettomuudessa matkakumppanini kävi kyselemässä meidän lentoa ja sai kuulla että koneeseen lastataan jo väkeä.

Lento sujui tosiaan muuten hyvin, mutta penkkirivit olivat hyvin tiheässä. Itse pystyin istumaan siinä juuri ja juuri "mukavasti" ja olen 151 cm pitkä! Matkakumppananini eivät tienneet minne jalkansa laittavat. O_o

Indoren kentällä meitä oli vastassa ystäväpariskuntani, jotka veivät meidät hotellillemme. Ystävättäreni oli hoitanut kaikki järjestelyt siellä, joten meidän ei tarvinnut huolehtia juuri mistään. :)

Hotel Kanchan oli hieman nuhruinen ja likainen. Jostain puski likaa jatkuvasti, joten tällaisena siivousfriikkinä, voitte kuvitella kuinka ahdistunut olin ensimmäisen tunnin. Vaikka yritin pyyhkiä lian pois, sitä puski jostain jatkuvalla syötöllä. Viimein luovutin ja päätin olla ahdistumatta enää yhtään. Huone on likainen piste. Päätimme pitää vaatteet matkalaukussa tai kaapissa muovipusseissa. Positiivista huoneessa oli sen koko, se oli iso. Jotain 35 neliötä. Suihku toimi moitteettomasti ja mikä parasta, sieltä tuli lämmintä vettä! :) Huonepalvelun henkilökunta piti huolen ettei me jäädä ilman aamupalaa eikä mahdollisuutta pesettää pyykkimme (koputtelivat varmaan kolmesti ovelle aamuisin!), päivän lehti toimitettiin pyytämättä, telkkarista näkyi useita musiikkikanavia. Mutta ehdottomasti parasta hotellissa oli sen ravintola, joka olikin iltaisin tupaten täynnä lapsiperheitä. Ruoka oli erinomaista!

Lian lisäksi miinusta tuli kielitaidottomuudesta. Ihmiset eivät juuri osanneet puhua englantia ja minun hindinkielen taito on olematonta. Kommunikaatio-ongelmia siis tuli usein. (Toisaalta ymmärrän, että paikalliset eivät juuri englantia tarvitse, koska siellä ei juuri käy muun kielistä väkeä.) Esimerkiksi kerroin ravintolassa, etten pysty syömään maitotuotteita ja luettelin kaikki mitä en voi syödä. Ja painotin vielä lopuksi että ei kermaa. Mitä sitten meille tuodaan, ruokia, joissa on kermaa! Lisäksi usein tuntui, että meidän annosten kohdalla viivyteltiin kauan, jotta pysyisimme siellä mahdollisimman pitkään muiden tuijoteltavina.

Ja tästä tullaan Indoren miinuspuoliin. Indoressa ei käy turisteja, siellä ei ole länsimaalaisia. Kun sellaisia sinne yhtäkkiä ilmestyy, koko kaupunki pysähtyy...tuijottamaan. Ihmiset pysähtyvät, lopettavat mitä olivatkaan tekemässä ja tuijottavat. Se kuulostaa ehkä hauskalta ja se on ihan vitsikästä pari päivää. Mutta kun me olimme siellä 6 yötä, niin loppuvaiheessa se ei tuntunut enää kovin kivalta. Matkakumppanini nauroi, että nyt hän todella ymmärtää miltä tähdistä tuntuu.. :p Annan jälleen esimerkin: olimme ravintolassa, väsyneinä, nälkäisinä, osa kipeänä. Halusimme syödä nopeasti ja poistua huoneisiimme. Ravintolaan alkaa saapua ihmisiä. He asettuvat istumaan vastakkaiselle puolelle ravintolaa, vieretysten, kasvot meihin päin. Yleensähän ihmiset istuvat vastatusten.. Mutta tälla tavoin kaikki pöydässä olijat voivat tuijottaa meitä jatkuvasti. O_o

Indore on pieni kaupunki Madhya Pradeshin osavaltiossa. Suunnilleen Helsingin kokoinen, ihmisiä asuu noin 1,6 miljoonaa. Ilmasto on hyvin aavikkomainen, vaikka emme olleetkaan aavikolla. Karua luontoa. Talvella siellä on 25 astetta, kesällä pahimmillaan 40 astetta.



Miksi tänne päädyimme? Kun päätin että haluan naimisiin intialaisissa hääpuvuissa, ystävättäreni ehdotti että tulisin hänen luokseen ja saisin kaiken avun hääshoppailussa. Näin ollen lisäsimme Indoren yhdeksi matkakohteeksi. :) Kuriositeettina oli mielenkiintoista käydä Indoressa, mutta en voi sitä kyllä suositella matkakohteeksi. Siellä kun ei ole oikeastaan mitään nähtävyyksiä. Ainoastaan temppeleitä ja niitäkin aivan liikaa! ;D Ja samaa mieltä on ystävättäreni, joka haikailee takaisin Mumbaihin..





Lensimme siis lauantaina Indoreen. Sunnuntaina tutustuimme paikallisiin kauppakeskuksiin: Treasure Islandiin ja Metroon. Ostimme heti alkajaiseksi
kihlatulleni hääpuvun ja sen punaisen juhlapuvun, josta olikin kuva jo näytteillä. Tämän jälkeen kävin kahdessa kaupassa etsimässä leffoja ja sitten istuttiin italialaiseen kahvilaan Lavazzaan nauttimaan kahvista ja jälkkäreistä. :)



Chocolate Excess.. :)



Täältä löytyi kihlattuni hääpuku :)

Maanantaina ystävättäreni meni töihin, joten hän oli vuokrannut meille auton kuskeineen näyttämään paikallisia nähtävyyksiä - eli niitä temppeleitä. Näiden lisäksi yritimme päästä todennäköisesti Central Museum:iin, mutta se oli tietenkin kiinni kyseisenä päivänä. Koko päivän saldo oli 7 temppeliä, joista 4 viimeistä missasin. Kävimme nimittäin ruokailemassa erinomaisessa ravintolassa, jossa pyysimme medium mausteista ruokaa. Kochissa tällä ohjeistuksella kun saimme miellyttävän makuista ruokaa. No, Indoren medium on Suomen mittapuun mukaan liekehtivän tulista (vindaloo +++). Meinasi itku tulla syödessä.. No, vatsanihan ei sitten tykännyt ruoan tulisuudesta yhtään ja jouduin poistumaan hotellille. Harmittavinta tässä oli se, että juuri ne temppelit, jotka olisin halunnut nähdä, nyt missasin.. Parin tunnin päästä matkakumppanini hakivat minut ja kuski vei meidät nettikahvilaan! Alkoi ollakin jo aikamoiset vieroitusoireet Facebookista. ;D








Upea Ganapati temple.









Lahjuksia jumalille.

Järkyttävän tulista ruokaa..

Tässä on vielä matkakumppanini ottamia kuvia:





Tämän missasin..

Ja tämän myös..

Iltasella kävimme ompelijattaren luona,joka lupasi tehdä minulle paidan hääpukuani varten. Ostin häneltä 2 salwar kameez pukua ja annoin ystävättäreni mitat niiden teettämiseen. Alkuperäisistä lupauksista poiketen, ompelijatar kieltäytyi muiden vaatteiden ompelemisesta, mikä muutti meidän suunnitelmat uusiksi. Nyt piti etsiä uusi ompelija! Menimme vanhalle ostarille, josta löytyi 2 ompelijaa, toinen teki muutoksia ja toinen valmisti vaatteita. Sain annettua heille osan vaatteistani.

Tiistai oli Republic Day, eli suurin osa kaupoista oli kiinni. Kävimme viemässä lisää vaatteita ompelijoille ja katselin siinä samalla koruja. Jälleen kerran sain kuulla useammalta myyjältä, että makuni on vanhanaikainen. Minä kun en välitä länsimaalaisen näköisistä koruista vaan halusin perinteisiä koruja. Piste iin päälle, oli kun aloin kysellä pääkorua, jota olen nähnyt muslimien käyttävän elokuvissa. Minulle huudahdettiin, että eihän tuollaisia enää käytetä! ;D Onni onnettomuudessa, matkakumppanini eksyi yhteen korukauppaan sillä aikaa, kun olin toisen ompelijan luona. Sieltä löysin sitten vihdoin kauan kaivatun pääkorun.

Alla olevat 3 kuvaa ovat matkakumppanini ottamia :)

Kyseinen koru näkyy korvan päällä. Kaulakorua en ostanut ja tika (otsakoru) oli ennestään.

Ostari.

Ostarilta suuntasimme sari -kauppaan. Ystävättäreni osti itselleen sarin, ostimme hänen siskolleen 2 saria ja näiden lisäksi löysin aivan upean mustan sarin yhdelle toiselle ystävättärelleni. Itselleni en ostanut mitään (vaikka mieli olisi tehnytkin!) Illalla kävimme vielä elokuvissa katsomassa 3 Idioottia!!!! :D Kerron erikseen lisää tästä kokemuksesta! :)

Sari kauppa :)

Keskiviikkona meidän oli tarkoitus mennä Manduun -rauniokaupunkiin, joka on kuulemma aikamoinen elämys. Mutta sen sijaan menimme minun päätöksestäni katsomaan hääkortteja. Ystäväpariskuntani olivat tällöin töissä ja joutuivat sovittelemaan pomojensa kanssa erikseen, että pääsivät viemään meidät sinne kauppaan. Kauppa sijaitsi Indoren vanhassa kaupunginosassa "old market area".

Täältä kortit löytyivät.

Olin aika pettynyt kaupan tarjontaan. Joka toisessa kortissa oli Ganesh ja joka toinen kortti oli ruskea. Niin, ruskea on nyt suurinta huutoa intiassa. Osoittauduimme hankaliksi asiakkaiksi, kun emme missään nimessä halunneet ruskeaa vaan viininpunaista ja kermaa. Ja tietenkään emme halunneet Ganesha -aiheista korttia. Olin kuvitellut että kaupan tarjonta olisi ollut parempi..

Lopulta löysimme ihan kivan kortin, mutta suurena miinuksena oli sormenpään kokoinen vaaleanpunainen kivi, joka oli koristeena kortissa. Kysyimme kuitenkin voisiko kortin saada ilman kiveä ja Luojan kiitos se oli mahdollista!!! :DDD Pettymyksenä tuli kuitenkin korttien teettäminen, siihen kun olisi mennyt aikaa pari viikkoa! :( Olin toivonut, että olisimme saaneet ne teetetyksi siellä. Kortit olivat vieläpä mittatilaustyötä, joten ne piti tilata Mumbaista asti.. Saimme sovittua, että lähetti tuo ne meille Mumbaihin. Hääkorttien lisäksi ostimme kiitos kortit ja menu/ohjelma kortit. Myyjä oli hyvin perillä näistä länsimaalaisista korttitavoista, kun kysyi heti omatoimisesti, että haluaisimmeko kiitos korttejakin. :D Intialainen ystävättäreni oli aivan pihalla näistä muista hankinnoista. Intiassa ei taideta harrastaa kiitos korttien lähettämistä?

Tämän jälkeen meidän oli tarkoitus mennä Ujjainiin katsomaan temppeliä. ;) No, ajattelimme että jokin pikku matka on nyt tehtävä. Indore kun on niin nähty. Tässä kohti matkaa koimmekin sitten antikliimaksin. Vuokra-auton pyörän kumi puhkesi jossain Indoren ja Ujjainin välisellä osuudella. Aluksi otimme tilanteen huumorilla, mutta pian tuli selväksi ettei Ujjainin matkasta tulisi mitään. Puhjenneen kumin lisäksi, autosta hajosi etupyörän ripustukset. Äänimaailma oli kolinoineen vähän niin kuin junassa ja kyyti kuin kamelin selässä.. 8/ Kuski ei puhunut sanaakaan englantia ja toimi muutenkin hyvin ajattelemattomasti. Hänen olisi pitänyt soittaa meille uusi vuokra-auto heti. Olimme syöneet puoli 10ltä aamupalan ja kun pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa kello oli noin 5. Käskimme kuskia ajamaan takaisin hotellille emmekä suostuneet maksamaan hänelle mitään. "No service no pay." Jossain menee meidänkin sietokyvyn rajat. 45 minuutin matkaan meni 1,5h. Hotellille
päästyämme olimme olleet noin 10 tuntia syömättä. :(



Tässä kohtaa allekirjoittanut on vielä iloinen uudesta seikkailusta.

Tätä maisemaa "ihasteltiin" tunnin verran..



Torstai meni siinä kun kävimme noukkimassa tilauksemme/vaatteemme sieltä sun täältä. Illalla menimme tuttava pariskuntamme kotiin ruokailemaan. Perheen isä oli liikematkalla ja äiti puolestaan ei puhunut laisinkaan englantia. Yllätyksekseni hän ei ollut kiinnostunut kommunikoimaan kanssamme laisinkaan, joten hän vain poistui esittelyn jälkeen toiseen huoneeseen katsomaan telkkaria. Olin niin toivonut, että olisin päässyt kokeilemaan hänen kanssaan hindin taitoani, mutta nyt se jäi.

Ystävättäreni esitteli meille asunnon ja tietenkin tärkeimmän eli hääpukunsa, joita ihmettelimme ja ihastelimme. Punaisen hääpuvun pelkkä huivi painoi lähes 10 kiloa.. Ei ihme että intialaiset morsiamet näyttävät niin ahdistuneilta omissa häissään! :D Pääsimme myös vihdoin antamaan tuliaisemme! :)Olimme hankkineet kuvakirjan Suomesta, Marimekon unikkokuosisen kukkaron, Taika teemaisen muistikirjan, Hakanolin salmiakkia, Marianne pussin ja ruishapankorppua. Lahjukset olivat kovasti mieleen, paitsi se salmiakki! ;DD

Torstai yö meni pakatessa.

Tässä on osa meidän tavaroistamme..

Perjantaina meillä lähti lento 8:20 kohti Mumbaita. Meille oli varattu taksi, joten pääsimme mukavasti kentälle. :)

En missään nimessä kadu, että päätin lähteä Indoreen. Tapasin rakkaan ystävättäreni pitkästä aikaa ja hänen miehensä ensimmäistä kertaa.. Jos meillä ei olisi ollut tiukkaa aikataulua ja rankkaa shoppailua, olisi tästäkin matkan osasta tullut paljon leppoisampi. Mutta koska 3 ensimmäistä päivää meni vikaan pyhien yms takia, niin se kostautui koko loppumatkalle. Suunnitteilla kun oli hoitaa parina ekana päivänä shoppailu ja sen jälkeen tehdä reissuja Indoren ulkopuolelle eri nähtävyyksiin. Nyt emme nähneet juuri muuta kuin Indoren.

Säästä ja olotilasta parisen sanaa.. Indoressa oli aika paljon Suomen kesää vastaava sää eli noin 25 astetta päivisin. Iltasin tuli viileämpi ja mittari vaihteli 6-11 asteen välillä. Kihlattuni koki kuitenkin ilman hyvin epämiellyttäväksi. Valitti, että ilmassa oleva pöly kuivatti nenästä limakalvot, josta seurasi jatkuva flunssainen olo. Toinen matkakumppanini erehtyi juomaan italialaisessa kahvilassa jääteen, josta todennäköisesti johtui hänen huonovointisuus. Itse taas sain jännittää ruokien ainesosia. Eihän sitä tiedä, vaikka se järkyttävän tulinen ruoka olisi sisältänyt taas kermaa. Sen suuntaiset oireet kun ilmeni heti.. Meillä oli hyvin vahvaa yleisantibioottia mukana, jota sitten molemmat matkakumppanini alkoivat syömään. Mainittava on kuitenkin, ettei kenelläkään meistä ollut koko matkan aikana voimakasta vatsatautia, eikä kukaan joutunut sairaalaan. Mikä on helpotus. :)

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Backwaters risteily

Alusta alkaen oli selvää, että tulisimme menemään talolaiva risteilylle.
Olin kuullut monelta tutulta kehuja tästä kokemuksesta ja tiesin, että se oli koettava. Ja aivan jumalainen kokemushan se oli! <3

Matkaa suunnitellessa juttelin useaan otteeseen Minnan kanssa, jonka aviomies Ranjith on kotoisin Kochista. Häneltä saimme useita vinkkejä minne Kochissa voisi mennä. Lisäksi Ranjith järjesti meille tapaamisen siskonsa Sudarsanan kanssa jo edellä hehkutetussa Bimbis -ravintolassa. Sudarsana oli loppujen lopuksi avuksi hyvin monessa asiassa. Hän vei meidät sinne unohtumattomaan Chennai Silks tavarataloon ja hänen miehensä järjesti meille talolaiva retken!!! SUURKIITOKSET heille!!

Keskiviikko aamuna auto tuli hakemaan meidät Homestaysta puoli 10:ltä.
Matkasimme noin 1,5h Kumarakomiin, jossa meitä odotti oma talovene. Voi sitä ilon määrää, kun pusikon keskeltä ilmestyi tämä uljas näky!



Talolaivassa oli meidän lisäksi 3 miehistön jäsentä, jotka oli valmiita palvelemaan meitä joka käänteessä. Suomalaiselle luonteelle tämä oli vähän liikaa ja osoittauduimme varmasti helpoimmiksi asiakkaiksi. Hih! Hiljaisia, rauhallisia ja oma-aloitteisia. :)

Seuraavat 4 kuvaa on matkatoverini ottamia:





Kuvassa ruokailutila ja yläkerta.



Heti laivaan astuessamme meille annettiin kookospähkinät nautittavaksi pillien kera. :) Itse en tykästynyt makuun, mutta muut nauttivat juoman suurella nautinnolla. :) Lopuksi kookos pilkottiin pieniksi suupaloiksi.



Kapusimme samantien yläkertaan nauttimaan maisemista. Voi autuutta! Siinä vierähti useampi tunti vain ihastellessa maisemia..











Huikea näky!

Kristinusko näkyi selvästi.

Muutama muukin talovene liikkeellä..

Maiseman pilasi kuitenkin lukuisat saman muotin mukaan tehdyt lomakylät, joita näytti puskeneen joen/järvien rannoille kuin sieniä sateella. Tyypillisesti niissä oli yksi palmu, uima-allas, aurinkotuoleja geometrisissä riveissä ja talot olivat pahimmillaan rivitalon muottiin tehtyjä kantti kertaa kantti taloja. Usein niissä oli vielä oma satama.









Mietimme pitkään ketkä moisia oikein käyttää, ehkäpä amerikkalaiset, jotka kaipaavat hieman eksotiikkaa elämäänsä, muttei liikaa. Mennä Intiaan kokematta kuitenkaan Intiaa.. Tosi hienoa! Voin vain kuvitella kauhulla millaista ruokaa lomakylissä tarjotaan.



Filmihullu kun olen, maisemia katsellessa tuli mieleen legendaarinen Ilmestyskirja Nyt -elokuva. Ympärillä olevat palmut herättivät moisen assosiaation. :D Samanaikaisesti huiman hienoa ja pelottavaa! Musta huumori kukkii taas.. ;)

Ilmestyskirjan Nyt -elokuvan traileri:

video

Ensimmäisellä aterialla meille tarjottiin paikallista suurta herkkua eli kalaa (Pearl Spot). Itse en syönyt sitä, mutta muiden mukaan se oli erinomaista. Tämän lisäksi tarjottiin dalia, riisiä, punajuurisalaattia ja kookossalaattia.
Laivassa joimme ainoastaan vettä.

Ruoan jälkeen olikin niin täysinäinen olo, että oli siirryttävä päiväunille. :)

Iltapäivällä saimme brittiläiseen tapaan valmistettua teetä keksien kera. Laktoosi-intolerantikkona kun en voi nauttia paikallisista maitotuotteista.. :(

5-6 maissa ankkuroitiin Alleppey nimisen pienen kylän lähistölle. Jos käsitimme oikein, niin Alleppey niminen kaupunki sijaitsi noin 5km päässä kylästä. Yksi miehistön jäsen oli kotoisin ko. kylästä.

Saimme luvan jalkautua laivasta ja päätimme tehdä tutustumisretken tähän kylään. Herätimme luonnollisesti paljon huomiota, mutta ainoastaan lapset uskaltautuivat tulla juttusille. Muutama poika yritti kovasti saada meiltä muutaman rupian! Kikattelivat vain ja juoksentelivat ympärillä. ;D

Matkakumppani otti tämän ihanan tilannekuvan. :)

Pyykkipaparazzi ;D





Allekirjoittanut jälleen ostoksilla.. :p

Pian tuli pimeä ja päätimme kääntyä takaisin. Onneksi matkaseuralaisillani on erinomainen suuntavaisto, koska itse olin aivan hukassa siinä pimeydessä. :)

Illallisella meille tarjottiin kanaa, chapatia, dalia ja jotain kasvisruokaa (en muista enää mitä). Jälleen kerran herkullista. :)

Istuimme ulkona noin klo: 22 asti, kunnes siirryimme omiin huoneisiimme. Laivalla oli säännöt, joissa mm. sanottiin, että meidän on oltava 22-06 välisen ajan huoneissamme. Ja totta kai sääntöjä on toteltava, mehän olemme suomalaisia! :D

Huoneissa oli ilmastointi, mutta ainakin meidän huoneessa se tuntui puhaltavan vain jääkaappikylmää ilmaa. Vilustun hyvin helposti, joten emme pitäneet sitä päällä juuri laisinkaan. Kuumuuden ja yöllisten äänien takia en nukkunut kovin hyvin.

Ensimmäinen näky kun tuli aamulla ulos huoneesta..

Vesiheinän keruuta.

Aamupala tarjottiin 9 maissa. Perinteinen vaalea leipä hillolla ja voilla. Lisäksi masala munakas. Brittiläistä teetä juotavaksi. Ei oikein innostanut meitä, mutta opinpahan syömään munakasta Intiassa..



Tunnin kuluttua ankkuroimme jälleen samaan paikkaan, josta matkamme aloitimmekin. Meitä oli odottamassa sama auton kuljettaja, joka vei meidät takaisin majapaikkaamme. Matka tuli maksamaan kaikkiaan 12 000 INR. Olimme kaikki sitä mieltä, että se oli jokaisen rupian arvoinen kokemus. Varsinainen elämys, jota voin suositella lämmöllä! :)