lauantai 20. joulukuuta 2008

Muistojen meemi

Bongasin Natalian blogista tällaisen meemin ja ajattelin kirjoittaa myös elämästäni..

10 vuotta sitten olin 18-vuotias:


Olin lukion toisella luokalla ja elin mitä ihaninta elämää. Koulupäiväni venyivät helposti 10- jopa 12-tuntisiksi erilaisten näytelmä- ja valokuvausprokkisten ansiosta.

Tulevaisuuden suunnitelmani olivat selkeät: menisin valmistuttuani Taideteolliseen opiskelemaan elokuvaohjausta.

Kaiken vapaa-aikani kulutin unelmani toteuttamiseen. Kouluprokkisten lisäksi olin mukana tekemässä Hirveä Haloo-ohjelmaa Louhela Tv:n kanssa Moon Tv:lle sekä ohjasin omia lyhäreitä.

5 vuotta sitten olin 23:

Opiskelin toista vuotta leikkausta Tampereen Ammattikorkeakoulussa (TTVO). Odotin paljon koululta ja toivoin saavani pian paljon ohjaus- ja leikkaustöitä tehtäväksi. Halusin kehittyä työssäni ja kunnianhimoni oli ääretön.

Rakkauteni Tamperetta kohtaan kasvoi kasvamistaan. Olin saanut paljon ihania ystäviä ja olin sosiaalisesti hyvin aktiivinen.

Toimin elokuvakerho Monroen hallituksessa ja kävin säännöllisesti Niagarassa nauttimassa elokuvista.

3 vuotta sitten olin 25:

Opiskelin neljättä vuotta TTVO:lla ja olin hyvin pettynyt sekä kouluun että osaan opettajista. Tunsin saaneeni opettajien vihat niskaani ja näin ollen en pystynyt kehittymään siinä määrin kuin olin toivonut. En saanut juurikaan leikkaustöitä enkä päässyt kunnolla ohjaamaan.

Olin vakaasti päättänyt suorittaa loput harjoittelustani Intian Mumbaissa ja tein valtavasti töitä sen eteen. Koulu ei juurikaan auttanut asiassa, vaan kaikki riippui oman sinnikkyyteni ja onneni varassa. Stressasin tilannetta todella paljon, jonka johdosta mulle tuli useaksi kuukaudeksi pahat vatsakivut. En pystynyt juurikaan syömään ja olo heikkeni heikkenemistään.

Väänsin tukka putkella päättötyötäni. Keräsin materiaalia, luin ja katsoin valtavasti elokuvia. Syksyllä aloitin varsinaisen kirjoittamisen.

Marraskuussa lähdin noin kolmeksi kuukaudeksi Intiaan työharjoittelemaan, keräämään materiaalia päättötyötä varten sekä matkustamaan muutamaksi viikoksi. Intiaan päästyäni kaikki vatsakipuni hävisivät.

Vuosi sitten olin 27:

Tapasin nykyisen rakkaani alkuvuodesta. Salamarakkaus iski molempien taholta.

Olin valmistunut TTVO:lta edellisenä vuonna ja hain paikkaani yhteiskunnassa. En juurikaan tiennyt kuinka saisin oman alani töitä, jonka vuoksi tein kaikenlaista duunia mitä vastaan sattui tulemaan. Asuin vielä Tampereella.

Sain ensimmäisen leikkaajan pestin Production Houselta kesällä ja olin onnesta soikeana.

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja matkustin hyvän ystäväni kanssa Amerikkaan 3 viikoksi roadtripille. Elämäni parhaimpia kokemuksia!

Hankimme loppuvuodesta rakkaani kanssa yhteisen asunnon Vantaan Myyrmäestä. Sain vakituisen myyjän pestin Anttilasta.

Tähän saakka 2008:

Rakkaani muutti luokseni alkuvuodesta. Alkoi kodin rakentaminen.

Pestini Anttilassa päättyi ja taloutemme romahti muutamaksi kuukaudeksi. Molempien mieliala laski ja riidat olivat arkipäivää.

Sain kesän alusta leikkaus-assarin töitä (eri prokkiksista) Moskito Televisionilta, jossa olen yhä töissä. Pääsimme viettämään ensimmäistä yhteistä kesälomaa!

Kihlauduimme ja hankimme kissan.

Elämä on ihanaa. Suunnittelen häitä. :)

Eilen torstaina:

Tein tavanomaista lyhyemmän työpäivän ja kotiin päästyäni leikin kissan kanssa aina nukkumaan menoon asti.

Kestitin yhtä ystävääni, paketoin loput joululahjat ja stressasin siivoamisesta.

Tänään perjantaina:

Töissä katselin mielenkiinnolla taas uusia materiaaleja. Nautiskelin liikaa joulusuklaita.

Stressasin siivoamisesta, nukuin illalla päikkärit ja katsoin 4 jaksoa Numeroitten 3. kaudesta.
Odotan hartaudella jouluaattoa. :)

Huomenna lauantaina:

Joudun siivoamaan koko päivän, kestittämään kahta ystävääni ja leipomaan herkkuja yksiin juhliin.

Ensi vuonna 2009:

Aion olla säästäväisempi ja laihduttaa vihdoinkin itseni takaisin kaapissa olevien vaatteiden kokoiseksi.

Suunnitella häitä ja Intian matkaa tukka putkella. :D

Ihmetellä kuinka paljon kissa tulee kasvamaan ja kehittymään.

Toivon, että työllisyyteni tulee olemaan hyvä.

Toivon, että jatkossa seuraa seikkailuja, jännitystä ja tosi villejä juttuja. ;D

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Mieskauneus Bollywoodissa

Yksi ensimmäisistä asioista, johon olen kiinnittänyt Bollywood-elokuvissa huomion, on mieskauneuden vai pitäisikö sanoa komeuden esilletulo. Monet miesnäyttelijät Bollywoodissa esiintyvät paidatta ja usein esittelevät lihaksiaan ja vartaloaan katsojille. Heidät kuvataan seksiobjekteina, halun kohteina.

John Abraham

Shahrukh Khan

Salman Khan

Akshey Kumar


Yleensähän länsimaalainen näkee tällaista tapahtuvan naisten osalta Hollywood-filmeissä, kun taas miehet pitävät vaatteensa visusti päällä. On suorastaan kiehtovaa, kuinka Intiassa asetelma on päinvastainen. Vanhemmissa elokuvissa naiskauneutta tuotiin esille ns. märkäsari kohtauksissa, jossa nainen sariin pukeutuneena tanssii ja iloitsee vesisateessa. Näin hänen muotonsa piirtyvät esille kankaan läpi. Nykyelokuvissahan naisetkin jo pukeutuvat minihameisiin ja uimapukuihin, mutta edelleen naisen alastomuuden esittely on tabu. Nainenhan on ennen kaikkea äiti, vaimo ja sisar.

Tässä ihana musikaalikohtaus elokuvasta Namak Halaal (Aaj Rapat). Smita Patil ja Amitabh Bachchan iloitsevat vesisateessa. Yksi lempimusikaalikohtauksistani. :)

video


Bollywoodissa on muutamia näyttelijättäriä, joita pidetään nimenomaan seksikkäiden kohtausten näyttelijöinä. He esiintyvät usein viettelijättären roolissa tai tekevät cameon musikaalikohtaukseen. Näitä musikaalikohtauksia kutsutaan usein Mujra-musikaalikohtauksiksi. Mujra tarkoittaa käsiliikettä. Nimi viittaa Kathak -tanssiin, jota tanssittiin muslimien hoveissa. Tanssijat olivat usein kurtisaaneja. Tämä perinne on omaksuttu Bollywood-elokuviin. Kohtaus voi sijoittua niin yökerhoon kuin bordelliin, se voi olla autenttista Kathak-tanssia tai siihen viittaavaa.

Tässä musikaalikohtaus elokuvasta Shaadi Se Pehle. Kohtauksessa Mallika Sherawat yrittää vietellä Akshaye Khannan. Valitsin tämän klipin Mallikan takia, joka tunnetaan rohkeista kohtauksistaan. Kuulin huhun, että hänelle olisi tarjottu mahdollisuutta päästä Playboy-lehteen. Sinänsä mielenkiintoista klipissä on se, että länsimaalaiset esiintyvät paljastavimmissa vaatteissa. Jälleen kerran osoitetaan, että länsimaalaiset naiset ovat kevytkenkäisiä, joita saa tirkistellä rauhassa.

video

Sensuurin merkitys intialaiselle elokuvalle on valtava. Jokaisen elokuvan on saatava sikäläiseltä elokuvatarkastamolta hyväksyntä, mikä merkitsee sitä, että ohjaajat joutuvat miettimään tarkoin mitä saavat näyttää elokuvissa. Tämän takia elokuvantekijät ovat joutuneet keksimään hyväksyttyjä tapoja tuoda elokuviinsa allegorisia viittauksia mm. rakastelemiselle. Sensuurin kiertämisen vuoksi Bollywood-elokuvat ovat usein monimerkityksellisiä. Helpoksi ratkaisuksi on todettu musikaalikohtaukset, niiden eskapistisen luonteensa vuoksi. Tämän vuoksi musikaalikohtaukset eroavat usein itse elokuvasta rohkeudellaan. Niissä voidaan kuherrella ja näyttää hyvän maun rajoissa paljasta pintaa, mitä muuten elokuvassa ei voisi näyttää.

Tässä iki-ihana Choli Ke Peeche Khal Nayak-elokuvasta. Hurmaava Madhuri Dixit tanssii rikollisjoukolle, pääkonnana Sanjay Dutt. Musikaalikohtaus kohautti aikanaan katsojia ja hurmaa vielä tänä päivänäkin katsojia.

Yleensä kaikki vihjailevuus piilotetaan lyriikoihin, vaikka kyllä tässäkin videossa rohkeita lantion notkautuksia löytyy.. Kannattaa ensin lukaista lyriikat ja sitten katsoa itse video. Kappaleen nimi siis on: Mitä on paitasi alla?

What is behind your blouse (choli) ? What is below your scarf (chunari)?

My heart (dil) is there , I will give it to my lover (yar).

Thousands are mad for you , and have been for a long time

But still I havent found the one I want , not in this town what can I do?
My skirt (lehnga) is made of silk (resham) , and it is expensive
I lift it when I walk and pull my veil down over my head
What more can I do for modesty , oh God ?

Save this woman , hide(give) her in ( a place) your heart

Men are after me ,some pull me here and some there ,what shall I do ?
Marry me , make me a bride
I dont want to be a second wife or nun (jogan)

What should the girl (ladki) be like , what should be the boy be like?

girl like me , boy like you, then we can really enjoy the joys of love.

Become a drum of the drummer , become an ankle bracelet (ghungroo) of the ankle(payal) , bow to me , become my slave .you may be a king but I dont give a damn ! (throws his money back)

I am young and I am looking for someone
Boy of my dreams come back soon , I sleep with my door open

What good is a king (shows playing card) without a queen , what good is a queen without a king ?
You know what you want , I know what I want !
I am dedicating my youth to you , are you game ?

Lyriikan löysin täältä.

video

Palatessani miehiin ja mieskauneuteen.. Olen huomannut, että samanlainen jako miesten ja naisten rooleissa näkyy myös mainoksissa. Naiset esiintyvät harvoin avoimesti seksiymboleina, kun taas miehillä se on luontevaa. Näin siis miehiä katsoessa näkee enemmän paljasta pintaa ja lihasten esittelyä, kun taas naisten rooleissa korostetaan kauneutta ja tyttömäisyyttä, joskus jopa puhtautta ja viattomuutta.

Hrithik Roshan saippua-mainoksessa:

video

John Abrahamilla on tunnusomaista esitellä ylävartalonsa lihaksia. Näin siis Samsungin mainoksessa:

video

Kareena Kapoor pitää ihonsa kunnossa:

video

Jumalainen Aishwarya Rai Bachchan mainostaa timantteja:

video

Voiko shampoota mainostaa näin viettelevästi? Tosielämän pariskunta John Abraham ja Bipasha Basu tunnetaan rohkeista elokuvista. Näin ollen Bipashan rooli mainoksessa voi olla viettelevä.

video


Lopuksi pisteenä i:n päällä Dard-E-Disco Om Shanti Om -elokuvasta. Tässä parodisoivassa musikaalikohtauksessa Shahrukh Khan on tietoisesti ottanut "dream girlin" aseman. On hyvin tyypillistä tehdä elokuvaan yksi fantasia- tai mujra musikaalikohtaus, jossa nainen tanssii viettelevästi katsojille/mies joukolle. Tällä tavoin pyritään keräämään mahdollisimman paljon yleisöä. Esimerkiksi Madhuri Dixitin Choli Ke Peeche -kohtaus kuuluu juurikin tähän lajityyppiin. Tällä kertaa Om Shanti Om -elokuvantekijät ovat päättäneet viedä lajityypin äärimmilleen, luultavasti pienenä protestina tällaisille musikaalikohtauksille.

Juuri ennen tätä kohtausta, Shahrukhin esittämä supertähti keksii ratkaisun, jolla saadaan vedettyä yleisö teattereihin katsomaan vakavaa taide-elokuvaa. Tekeillä oleva elokuva on traaginen kertomus miehestä, joka on kuuro, mykkä ja sokea. Hän on täynnä tuskaa ja surua, mikä tuodaan esille tällä tavoin:

video

Mikään ei ole mahdotonta musikaalikohtauksissa. Kuuro, mykkä, sokea mies voi laulaa ja tanssia sydämensä kyllyydestä "tuskan discossa". ;)

PÄIVITYS-KORJAUS 20.12.08

Otin selvää mitä sanojen mujra ja mudra takana piilee. Olin tähän asti jostain syystä kuvitellut, että edellä mainitut sanat ovat saman asian eri kirjoitusmuotoja ja että ne tarkoittaisivat käsiliikettä. Lisäksi huomasin lyhyehkön artikkelin Wikipediasta, jossa korjattiin vieläpä käsitykseni mujra-tanssin ja Kathak tanssin sukulaisuussuhteista.

Mujra on tarkoittaa tanssimuotoa, jota pohjois-intialaiset kurtisaanit esittivät. Ja kuten usein luullaan, se ei ottanut vaikutteita Kathak-tanssista, vaan päin vastoin. Näin korjataan siis tässä artikkelissa. Mudra tarkoittaa käsiliikettä.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Dostana

Ilon päiviä surun päiviä -elokuvan jälkeen olen seurannut suurella mielenkiinnolla Karan Joharin työtä. Odotan aina innolla hänen tulevia töitään, olivat ne sitten hänen ohjaamiaan, käsikirjoittamiaan ja tuottamia. Tällä hetkellä odotan mielenkiinnolla näkeväni Dostanan, jonka hän on tuottanut.

Karan Johar on käsittääkseni seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaali ja monissa hänen elokuvissaan on aina pieni viittaus homoseksuaalisuuteen. Esimerkiksi Kabhi Alvida Naa Kehnassa Shahrukh yrittää tarjota ohikulkevalle miehelle "näin pelastat avioliittosi"-kirjaa, johon mies kommentoi: I'm gay. Ja niin edelleen.

Homoseksuaalisuushan on Intiassa vielä tabu. Ja harva uskaltaakaan tulla ulos kaapista. Moni mielummin elää valheellista elämää. Mumbaissa työskennellessäni, minulle kuitenkin kerrottiin, että yksi mies on uskaltanut avoimesti julistautua homoseksuaaliksi. Ja hänet nähdessäni, totesin tunnistavani hänet useista elokuvista. Hän yleensä vilahtaa pienessä roolissa. Saanko esitellä: Bobby Darling



Löysin erinomaisen haastattelun hänestä täältä. Kopioin sen myös tänne blogiini.


Interview with television & film actor Bobby Darling




"Smriti Z Iraani gave me a tough time when I attended her talk show Kuch Diil Se"
Posted on 28 February 2004

How could we have bypassed an extremely unusual face on the small and big screen both? Our sleuths inform us that he is a gay who does not go by his actual name Pankaj Sharma but calls himself Bobby Darling. Big deal!

What surprises, sorry, shocks us is the additional information that he is screaming from the rooftops about his deviant sexual behaviour. We track him down on his mobile and he invites us home. I express that it would be better if we catch up at a food or a coffee joint. He laughs, "Are you scared?" We have been challenged.

An hour later, we are ringing his doorbell. It's pitch dark inside. No one attends. We are about to return. Just before we turn back, he comes roaring from behind, in a sleeveless T-shirt. "Hi," he nearly shrieks. As we enter his flat, we start straight-away. We are feeling slightly uncomfortable and would prefer to finish this fast.

Here's an excerpt of what transpired between indiantelevision.com's Vickey Lalwani and Bobby Darling:


Being a gay, how did you get into films?
Why? Bollywood hasn't closed it door to gays, has it?


But what makes you go so open?
See, I have had a very hard time due to my homosexuality. I am a man's body with a woman's soul. I don't want to fritter away my life. Life is God's greatest gift to mankind. And why should I bother about what people will say? Today, I want to make it in the glamour world at any cost. So, why not throw my weakness card into the ring and try making it into my trump card?


Rolling backwards. When and how did you realize that you were a gay?
I was always different from my classmates. At school, I used to feel shy of boys and loved playing all girlie games. In seventh standard, I sensed that there was something wrong with me. In the eighth standard, I started feeling that I was an eunuch. Whenever I saw eunuchs, I trembled. By eleventh or twelfth standard, I finally realised that I was gay as I was getting sexually drawn towards males in a very strong manner.


What happened when his parents came to know?
They were flabbergasted, to say the least. They took me to psychiatrists and sexologist, but they told them exactly what I was trying to convey to them.


And then?
I fell in love with a guy, Nomy. He used to treat me like a girl, and I used to treat him like a boy. I started dreaming that we'll get married to each other. We had decided that I'll go in for a sex-change operation. I completely lost interest in studies. I was in 12th then.

Imagine, I was a science student and my dad was a professor! Under the pretext of going to college, I used to land up at my boyfriend's place every day, and we used to go to his secluded flat, nearby.


And did you appear for your 12th exams?
Are you crazy? How could I? I hadn't studied a word! At this point of time, he and I decided to elope. We went to Hong Kong and then traveled to 12 countries including Switzerland, Korea, Seoul, Taiwan, China, Russia among many others. Nomy helped me arrange my passport in four or five days through his contacts. And he carried ample money with him, he was filthy rich.


Why did you come back?
Things didn't work out much. Actually, I was in constant touch with my mom wherever I went. One day, she told me she was terminally ill. I returned, looked after her for a month, and then she died.


"I've been considered for an entry into The Limca Book of Records for doing 18 roles as a gay at the age of just 23"

How are your relations with your family?
Bad. My father considered me to be a stigma to the family. Things are better now, but the crack in the glass is still there. My sister's marriage ran into a few problems when her in-laws came to know about my homosexual tendencies. If we ever meet, she visits me as I can't go to her in-laws place.


What happened to Nomy?
Don't ask. He gave me a 440 volts shock. He got married. I realised that he was bisexual!


And then?
I swore that I'll prove to this guy that I can become something in life without him. I wanted him to regret that he ditched me. I came to Mumbai. I started going to producers' offices. Thanks to Subash Ghai, the ball started rolling in Bollywood. He gave me my first role in Taal.

Then I did N Chandra's Style, then I was there in Na Tum Jano Na Hum where I danced in G-strings with Hrithik Roshan and Saif Ali Khan. Sohail Khan's home-production Maine Dil Tujhko Diya, Shah Rukh Khan's home-production Chalte Chalte followed. Akbar Khan has signed me for a beautiful role in his forthcoming film Taj Mahal and Atul Agnihotri's next is also in my kitty.

A few days back, I completed my work on Vinod Chhabra's film Shaque... Mysteries. Recently, I did two films in the role of a normal guy - Imtiaz Punjabi directed Fun2shh and Aruna Raje directed Tum. In Tum, I play Netanya Singh's obsessive lover. In fact, I am quite enthu about playing a normal guy from here on. There's a film called Shadow that I've just bagged where I am playing a double role - a normal guy and a gay.

Plus, I am doing Govind Menon's forthcoming film starring Dharmendra. Would you believe if I tell you that I have got an entry into 'Limca Book Of Records' for doing 18 roles as a gay at the age of just 23? And now I am being considered for the Guiness World Book of Records.

And how can I forget television which gave me some very good breaks? I did Balaji Telefilms' Kitne Cool Hain Hum, Kyunki Saas Bhi Kabhi Bahu Thi and Kaahin Kissii Roz. I also did Dipti Bhatnagar Productions' Kabhi Aaye Na Judaai. Not so long ago, I did a DJ Aqeel's music video Are Deewano, Main Hoon Don with Jackie Shroff. Now I am back in Kyunki...


Has the film and television industry treated you well?
In a way, yes. Like, recently I was interviewed by Shekhar Suman and Rajiv Bajaj. There have been difficult moments too. Like, I got my money from Sohail Khan and N Chandra's office with tremendous difficulty.

Three of my scenes in Chalte Chalte were cut off at the editing table. But now I have made it a point that I won't do any project without signing a contract. Earlier, I had no guts to even request a producer to give me a contract. But today, I have reached somewhere; I have a small flat of my own. I am getting several small offers but I don't want to take them up.

A few days ago, I refused the happening TV serial Jassi Jaissi Koi Nahin; they were offering me fluff and I want meat. I wish there are more of the likes of Imtiaz Punjabi and Aruna Raje. They have treated me very well.


Go on.
Then, Smriti Z Iraani gave me a tough time in Kuch Diil Se. The discussion was centred on gays and I was a part of the talk show. She refused to understand that why I had adopted a peculiar look. She said that gays don't go around applying lipstick and putting a feather in their hair. I had a hard time in trying to convince her that I had to do something to get noticed as I always had an inclination in me that I was talented enough to be an actor.

Believe me, I even used to get my arms, underarms and legs waxed. I badly wanted to make an entry in television and films. I had decided to use my weakness as my strength and I am sure there's nothing wrong in that.

I had been thrown out of my house and my untapped creative instincts were giving me a heartache. In order to fill my stomach, I have even dressed up as a girl and danced in bars. Producers used to meet me for casting, but my feminine actions used to spoil it all.


"I decided to use my weakness as my strength and I am sure there's nothing wrong in that"

Have you been attracted to any female in Bollywood or Tellywood?
(Blushes) Hmmm... I think it happened when I was working with Aishwarya Rai in Taal. But then Aish is so very beautiful, who wouldn't be attracted to her?


Have any males from the glamour industry made overtures towards you?
Many. If I tell you their names, there'll be a 'tehelka' - models, actors, secretaries of actors and actresses... I know for a fact that some of them are petrified that I'll leak their names! The other day, a well-known music director chased me at a party... for reasons best left unsaid.


Do girls get attracted to you?
Lots. But I don't want them to waste their time. I won't be able to give them what they're looking for.


Will he ever go for a sex-change operation?
If I settle down into proper male roles, maybe I won't. Otherwise why not? There 'are' guys who get married to 'such' girls. One of my friends did the same in Delhi, and he (now a she) is leading a happily married life.


Who are your male fantasizes?
Akshay Kumar and Yuvraj Singh. Aren't they hot, hot, hot?


Almost an hour has passed. We remember our earlier discomfort and laugh at ourselves... Lesson learnt: 'Never have preconceived notions about any person.'



Kuten haastattelussa mainitaan, monet Hindi-elokuvateollisuudessa työskentelevät ihmiset ovat seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaaleja, eikä sitä pidetä niissä piireissä mitenkään erikoisena. Itsekin piireissä pyörineenä tunnistin tämän piirteen. Yksi julkisimpia salaisuuksia on, että Karan Joharilla ja Shahrukh Khanilla on suhde. Tiedä sitten onko tämä totta, mutta kuulin tämän huhun monelta eri taholta. Jos olen väärässä, pyydän anteeksi.


Palatessani Dostanaan, elokuvaan, josta puhuin tämän viestin alussa. Se mikä tässä elokuvassa on mielenkiintoista, on elokuvan asetelma. Siinä mieskaksikko esittää pariskuntaa, voidakseen vuokrata haluamansa asunnon. Tällaisia kepeitä komedioita on tehty Hollywoodissa pilvin pimein, kuten I Now Pronounce You Chuck & Larry. Mutta koska elokuva onkin intialaista tuotantoa, on asetelma ennen kuulumaton. On hienoa kuinka pala palalta elokuvat alkavat käsitellä tabujakin aiheita. On mielisairautta, aidsiin sairastumista ja nyt homoseksuaalisuutta.

Ylekin kiinnostui julkaisemaan jutun elokuvasta.

Bollywood-elokuva yllätti homoseksuaalisuudella

julkaistu 25.11. klo 12:18, päivitetty 25.11. klo 14:43

Elokuvan päähenkilöitä esittävät John Abraham ja Abhishek Bachchan.

Elokuvan päähenkilöitä esittävät John Abraham ja Abhishek Bachchan.

Kuva: EPA / STR

Intian valtavassa elokuvateollisuudessa puhaltavat uudet tuulet, sillä elokuvatekijät ovat alkaneet tarttua aiheisiin, joita on aiemmin pidetty liian arkoina tai suorastaan mahdottomina vanhoilliselle yleisölle.

Perinteisessä Bollywood-elokuvassa komea sankari rakastuu kauniiseen neitoseen, raivaa esteet ja saa hänet omakseen. Vastikään valmistuneessa Dostana- eli Ystävyys-elokuvassa päärooleissa on kuitenkin kaksi miestä, jotka teeskentelevät olevansa pariskunta. Filmin on ohjannut yksi Bollywoodin suurista nimistä, Karan Johar.

Homoseksuaalisuus on Intiassa rikos, josta voidaan langettaa kymmenen vuoden vankeustuomio. Vaikka tuomioita ei käytännössä määrätäkään, laki kertoo yhteiskunnan hengestä. Delhiläinen oikeusistuin harkitsee parhaillaan, ottaako se käsittelyyn homoaktivistien kanteen, jossa vaaditaan lain kumoamista. Johtaviin aktivisteihin kuuluvan Ashok Row Kavin mukaan Dostana on erittäin tervetullut maassa, jossa monet eivät tiedä seksuaalivähemmistöistä yhtään mitään. Jopa homoseksuaalisuus-sana on monille outo, vaikka tuntemus olisi tuttu, Kavi sanoo.

Dostanan päähenkilöt esittävät homoparia taivutellakseen haluttoman vuokraemännän antamaan heille asunnon. Miehille vuokraaminen huolestuttaa rouvaa, koska samassa taloudessa asuu hänen nuori sukulaistyttönsä. Päähenkilöt eivät ole homoseksuaaleja, mutta elokuvassa on runsaasti viittauksia homorakkauteen.

The Times of India -lehden kriitikon mukaan on ainutlaatuista, että kaksi suosittua näyttelijää (John Abraham ja Abhishek Bachchan) nähdään hilpeässä homohupailussa. Kriitikkojen lisäksi myös yleisö on löytänyt Dostanan. Siitä on tulossa yksi Bollywoodin katsotuimmista elokuvista tänä vuonna. Se kiinnostaa etenkin suurten kaupunkien nuorta ja koulutettua yleisöä.

Mumbai Mirror -lehti kuitenkin varoittaa innostumasta Dostanasta liikaa homojen ja lesbojen lipunkantajana.

- Sellaiseksi elokuva on aivan liian kepeä. Yhteiskunnalliset muutokset vaativat aikaa, lehdessä muistutetaan.

AFP
Sinänsä mielenkiintoista on elokuvan casting. Abhishek Bachchan, Intian elokuvaikonin poika, joka yleensä samaistetaan miehiseen mieheen, päättää ottaa vastaan tällaisen roolin. John Abraham puolestaan tunnetaan niin naisten palvomana seksisymbolina kuin vastaelokuvien tähtenä. Molemmat omalla tavallaan representoivat maskuliinisuutta parhaimmillaan. Mielestäni on hienoa kuinka he ovat päättäneet laittaa uransa likoon roolien vuoksi ja näyttäisi siltä, että riskin ottaminen kannatti! On mahdollista, että pienimmillä paikkakunnilla ja maaseudulla väki protestoi elokuvaa, mutta uskon, että suurkaupungeissa se vetää väkeä teattereihin, kuten Ylen jutussa mainittiin.

Elokuvan kotisivut löytyvät täältä.

Bongailin youtubesta videoita:

Elokuvan traileri:

video

Muutama musavideo elokuvasta:

Maa Da Ladla

video

Shut Up & Bounce

video

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Elokuvakirjasto päivitetty

Nyt olis elokuvakirjastokin taas päivitetty. Lista on kasvanut reippaasti, mutta valitettavasti yhä suurin osa elokuvista on epämääräisiä kopioita, joita olen ostanut etnisistä kaupoista tmv. Olen joutunut luopumaan periaatteistani, koska elokuvien ostaminen kohtuu hintaan ei onnistu, jos asuu Suomessa. Pääasiassa pyrin aina ostamaan aitoja dvd:tä, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Piraattielokuvien ostamisessa jo itsessään tekee usein hallaa itselle. Osa elokuvista tilttaa dvd:n katatooniseen tilaan, osassa ääniraita on pielessä, jolloin kuva ja ääni eivät soi samaan aikaan. Tekstityksistä voi uupua joka toinen lause tai ne voivat jätättää pahasti. Tai samalle dvd:lle on voitu tunkea 4:kin eri elokuvaa, jolloin kuva on sellaista suttua ettei tunnista enää näyttelijöitä elokuvaa katsoessa. Elokuvanautinto katoaa siis kerta heitolla, kun alkaa katsomaan piraattielokuvia. Ja toisaalta, aina kun piraattielokuvia ostetaan, menee rahat joillekin muille kuin työn tekijöille.

Omituisuusmeemi

Natalia haastoi minut luettelemaan 5 omituisinta mieltymystä Bollywood-elokuvista.


1. Sankarin on vuodatettava verta rakkaansa puolesta. Sankaria täytyy joko hakata joukolla tai hänen itse on aiheutettava vahinkoa itselleen. Usein verta vuotava Shahrukh on mieleeni.

2. Mulla on pakottava tarve kerätä elokuvia, joista olen lukenut elokuvakirjoista. Elokuvia ei voi omistaa koskaan liikaa!

3. Arvostelen usein Bollywood-elokuvat niiden musikaalikohtausten perusteella. Todella fiksua, eikö! :)

4. Kiinnitän Bollywood-elokuvia katsoessani ensimmäisenä huomion näyttelijöiden hiuksiin.

5. Usein en voi sietää alle 30-vuotiaita elokuvassa näkyvään osaan päässeitä tuntemattomia/kokemattomia näyttelijöitä. Jos tunnistan näyttelijässä poikkeuksellista lahjakkuutta, ei iällä ole väliä.


Kun kyse on omituisuudesta, uskon olevani vahva voittaja siihen kategoriaan. Mulla on hyvin erikoislaatuisia mieltymyksiä ja pakkomielteitä, kuten vaikkapa elokuvakirjastoni on kategorisoitu aikajärjestykseen ja osittain genren mukaan.

Matkakuumetta ilmassa

Olen jo tovin kärsinyt kovasta matkakuumeesta, mikä heijastuu jo uniinikin. Usein seison lentokentällä tarkoituksenani matkata Intiaan, kun tajuan että en ole muistanut anoa viisumia tai ottaa rokotuksia. :) Toisaalta taas seikkailen Mumbaissa ja yritän etsiä tuttuja elokuvakauppoja tai paikkoja. Viime unessa eksyin rautatieasemalle, jossa Shahrukh filmasi tanssikohtausta uuteen elokuvaansa. Voi se olisi ihanaa nähdä livenä! :D

Useat tuttuni ovat matkustamassa Intiaan lähiaikoina. Olen kateudesta vihreä, mutta samalla hyvin onnellinen heidän puolestaan. Tällä hetkellä lyhytkin matka riittäisi, mutta sellaiseen hauskuuteen ei ole budjetoitu aikaa eikä rahaa...

Jos suunnitelmani onnistuisivat, matkustaisin ensi talvena Intiaan. Olen suunnittelemassa Bollywood-teemaisia häitä, joita varten tarvitsen kaikenlaista kivaa koruista rekvisiittaan.. Loppujen lopuksi halvempaa on matkustaa paikanpäälle shoppailemaan, kuin tilata nettikaupoista. :) Lisäksi tapaisin monen vuoden jälkeen rakkaat intialaiset ystäväni, joita kaipaan kovasti.

Nyt voin vain huokailla ja toivoa, että ystäväni toisivat muutaman Bollywood-elokuvan mukanaan Intiasta. :)

Mielenkiintoinen artikkeli Mumbaista

Bongasin tämän artikkelin Kaleva travelin sivuilta. Mielestäni juttu on erinomainen ja kerrassaan mielenkiintoinen kuvaus Mumbaista. Kaupunki tuli tutuksi työharjoitteluni yhteydessä, kun asuin siellä pari kuukautta vuoden vaihteessa 2005-2006.


Portti Intiaan

Teksti ja kuvat: Terhi Hakulinen

0307_portti_intiaan_07.jpg
0307_portti_intiaan_04.jpg
0307_portti_intiaan_06.jpg
0307_portti_intiaan_05.jpg

Portugalilaiset löytöretkeilijät rantautuivat 1500-luvlla Arabianmereen työntyvälle pitkälle niemimaalle, ihastelivat kaunista lahtea ja mainiota satamaa. Bon Bay. Siitä brittienkin käyttämä nimi Bombay. Kaupunki siirtyi myötäjäisinä Portugalilta Englannille, joka puolestaan antoi sen Itä-Intian kauppakomppanian haltuun. Brittimitat, kolminapaiset pistorasiat ja vasemman puoleinen liikenne puhuvat edelleen puolestaan.

Bombayn nimi muutettiin Intian itsenäistyttyä Mumbaiksi. Molempia nimiä käytetään edelleen rinta rinnan ja ristiin rastiin. Eikä kummankaan käyttö ole epäkorrektia tai kannanotto jonkun puolesta tai jotain vastaan. Jonkinlainen merkki suvaitsevaisesta ‘kaikki käy’-meiningistä, joka kuvaa hyvin Mumbain ilmapiiriä. Rinta rinnan mahtuvat elämään monet uskonnot, elämäntavat ja elintasot.

Zarathustran seuraajat olivat saapuneet paikalle paetessaan Persiasta jo 400 vuotta ennen portugalilasia. Heidän jälkeläisensä käyvät edelleen kauppaa ja palvovat tulta Mumbaissa. Se ei ole suuremmin häirinnyt alueella jo ennestään asuneita hinduja tai buddhalaisia.

Gujaratin suunnalta on vuosisatojen aikana muuttanut buddhalaisen ortodoksisimpaan suuntaukseen - jainismiin - sitouneita vegetaristeja, jotka eivät syö juurikkaitakaan, ettei kasvi kuolisi menettäessään juurensa. Intian timanttikaupan naruja he silti pitelevät hoikissa käsissään. Osan voitostaan he jatkuvasti sijoittavat Malabarissa sijaitsevan Jain-temppelinsä koristamiseen ja kaunistamiseen.

Mattokauppaa puolestaan hallitsevat kasmirilaiset, jotka ovat useimmiten hartaita profeetan seuraajia ja ovat rakentaneet kaupunkiin muhkeita moskeijoita.

Mumbaissa on myös tuhatvuotinen juutalaisyhteisö ja maailman vanhin jatkuvasti toiminut synagoga. Joukkoon mahtuu myös sikhejä pitkine hiuksineen ja turbaaneineen.

Tulevaisuudenuskoa

Monenkirjavaa kaupunkikuvaa leimaa etenkin kaupungin eteläosissa (ns. Fort Area) intialaisuudella silattu viktoriaaninen gotiikka. Kirjailija Rudyard Kiplingin isä rakensi kaupunkikuvaa hallitsevan Victoria-aseman. Viktoriaaninen symboliikka aukeaa, kun tietää, että leijona edustaa Britanniaa ja tiikeri Intiaa.

Luonnollisesti kaupunkia koristavat myös hinduarkkitehtuurin merkkiteokset ja Pohjois-Intian mogulityyliset rakennukset sekä monsuunisateiden mustaamat betonilaatikot ja pölyiset aaltopeltihökkelit. Vuokrasäännöstely on ollut voimassa viimeiset 60 vuotta eikä sen aikana vuokria ole voitu nostaa lainkaan. Moni vuokranantaja onkin antanut talonsa ränsistyä pystyyn.

Kaikilla ei ole varaa aaltopeltihökkeliinkään. Monet ihmiset ja kokonaiset perheet asuvat kirjaimellisesti kadulla. Yli 200 miljoonaa intialaista joutuu tulemaan toimeen kahdella dollarilla päivässä. Toisaalta varakkaat Intiassa ovat todella varakkaita ja keskiluokka kasvaa ja vaurastuu kaiken aikaa.

Nopean kehityksen ja muutokset sekä toisaalta perinteiden tiukan otteen aistii Mumbaissa ehkä selvemmin kuin missään muulla Intiassa. Mumbai on aina ollut kauppiaiden ja merenkulkijoiden kaupunki, missä osataan tarttua tilaisuuksiin ja tehdä bisnestä melkein mistä hyvänsä. Kaupungissa onkin paljon pientä kivijalkayrittämistä ja kadunkulmien kojuja.

Intia uskoo nousevansa Kiinan ohi Aasian johtavaksi talousmahdiksi tukenaan demokraattinen valtiomuoto ja väestön vankka englannin kielen taito. Intialaiset sanovat myös olevansa matemaattisesti lahjakkaita. Väitteelle lienee pohjaa. Heitähän saamme kiittää nollasta, negatiivisista luvuista ja algebrasta sekä shakista. Synnynnäisiä ohjelmien koodaajia?

On ennustettu, että vuonna 2050 maailman kolme suurta talousmahtia ovat USA, Kiina ja Intia. Bombayn pörssin Sensex -indeksiä seurataan kaikkialla maailmassa. Pörssin johtaja ei tahdo ennustaa osakkeiden liikkeitä lähimmän vuoden aikana, mutta pitkässä juoksussa nousu on hänen mukaansa väistämätön, Intian nopea talouskasvu on väistämätön. Varmemmaksi vakuudeksi pörssissä on toki kunniapaikalla rikkauden jumalatar Laxmin patsas.

Optimismia voi kuulla ja aistia muuallakin kuin pörssissä. Nykyisin Mumbaissa sanotaan, että hyvä koulutus ja kova työ ratkaisevat. Tosin syntyperästä, suhdeverkostosta ja oikeaan aikaan oikealle henkilölle annetusta lahjastakaan ei ole haittaa.

Vanhemmat tekevät kaikkensa, jotta ainakin poika saa mahdollisimman hyvän koulutuksen. Pojan velvollisuushan on aikanaan huolehtia vanhemmistaan. Olennainen asia maassa, jossa ei ole lainkaan sosiaaliturvaa. Vinoutumaa yritetään korjata tukemalla tyttöjen koulutusta, he pääsevät julkisiin kouluihin ilmaiseksi ja maksavat yksityiskoululuissakin murto-osan poikien maksuista.

Bollywoodin kimallusta

Tulevaisuuteen uskovat niin pitkiä työpäiviä tekevät bisnesmiehet kuin Bollywoodin liepeillä roikkuvat ‘wanna be’ -näyttelijätkin. Bollywoodiin on asettunut yli sata tuotantoyhtiötä. Intialaisyleisölle tarkoitettujen elokuvien ja saippuasarjojen lisäksi elokuvien muokkaaminen, tehosteiden lisääminen, väritys ja muu filmien korjailu on Bollywoodin uusin tuotantosuunta. Alihankintana sitä tehdään yhä enenevässä määrin myös Hollywoodille. Esimerkeistä käyvät vaikkapa Veritimantit tai Die Hard 4. Bollywoodin pajoissa laitteistot ovat huippumoderneja ja työpäivät pitkiä.

Bollywood -tähtien huvilat sijaitsevat Malabarin suunnalla. Vastaan tulevan Mersun rekisteritunnukseksi on valittu vaatimattomasti Super Star 07. Auto suuntaa etelään, keskustaan Courty Yard -ostoskeskukseen – Bombay Stylen pyhimpään. Kuuluisimmilla suunnittelijoilla on siellä omat putiikkinsa, joissa asioivat rikkaat ja kauniit. Tyylille ovat tyypillisiä runsaat koristeet ja kirkkaat värit, usein myös perinteisen intialaisen vaatetyylin ja länsimaisen muodin yhdistäminen mitä moninaisimmin tavoin. Hillityistä vaaleista väreistä käytetään sanoja English Colours eivätkä ne ole suunnittelijoiden enempää kuin asiakkaidenkaan suosiossa.

Rantoja riittää

Luonto on suonut Mumbaille upeat, pitkät hiekkarannat. Lähimpänä Marina Driven hotellialuetta ja keskustaa aukeaa Chowpatty Beach, joka on antanut taustan monelle Bollywood- elokuvalle. Paikalliseen tapaan rannoilla ei kuitenkaan riisuta vaatteita, oteta aurinkoa eikä juuri uidakaan. Vehnänvalkoinen iho on edelleen kauneusihanne. Rannat täyttyvätkin vasta auringonlaskun aikaan, jolloin niille keräännytään tapaamaan tuttuja, vaihtamaan kuulumisia, valmistamaan ja nauttimaan aterioita ja muutoinkin viihtymään aina aamuyön tunneille.

Jokaisella tyhjällä maatilkulla, joita on aina vain vähemmän, pelataan krikettiä – Intian kansallispeliä. Kriketti on itsetarkoitus ja elämä, mutta myös hevospoololla on kannattajansa paremman väen keskuudessa. Indira Gandhi saattoi 1970-luvulla poistaa maharadzoilta arvonimet, mutta ei palatseja, omaisuutta ja rakasta hevospooloharrastusta.

Liikenteen seassa

Mumbaissa ylpeillään sillä, että liikenne on Intian järjestäytyneintä ja toimivinta. Sanotaan, että säännöt ovat selkeät. Aluksi liikennesääntöjä on tosin vaikea hahmottaa.

Paikallisen autokoulun oppitunti numero yksi kuulunee: ”Sinulla on torvi. Käytä sitä.” Eikä asia pääse unohtumaan, sillä kuorma-autojen perään on usein maalattu kehotus: ”Horn please!”

Toisella tunnilla oppilaiden päähään painettaneen sääntö numero kaksi: Every man for himself.

- Kaista-ajo ei ole suosittua, muotoilee asian lempeästi hymyilevä kuljettajani. Ihminen on yksilö, jokainen siis valitkoon oman ajolinjansa. Pientareet otetaan tarvittaessa käyttöön eikä vastaantulevan liikenteen sekaan menemistä tule epäröidä, jos se edistää omaa etenemistä.

Muitakin sääntöjä on. Kuorma-autot eivät saa tulla kaupungin keskustaan ennen iltayhtätoista. Näitä kuskinsa huolella koristamia autonrämiä näkee kaikkialla keskustan ulkopuolella ja varmemmaksi vakuudeksi niihin on vielä maalattu sanat: Goods Carrier.

Riksat saavat ajaa vain esikaupunkialueella. Keskusta on varattu 50 000 Intiassa valmistetulle keltamustalle Fiat-taksille. Niiden lisäksi kadut täyttyvät kaikenlaisista ajoneuvoista – norsutkaan eivät ole mahdoton näky –, torvet soivat ja liikennemerkit ovat keräilyharvinaisuuksia.

Liikenteen seassa kirjaviin sareihin pukeutuneet ryhdikkäät kadunlakaisijattaret liikkuvat kuin tanssiaisissa. Rauhallisina aamutunteina lehmät astelevat häiriintymättömän arvokkaina myös liikekeskustan modernien pilvenpiirtäjien keskellä.

Naiset ajavat vähän, harvoin ja vain lyhyitä matkoja. Maanteitä ei pidetä heille turvallisina. Joutuisivat ajamaan kuormaautojen kanssa. Täpötäysissä paikallisjunissa on omat osastot naisille, ruuhka-aikaan jopa naisten junia. Lentoasemilla naisille on omat turvatarkastusjonot. Omissa junissaan naiset käyttävät matka-ajan rupatteluun, pilkkovat vihanneksia illallista varten ja tuntevat olonsa suojatuksi. Myös yksin matkustava länsimainen nainen hakeutuu mielellään naisten osastoon ja säästyy litistymästä miehiä vasten tungoksessa.

Monenlaisia herkkuja

Monenkirjavan asujaimistonsa kautta Mumbaista löytyvät myös kaikki intialaiset keittiöt. Parsien -ruokalajeissa maistuu persialainen vaikutus. Kannattaa kokeilla vaikkapa banaanin lehdessä haudutettua kalaa. Kiinalainen ruoka on erittäin suosittua ja eurooppalaisista varsinkin italialainen on vallannut alaa.

Miljoonat intialaiset ovat kasvissyöjiä. Riisin, papujen ja erilaisten linssien lisäksi vihannesten ja hedelmien suunnaton valikoima ja moninaiset valmistustavat saavat vegetaristin itkemään ilosta. Hapan kokum, punainen banaanin kukka, jakkipuun hedelmä ja rumputikut ovat alueen lempivihanneksia. Tyypillinen kasvisateria - Thali - kerätään muutamasta erilaisesta ruokalajista. Vaikkapa porkkanarelish, kurkkurelish, hapanimelät linssit ja höyrytetty jamssi.

Perinteinen intialainen ruoka on curry. Reseptejä on vähintään sama määrä kuin emäntiäkin. Periaatteessa curry on pataruoka, jossa haudutetaan lihaa, kalaa, vihanneksia tai maalaisjuustoa eri tavoin maustettuna. Liha on joko lammasta tai kanaa. Nautaa tai sikaa ei Intiassa pataan laiteta. Pohjoisissa keittiöissä curry haudutetaan joko tomaatissa tai mantelimaidossa, etelässä suositaan kookosmaitoa. Lounaisessa Intiassa ei säästellä myöskään punaista chiliä.

Arabianmerestä kalastajat pyydystävät monenlaisia meren herkkuja, monenkirjavista kaloista rapuihin ja hummereihin. Ne joko grillataan tai pannaan currypataan, missä ne haudutetaan kookosmaidossa punaisen chilin, pippurin ja tamarindin kera.

Intiassa palan painikkeeksi nautitaan usein vettä tai kivennäisvettä. Kuumana päivänä tarjoillaan myös sitruunavettä joko makeana tai suolaisena. Sitruunan mehuun sekoitetaan sokeria tai suolaa ja lasi täytetään vedellä. Myös olut on suosittu juoma. Kingfisher on hyvä paikallinen lager. Intiassa tuotetaan myös viinejä. Muun muassa Groverin tilan viinejä kannattaa kokeilla.

Gaylord V.N.Roadilla on vuosikymmeniä ollut arvostettu ravintolainstituutio. Menusta löytyy sekä intialaisia että eurooppalaisia ruokalajeja.

Leopold’s Cafe Culaba Causewaylla on toinen kestosuosikki. Monipuolisen ruokalistan lisäksi Leopoldin hedelmälautasia ja jäätelöjuomia pidetään legendaarisina.

Rajdhani Abdul Rehman Streetillä on erikoistunut alueellisiin keittiöihin. Thali-lautasia on tarjolla muun muassa Cujaratin, Rajastanin, Maharashtran ja Kathiawarin tyyliin.

Pohjois-Intialaisen ystäville voi hyvin suositella Khyberia Mahatma Gandhi Roadilla.

Meren herkkujen ykköspaikkana pidetään Trishnaa osoitteessa Sai Baba Marg. Status Narriman Pointissa on oikea paikka nauttia Thali-lautanen. Ling’s
Pavillion, Mahakavi Bhushan Marg. on perheravintola, jonka erikoisuus on pikkuhummerit.

Bollywood-tähdet ja muu kaupunginkerma syö kernaasti Bandra’s Olive Bar and Kitchenissä Union Park Roadilla.

Mumbain ykköshotellin – Taj Palacen – katolla sijaitsee kiitosta niittänyt välimerellinen Souk, joka erinomaisen ruoan lisäksi tarjoaa kaupungin parhaat näköalat sekä maamerkin asemaan nostetulle Gateway of Indialle että Elephanta-saarelle, jossa sijaitsee lähes 2000 vuotta vanha kallioon louhittu hindutemppeli.

Ennen kaikkea ostoskaupunki

Kauppiaiden ja merenkulkijoiden kaupunki on ollut kautta aikojen ennen kaikkea ostoskaupunki. Väitteen voi käydä milloin hyvänsä testaamassa Mumbain ykkösostoskadulla Colaba Causewaylla. Bollywood-hittien soidessa tarjonnan moninaisuutta ja värikyyttä voi ihailla kaukaa. Lähemmäksi uskaltautuva joutuu väistämättä mukaan kaupanhierontaan, missä sitkeä tinkiminen kuuluu asiaan. Hyvä tinkijä saa muutaman sata rupiaakin riittämään pitkälle.

Crawford Market on jo rakennuksenakin nähtävyys. Lockwood Kiplingillä on ollut sormensa tässäkin pelissä. Joka tapauksessa kellotornilla ja maurilaisilla pylväillä varustettu uljas kauppahalli kätkee sisäänsä valtavan määrän meren herkkuja, vihanneksia, hedelmiä, kukkia ja eksoottisia lintuja.

Jos tuliaiseksi haluaa valita mieluummin jotain kestävämpää, aivan vieressä sijaitsee Zaveri Bazaar, minne kulta- ja hopeasepät sekä timanttikauppiaat ovat keskittäneet liiketoimensa.

Mutton Streetiltä löytyy Chor Bazaar, jota myös varkaiden markkinoiksi kutsutaan.

Kojuista löytyy aitoa antiikkia ja monenlaista rihkamaa suloisessa sekasorrossa. Erinomainen paikka ratkaista tuliaisongelmia.

Kaupungin parasta sari-valikoimaa esittelee Kala Niketan Marhashi Karve Roadilla. Intialaista puuvillaa käsitöinä, kankaina ja valmisvaatteina tarjoilee Fabindia Kalaghoda Fort Roadilla monessa kerroksessa.

Eettinen valitsee C.I.E -kaupan Coluba Causewaylla. Artesaanituotteet valmistetaan pikkukylissä ja osa voitostakin palaa takaisin tekijöille.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Lakko tuli ja meni

Varmaan osa teistäkin on ollut tietoinen näyttelijöiden lakosta Mumbaissa, mutta asia on sen verran tärkeä, että siitä voisi mainita muutaman sanasen.

Aamulehti kirjoitti asiasta näin:

Bollywood lakkoilee parempien palkkojen puolesta

01.10. - 11:18 (Luotu: 10:59)

STT, AFP

Intian filmiteollisuuden Bollywoodin työntekijät ovat aloittaneet lakon. Yli 100 000 ihmistä ryhtyi keskiviikkona taistelemaan palkankorotusten puolesta.

- Tästä aamusta lähtien emme mene kuvauspaikoille, ja tämän vuoksi useat kuvaukset on peruttu, kertoi ammattiliittojen keskusjärjestön edustaja.

Lakkoon osallistuu yli 20 ammattiliittoa. Ne edustavat muun muassa näyttelijöitä, valoteknikoita ja kuvaajia. He ovat tyytymättömiä myös siihen, ettei palkkoja ole maksettu ajallaan.

Intiassa elokuvanäyttelijä saa noin 600 rupiaa (9 euroa) päivässä ja televisionäyttelijä 500 rupiaa (7,50 euroa) päivässä.


Loppujen lopuksi lakko ei kestänyt kuin kolmisen päivää. Sen nopeaan päättymiseen vaikutti mm. se, että siihen osallistuivat myös tähtinäyttelijät. Joukossa olivat mm. Bollywood-ikoni Amitabh Bachchan ja Shahrukh Khan.

Kukapa tuottaja ei haluaisi edistää sovun syntymistä, kun oma ison budjetin elokuvan kuvaukset on kaatumassa tähtien ulosmarsiin..

Lakon päättymisestä kirjoitti mm. Como:



Bollywoodin lakko jäi lyhyeksi

6.10.2008, 12:14

Intian elokuva- ja televisioalan lakko on loppunut kestettyään vain kolme päivää. Bollywoodin tuottajat taipuivat työntekijäpuolen kaikkiin vaatimuksiin.

Sopimuksen mukaan palkkarästit maksetaan kahden viikon aikana, televisiotuotannossa työvuorojen pituus rajoitetaan enimmillään 12 tuntiin, ja töihin palkataan vastedes vain ammattiliittoihin kuuluvaa väkeä.

Palkat ovat pahimmillaan olleet maksamatta jopa puoli vuotta, ja työvuorot ovat toisinaan venyneet yli 30-tuntisiksi, työntekijäjärjestöstä kerrotaan.

Bollywoodin lakkoon ehti osallistua 147 000 työntekijää tähtinäyttelijöistä tekniikan apuväkeen.


Aiheesta voi lukea mm. näiltä englanninkielisiltä uutissivustoilta: BBC, Sky News, AFP.

Lahti Bollywood All Night Long

Tapanani on on bongailla netistä Bollywood-aiheisia juttuja. Mielenkiinnosta seurailen, mitkä aiheet ovat nousseet uutiskynnyksen yli. (Googlaan siis ainoastaan suomenkielisiltä sivuilta.)

Kiinnostukseni heräsi, kun yhä uudestaan esille tuli Lahti ja Bollywood.

Tarinakeidas niminen yritys on innostunut tekemään Bollywood-aiheisen lyhytelokuvan. Trailerin ja making offin perusteella näyttää hauskalle ja innostavalle.

Savon Sanomissa on tällainen juttu:

Lahdessa filmataan Bollywood-tyyliin

25.8.2008 14:58 STT

Lahdessa filmataan ensi viikonloppuna tanssikomediaa intialaiseen Bollywood-tyyliin. Loppukohtauksessa hyödynnetään sunnuntaista Kunnon nainen -juoksutapahtumaa, mikä taannee yli tuhannen hengen joukkokohtauksen.

Elokuva yhdistää intialaisten esikuviensa mukaan rakkautta, musiikkia ja tanssia. Juonikin liittyy Intiaan: sinne yhdistyy tietotekniikan kanssa puurtavan suomalaismiehen puhelu.

Elokuvan pääosissa ovat Cat-musikaalista tuttu näyttelijä Tuukka Raitala sekä lahtelainen tanssija Helan Abdulla. Mukana on useita tanssialan puoliammattilaisia sekä lahtelaisia harrastajaryhmiä.

Lahtelainen videoalan yritys levittää 12-minuuttiseksi kaavailtua filmiä ainakin YouTubessa.


Ohjaajan haastattelun Lahden Radion sivuilta voi lukea ja kuunnella täältä.

Ja elokuvan kotisivut löytyvät täältä.

On kiehtovaa huomata kuinka yhä enemmän ihmiset ovat innostuneet Bollywoodista. Se näkyy tanssikurssien määrän kasvuna ja tällaisina tempauksina, kuten Lahdessa. Vuosaaren koulun 8-luokkalaiset innostuivat tekemään näytelmän muutama vuosi takaperin. Siitä voi lukea täältä. Jopa presidenttimme on ilmaissut kiinnostuksensa Bollywood-elokuviin, samoin kuin elokuvaohjaaja Markku Pölönen on käynyt kosiskelemassa intialaisia kuvausryhmiä Suomeen. Saawariyaa myydään Anttilassa, nettipalstoilla keskustellaan Bollywood-elokuvista ja näyttelijöistä.. Parempaan suuntaan olemme menossa. Toivottavasti Bollywood leviäisi pian Suomen televisioonkin, saati valkokankaille ja kauppoihin!

Äänestämään!

Bongasin Ilta-Sanomien verkkosivuilta tällaisen äänestyksen:

Bollywood vai Hollywood?

24.09.2008 14:18

Intian siirappiset Bollywood-elokuvat keräävät yleisöä myös länsimaisissa katsomoissa. Intialaisella tanssilla ja laululla siivitetyt romanttiset tarinat vetävät joissakin maissa suosiossa pian vertoja Hollywoodin romanttisille draamoille.

Bollywood on kitschiä, jolle saa myös nauraa. Hollywood taas ottaa itsensä joskus vähän liiankin vakavasti. Mutta kumpi sinuun vetoaa nykyään enemmän: Hollywood vai Bollywood?


Kumpi vetoaa paremmin?


Tilanne tällä hetkellä:

Hollywood 74%
Bollywood 26%

Äänestys avattu:
24.9.2008 klo 13:57
Ääniä tähän mennessä: 1 379


Osoitetaan, että Suomestakin löytyy Bollywood-faneja! Käykäähän äänestämässä täällä. :)


maanantai 22. syyskuuta 2008

Elokuvateatterielämys

Olin hyvien ystävieni seurassa katsomassa Bio Rexissä Om Shanti Om -elokuvaa. Saavuin hieman liian myöhään saliin enkä saanut kuvaa millainen yleisö sinne oli pakkaantunut. Kuitenkin sain sen mielikuvan, että paikalla oli enemmän naisia kuin miehiä. Viimeistään Dard-e-Disco musikaalikohtaus osoitti sen kun yleisö alkoi osoittamaan suosiotaan vedestä nousevalle Shahrukhille. Elokuva selkeästi kolahti yleisöön, koska sali tuntui raikaavan nauruista ja suosion osoituksista. Kerrassaan mahtavaa!

Mulle valkokangaselämys on aina paras ja tärkein elokuvaelämys. Onhan kotona on helppoa katsoa elokuvia, mutta se ei suo samanlaista nautintoa kuin elokuvateatteri. Iso valkokangas, äänentoistolaitteet, yleisö ja se odottava tunnelma.. Kävin Orionissa monta vuotta katsomassa elokuvia. Mielestäni siellä pääsee oikeasti nauttimaan itse elokuvasta eikä oheismateriaaleista. Tosin joskus Orionissa on turhankin tarkka yleisö, joka antaa sinun kuulla kunniasi jos edes yskit näytöksessä. Nyt en ole valitettavasti ehtinyt muutamaan vuoteen siellä käymään.

Tampereen elokuvateatteri Niagara on tullut myös hyvin tutuksi vuosien varrella. Kuuluin monta vuotta Elokuvakerho Monroen hallitukseen, jonka yksi perustehtävistä on tuoda tamperelaiselle elokuvayleisölle vaihtelua Finnkinon tarjonnasta. Järjestimme (ja edelleen siellä järjestetään) useita elokuvasarjoja vuodessa. Yksi lempparisarjoistani on: kotimaisia elokuvia englanninkielisillä tekstityksillä (vaihtareille erityisesti suunnattu). Tällaista samaa toimintaa kaipaan nyt Vantaalla asuessani. Lähellä kotiani löytyy piskuinen elokuvateatteri, joka tarjoaa samaa huttua kuin Tennari ja Kinopalatsi. Suomeksi dubatut lastenelokuvat tai Sinkkuelämää-elokuva eivät juuri kiinnosta. Valitettavasti pääkaupunkiseudun vaihtoehtoinen elokuvatarjonta vain vähenee ja vähenee vuodesta toiseen.

Bongasin kaupunkilehti Vartista (17.9.08) tällaisen mielenkiintoisen jutun:

Hiljaa siellä katsomossa!

Elokuvissa puhutaan kännyköihin ja rapistellaan eväitä. Suomalainen leffayleisö valittaa kuitenkin harvoin.

Ennen vakiomitaltaan puolentoista tunnin filmipätkät ovat saaneet seurakseen Taru sormusten herrasta- ja Harry Potter -leffojen kaltaiset monen tunnin spektaakkelia. Pidemmät istumisajat luovat elokuvasaleihin ylimääräistä säpinää.

- Ihmiset vilkuilevat kännyköitään vähän väliä, ja jotkut jopa vastaavat niihin kesken elokuvan. Erikoisinta on ollut, kun elokuvasalia on käytetty läppärillä työskentelyyn, puuskahtaa Finnkinon vahtimestari Pekka Poikolainen.

Suomalaisten pinna on pitkä ja toisten käytöksestä valitetaan harvoin. - Vahtimestaria tullaan nykimään hihasta vain silloin, kun elokuvassa esiintyy teknisiä ongelmia. Ihmisten pitäisi huomauttaa rohkeammin häiriöistä, koska haluamme taata mandollisimman mukavan katseluelämyksen, painottaa Poikolainen.

Erillisiä rajoituksia elokuvan lämmitelypätkien kestolle ei ole säädetty. Finnkinolla mainosaikojen ja trailereiden vakioyhteispituus per näytöskerta on viisitoista minuuttia. Suomen Elokuvateatteriliiton toiminnanjohtaja Tero Koistisen mukaan kohtelias takaraja saapua myöhässä elokuvasaliin on leffan alkutekstit. Nopeasti laskettuna akateemista varttia voi siis tarvittaessa soveltaa elokuvissakäyntiin.

- Ei ole kiellettyä saapua myöhässä. Joka näytöksestä myöhästyy ainakin pari ihmistä muun muassa joukkoliikenteen häiriöiden vuoksi, paljastaa Poikolainen.

Hollannissa ja Belgiassa on joka elokuvan keskellä tavallisesta teatterista tutut väliajat. Pääkaupunkiseudulla on pausseja pidetty aktiivisesti 1900-luvun alkupuolella teknisten rajoitusten vuoksi.

- Joidenkin elokuvien kohdalla on harkittu väliaikojen järjestämistä. Se, ettei siihen ole lähdetty johtuu yleisesti kulttuurista. Elokuva nähdään kokonaisvaltaisena elämyksenä, joka kärsii keskeytyksistä, kertoo Finnkinon yhteyspäällikkö Ria Nyman. Teatterista poiketen elokuviin ei myöskään ole erillistä pukeutumiskoodia. Innokkaimmat fanit verhoutuvat kulttielokuviin teeman mukaisesti. Viimeksi tämä näkyi Sinkkuelämää-näytännöissä.

- Naiset olivat selkeästi vetäneet ykköset ylleen, ja ulkokuori oli muutenkin viimeisen päälle laitettu, naurahtaa Poikolainen.

Kultainen käytöskirja elokuvasaleihin:

1. Korrekti elokuvakäytös sallii saapumisen myöhässä ja poistumisen kesken näytöksen. Kummassakin tapauksessa on kohteliasta asettua reunaan istumaan eikä tunkea pimeässä omalle paikalle keskelle penkkiriviä.

2. Kännykät kuuluu laittaa äänettömälle. Myös häiritsevä värinähälytys pitää sulkea ennen näytöksen alkua.

3. Lisääntynyt tv:n katselu näkyy elokuvateattereissa siten, että kotisohva ja leffasalin penkki sekoitetaan yhä useammin keskenään.

4. Juonen kommentointi vieruskaverille on yleistä, mutta saliin sopimatonta.

5. Elokuvissakäyntikulttuurin on asuttanut pariskunta limu ja popcornkippo. Pussit on hyvä avata valmiiksi, jottei turha rapina peittäisi tärkeitä vuorosanoja.

Jenni Pohtala


Olin positiivisesti yllättynyt lehden jutusta. Monet eivät osaa kunnioittaa kanssayleisöä ja mesoavat minkä kerkeävät teatterissa. Tämän vuoksi käyn usein päivänäytöksissä.

Tässä top 5 ärsyttävintä käyttäytymistä elokuvateatterissa:

1. Kesken elokuvaa puhelin alkaa soida ja siihen vastataan.

2. Pariskuntien "muhinointi" on lievästi sanottuna ärsyttävää. (Get a room!)

3. Puhutaan kovaäänisesti vierustoverin kanssa (usein jostain aivan muusta kuin itse elokuvasta).

4. Tarkistetaan tekstarit tai kellonaika kännystä kesken elokuvan (eikö päähän mene, että se valo häiritsee ja vie huomion pois valkokankaalta!!)

5. Seistään projektorin edessä lopputekstien aikana, joita ei näe sitten lukea (ongelma ainoastaan pienissä teattereissa).

Ehkä välistä olen nipottaja, mutta tietynlainen kohteliaisuus kanssayleisöä kohtaan olisi suotavaa.

Parasta elokuvissa käynnissä on hyvä elokuva, kiva kaveriporukka ja pitkä analysointikeskustelu elokuvasta katsomisen jälkeen.. :)