Mielenkiintoinen artikkeli Mumbaista

Bongasin tämän artikkelin Kaleva travelin sivuilta. Mielestäni juttu on erinomainen ja kerrassaan mielenkiintoinen kuvaus Mumbaista. Kaupunki tuli tutuksi työharjoitteluni yhteydessä, kun asuin siellä pari kuukautta vuoden vaihteessa 2005-2006.

Portti Intiaan

Teksti ja kuvat: Terhi Hakulinen

Portugalilaiset löytöretkeilijät rantautuivat 1500-luvlla Arabianmereen työntyvälle pitkälle niemimaalle, ihastelivat kaunista lahtea ja mainiota satamaa. Bon Bay. Siitä brittienkin käyttämä nimi Bombay. Kaupunki siirtyi myötäjäisinä Portugalilta Englannille, joka puolestaan antoi sen Itä-Intian kauppakomppanian haltuun. Brittimitat, kolminapaiset pistorasiat ja vasemman puoleinen liikenne puhuvat edelleen puolestaan.

Bombayn nimi muutettiin Intian itsenäistyttyä Mumbaiksi. Molempia nimiä käytetään edelleen rinta rinnan ja ristiin rastiin. Eikä kummankaan käyttö ole epäkorrektia tai kannanotto jonkun puolesta tai jotain vastaan. Jonkinlainen merkki suvaitsevaisesta ‘kaikki käy’-meiningistä, joka kuvaa hyvin Mumbain ilmapiiriä. Rinta rinnan mahtuvat elämään monet uskonnot, elämäntavat ja elintasot.

Zarathustran seuraajat olivat saapuneet paikalle paetessaan Persiasta jo 400 vuotta ennen portugalilasia. Heidän jälkeläisensä käyvät edelleen kauppaa ja palvovat tulta Mumbaissa. Se ei ole suuremmin häirinnyt alueella jo ennestään asuneita hinduja tai buddhalaisia.

Gujaratin suunnalta on vuosisatojen aikana muuttanut buddhalaisen ortodoksisimpaan suuntaukseen - jainismiin - sitouneita vegetaristeja, jotka eivät syö juurikkaitakaan, ettei kasvi kuolisi menettäessään juurensa. Intian timanttikaupan naruja he silti pitelevät hoikissa käsissään. Osan voitostaan he jatkuvasti sijoittavat Malabarissa sijaitsevan Jain-temppelinsä koristamiseen ja kaunistamiseen.

Mattokauppaa puolestaan hallitsevat kasmirilaiset, jotka ovat useimmiten hartaita profeetan seuraajia ja ovat rakentaneet kaupunkiin muhkeita moskeijoita.

Mumbaissa on myös tuhatvuotinen juutalaisyhteisö ja maailman vanhin jatkuvasti toiminut synagoga. Joukkoon mahtuu myös sikhejä pitkine hiuksineen ja turbaaneineen.

Tulevaisuudenuskoa

Monenkirjavaa kaupunkikuvaa leimaa etenkin kaupungin eteläosissa (ns. Fort Area) intialaisuudella silattu viktoriaaninen gotiikka. Kirjailija Rudyard Kiplingin isä rakensi kaupunkikuvaa hallitsevan Victoria-aseman. Viktoriaaninen symboliikka aukeaa, kun tietää, että leijona edustaa Britanniaa ja tiikeri Intiaa.

Luonnollisesti kaupunkia koristavat myös hinduarkkitehtuurin merkkiteokset ja Pohjois-Intian mogulityyliset rakennukset sekä monsuunisateiden mustaamat betonilaatikot ja pölyiset aaltopeltihökkelit. Vuokrasäännöstely on ollut voimassa viimeiset 60 vuotta eikä sen aikana vuokria ole voitu nostaa lainkaan. Moni vuokranantaja onkin antanut talonsa ränsistyä pystyyn.

Kaikilla ei ole varaa aaltopeltihökkeliinkään. Monet ihmiset ja kokonaiset perheet asuvat kirjaimellisesti kadulla. Yli 200 miljoonaa intialaista joutuu tulemaan toimeen kahdella dollarilla päivässä. Toisaalta varakkaat Intiassa ovat todella varakkaita ja keskiluokka kasvaa ja vaurastuu kaiken aikaa.

Nopean kehityksen ja muutokset sekä toisaalta perinteiden tiukan otteen aistii Mumbaissa ehkä selvemmin kuin missään muulla Intiassa. Mumbai on aina ollut kauppiaiden ja merenkulkijoiden kaupunki, missä osataan tarttua tilaisuuksiin ja tehdä bisnestä melkein mistä hyvänsä. Kaupungissa onkin paljon pientä kivijalkayrittämistä ja kadunkulmien kojuja.

Intia uskoo nousevansa Kiinan ohi Aasian johtavaksi talousmahdiksi tukenaan demokraattinen valtiomuoto ja väestön vankka englannin kielen taito. Intialaiset sanovat myös olevansa matemaattisesti lahjakkaita. Väitteelle lienee pohjaa. Heitähän saamme kiittää nollasta, negatiivisista luvuista ja algebrasta sekä shakista. Synnynnäisiä ohjelmien koodaajia?

On ennustettu, että vuonna 2050 maailman kolme suurta talousmahtia ovat USA, Kiina ja Intia. Bombayn pörssin Sensex -indeksiä seurataan kaikkialla maailmassa. Pörssin johtaja ei tahdo ennustaa osakkeiden liikkeitä lähimmän vuoden aikana, mutta pitkässä juoksussa nousu on hänen mukaansa väistämätön, Intian nopea talouskasvu on väistämätön. Varmemmaksi vakuudeksi pörssissä on toki kunniapaikalla rikkauden jumalatar Laxmin patsas.

Optimismia voi kuulla ja aistia muuallakin kuin pörssissä. Nykyisin Mumbaissa sanotaan, että hyvä koulutus ja kova työ ratkaisevat. Tosin syntyperästä, suhdeverkostosta ja oikeaan aikaan oikealle henkilölle annetusta lahjastakaan ei ole haittaa.

Vanhemmat tekevät kaikkensa, jotta ainakin poika saa mahdollisimman hyvän koulutuksen. Pojan velvollisuushan on aikanaan huolehtia vanhemmistaan. Olennainen asia maassa, jossa ei ole lainkaan sosiaaliturvaa. Vinoutumaa yritetään korjata tukemalla tyttöjen koulutusta, he pääsevät julkisiin kouluihin ilmaiseksi ja maksavat yksityiskoululuissakin murto-osan poikien maksuista.

Bollywoodin kimallusta

Tulevaisuuteen uskovat niin pitkiä työpäiviä tekevät bisnesmiehet kuin Bollywoodin liepeillä roikkuvat ‘wanna be’ -näyttelijätkin. Bollywoodiin on asettunut yli sata tuotantoyhtiötä. Intialaisyleisölle tarkoitettujen elokuvien ja saippuasarjojen lisäksi elokuvien muokkaaminen, tehosteiden lisääminen, väritys ja muu filmien korjailu on Bollywoodin uusin tuotantosuunta. Alihankintana sitä tehdään yhä enenevässä määrin myös Hollywoodille. Esimerkeistä käyvät vaikkapa Veritimantit tai Die Hard 4. Bollywoodin pajoissa laitteistot ovat huippumoderneja ja työpäivät pitkiä.

Bollywood -tähtien huvilat sijaitsevat Malabarin suunnalla. Vastaan tulevan Mersun rekisteritunnukseksi on valittu vaatimattomasti Super Star 07. Auto suuntaa etelään, keskustaan Courty Yard -ostoskeskukseen – Bombay Stylen pyhimpään. Kuuluisimmilla suunnittelijoilla on siellä omat putiikkinsa, joissa asioivat rikkaat ja kauniit. Tyylille ovat tyypillisiä runsaat koristeet ja kirkkaat värit, usein myös perinteisen intialaisen vaatetyylin ja länsimaisen muodin yhdistäminen mitä moninaisimmin tavoin. Hillityistä vaaleista väreistä käytetään sanoja English Colours eivätkä ne ole suunnittelijoiden enempää kuin asiakkaidenkaan suosiossa.

Rantoja riittää

Luonto on suonut Mumbaille upeat, pitkät hiekkarannat. Lähimpänä Marina Driven hotellialuetta ja keskustaa aukeaa Chowpatty Beach, joka on antanut taustan monelle Bollywood- elokuvalle. Paikalliseen tapaan rannoilla ei kuitenkaan riisuta vaatteita, oteta aurinkoa eikä juuri uidakaan. Vehnänvalkoinen iho on edelleen kauneusihanne. Rannat täyttyvätkin vasta auringonlaskun aikaan, jolloin niille keräännytään tapaamaan tuttuja, vaihtamaan kuulumisia, valmistamaan ja nauttimaan aterioita ja muutoinkin viihtymään aina aamuyön tunneille.

Jokaisella tyhjällä maatilkulla, joita on aina vain vähemmän, pelataan krikettiä – Intian kansallispeliä. Kriketti on itsetarkoitus ja elämä, mutta myös hevospoololla on kannattajansa paremman väen keskuudessa. Indira Gandhi saattoi 1970-luvulla poistaa maharadzoilta arvonimet, mutta ei palatseja, omaisuutta ja rakasta hevospooloharrastusta.

Liikenteen seassa

Mumbaissa ylpeillään sillä, että liikenne on Intian järjestäytyneintä ja toimivinta. Sanotaan, että säännöt ovat selkeät. Aluksi liikennesääntöjä on tosin vaikea hahmottaa.

Paikallisen autokoulun oppitunti numero yksi kuulunee: ”Sinulla on torvi. Käytä sitä.” Eikä asia pääse unohtumaan, sillä kuorma-autojen perään on usein maalattu kehotus: ”Horn please!”

Toisella tunnilla oppilaiden päähään painettaneen sääntö numero kaksi: Every man for himself.

- Kaista-ajo ei ole suosittua, muotoilee asian lempeästi hymyilevä kuljettajani. Ihminen on yksilö, jokainen siis valitkoon oman ajolinjansa. Pientareet otetaan tarvittaessa käyttöön eikä vastaantulevan liikenteen sekaan menemistä tule epäröidä, jos se edistää omaa etenemistä.

Muitakin sääntöjä on. Kuorma-autot eivät saa tulla kaupungin keskustaan ennen iltayhtätoista. Näitä kuskinsa huolella koristamia autonrämiä näkee kaikkialla keskustan ulkopuolella ja varmemmaksi vakuudeksi niihin on vielä maalattu sanat: Goods Carrier.

Riksat saavat ajaa vain esikaupunkialueella. Keskusta on varattu 50 000 Intiassa valmistetulle keltamustalle Fiat-taksille. Niiden lisäksi kadut täyttyvät kaikenlaisista ajoneuvoista – norsutkaan eivät ole mahdoton näky –, torvet soivat ja liikennemerkit ovat keräilyharvinaisuuksia.

Liikenteen seassa kirjaviin sareihin pukeutuneet ryhdikkäät kadunlakaisijattaret liikkuvat kuin tanssiaisissa. Rauhallisina aamutunteina lehmät astelevat häiriintymättömän arvokkaina myös liikekeskustan modernien pilvenpiirtäjien keskellä.

Naiset ajavat vähän, harvoin ja vain lyhyitä matkoja. Maanteitä ei pidetä heille turvallisina. Joutuisivat ajamaan kuormaautojen kanssa. Täpötäysissä paikallisjunissa on omat osastot naisille, ruuhka-aikaan jopa naisten junia. Lentoasemilla naisille on omat turvatarkastusjonot. Omissa junissaan naiset käyttävät matka-ajan rupatteluun, pilkkovat vihanneksia illallista varten ja tuntevat olonsa suojatuksi. Myös yksin matkustava länsimainen nainen hakeutuu mielellään naisten osastoon ja säästyy litistymästä miehiä vasten tungoksessa.

Monenlaisia herkkuja

Monenkirjavan asujaimistonsa kautta Mumbaista löytyvät myös kaikki intialaiset keittiöt. Parsien -ruokalajeissa maistuu persialainen vaikutus. Kannattaa kokeilla vaikkapa banaanin lehdessä haudutettua kalaa. Kiinalainen ruoka on erittäin suosittua ja eurooppalaisista varsinkin italialainen on vallannut alaa.

Miljoonat intialaiset ovat kasvissyöjiä. Riisin, papujen ja erilaisten linssien lisäksi vihannesten ja hedelmien suunnaton valikoima ja moninaiset valmistustavat saavat vegetaristin itkemään ilosta. Hapan kokum, punainen banaanin kukka, jakkipuun hedelmä ja rumputikut ovat alueen lempivihanneksia. Tyypillinen kasvisateria - Thali - kerätään muutamasta erilaisesta ruokalajista. Vaikkapa porkkanarelish, kurkkurelish, hapanimelät linssit ja höyrytetty jamssi.

Perinteinen intialainen ruoka on curry. Reseptejä on vähintään sama määrä kuin emäntiäkin. Periaatteessa curry on pataruoka, jossa haudutetaan lihaa, kalaa, vihanneksia tai maalaisjuustoa eri tavoin maustettuna. Liha on joko lammasta tai kanaa. Nautaa tai sikaa ei Intiassa pataan laiteta. Pohjoisissa keittiöissä curry haudutetaan joko tomaatissa tai mantelimaidossa, etelässä suositaan kookosmaitoa. Lounaisessa Intiassa ei säästellä myöskään punaista chiliä.

Arabianmerestä kalastajat pyydystävät monenlaisia meren herkkuja, monenkirjavista kaloista rapuihin ja hummereihin. Ne joko grillataan tai pannaan currypataan, missä ne haudutetaan kookosmaidossa punaisen chilin, pippurin ja tamarindin kera.

Intiassa palan painikkeeksi nautitaan usein vettä tai kivennäisvettä. Kuumana päivänä tarjoillaan myös sitruunavettä joko makeana tai suolaisena. Sitruunan mehuun sekoitetaan sokeria tai suolaa ja lasi täytetään vedellä. Myös olut on suosittu juoma. Kingfisher on hyvä paikallinen lager. Intiassa tuotetaan myös viinejä. Muun muassa Groverin tilan viinejä kannattaa kokeilla.

Gaylord V.N.Roadilla on vuosikymmeniä ollut arvostettu ravintolainstituutio. Menusta löytyy sekä intialaisia että eurooppalaisia ruokalajeja.

Leopold’s Cafe Culaba Causewaylla on toinen kestosuosikki. Monipuolisen ruokalistan lisäksi Leopoldin hedelmälautasia ja jäätelöjuomia pidetään legendaarisina.

Rajdhani Abdul Rehman Streetillä on erikoistunut alueellisiin keittiöihin. Thali-lautasia on tarjolla muun muassa Cujaratin, Rajastanin, Maharashtran ja Kathiawarin tyyliin.

Pohjois-Intialaisen ystäville voi hyvin suositella Khyberia Mahatma Gandhi Roadilla.

Meren herkkujen ykköspaikkana pidetään Trishnaa osoitteessa Sai Baba Marg. Status Narriman Pointissa on oikea paikka nauttia Thali-lautanen. Ling’s
Pavillion, Mahakavi Bhushan Marg. on perheravintola, jonka erikoisuus on pikkuhummerit.

Bollywood-tähdet ja muu kaupunginkerma syö kernaasti Bandra’s Olive Bar and Kitchenissä Union Park Roadilla.

Mumbain ykköshotellin – Taj Palacen – katolla sijaitsee kiitosta niittänyt välimerellinen Souk, joka erinomaisen ruoan lisäksi tarjoaa kaupungin parhaat näköalat sekä maamerkin asemaan nostetulle Gateway of Indialle että Elephanta-saarelle, jossa sijaitsee lähes 2000 vuotta vanha kallioon louhittu hindutemppeli.

Ennen kaikkea ostoskaupunki

Kauppiaiden ja merenkulkijoiden kaupunki on ollut kautta aikojen ennen kaikkea ostoskaupunki. Väitteen voi käydä milloin hyvänsä testaamassa Mumbain ykkösostoskadulla Colaba Causewaylla. Bollywood-hittien soidessa tarjonnan moninaisuutta ja värikyyttä voi ihailla kaukaa. Lähemmäksi uskaltautuva joutuu väistämättä mukaan kaupanhierontaan, missä sitkeä tinkiminen kuuluu asiaan. Hyvä tinkijä saa muutaman sata rupiaakin riittämään pitkälle.

Crawford Market on jo rakennuksenakin nähtävyys. Lockwood Kiplingillä on ollut sormensa tässäkin pelissä. Joka tapauksessa kellotornilla ja maurilaisilla pylväillä varustettu uljas kauppahalli kätkee sisäänsä valtavan määrän meren herkkuja, vihanneksia, hedelmiä, kukkia ja eksoottisia lintuja.

Jos tuliaiseksi haluaa valita mieluummin jotain kestävämpää, aivan vieressä sijaitsee Zaveri Bazaar, minne kulta- ja hopeasepät sekä timanttikauppiaat ovat keskittäneet liiketoimensa.

Mutton Streetiltä löytyy Chor Bazaar, jota myös varkaiden markkinoiksi kutsutaan.

Kojuista löytyy aitoa antiikkia ja monenlaista rihkamaa suloisessa sekasorrossa. Erinomainen paikka ratkaista tuliaisongelmia.

Kaupungin parasta sari-valikoimaa esittelee Kala Niketan Marhashi Karve Roadilla. Intialaista puuvillaa käsitöinä, kankaina ja valmisvaatteina tarjoilee Fabindia Kalaghoda Fort Roadilla monessa kerroksessa.

Eettinen valitsee C.I.E -kaupan Coluba Causewaylla. Artesaanituotteet valmistetaan pikkukylissä ja osa voitostakin palaa takaisin tekijöille.