perjantai 25. lokakuuta 2013

Tunnelmia Helsingin yliopiston bollywood-luennolta

Olin eilen kuuntelemassa Helsingin yliopistolla luentoa bollywoodista ja intialaisesta kirjallisuudesta. Tilaisuus alkoi ihastuttavan Arti Sudhindran tanssiesityksellä. Kyllä se on aina ilo nähdä upeaa tanssia. :) Tanssin jälkeen Heini Viitamäki luennoi bollywoodista.

Koska luennon tarkoitus oli kertoa bollywood-elokuvasta pintapuolisesti, niin eihän siinä voi odottaa kovin syväluotaavaa tietopakettia. Powerpoint -esitys oli kiva lisä ja sitä olikin kiva tutkailla luennon ohessa. Olin ennen luentoa luvannut itselleni etten aio avata suutani luennon aikana, mutta yhtäkkiä huomasin viittaavani tilaisuudessa. :D Näinhän se menee kun on innostunut aiheesta. Viitamäki piti luennon ilman selkeitä muistiinpanoja, josta seurasi se että hän toisti itseään ja tuntui että hän hukkasi aina välillä punaisen langan. Huomasin myös että hän missasi muutamia asioita luennolla ja ajattelin muistuttaa häntä niistä. Ensimmäinen oli väite että Amitabh Bachchan olisi ollut ensimmäinen supertähti vaikkakin ko. titteli kuuluu mielestäni Rajesh Khannalle. On ihan totta että 70-luvun puoleen väliin mennessä Amitabh oli kovempi nimi, kuten Viitamäki asiaan argumentoi. :) Mutta kuten kysymyksessäni totesin, on hyvä muistaa että tuona aikana Rajesh Khanna ja Amitabh Bachchan olivat vähän niin kuin kolikon eri puolet (Khanna oli tunnettu romanttinen sankari ja Bachchan oli ensimmäinen väkivaltainen toimintasankari, joka otti oikeuden omiin käsiinsä).

Luennon loppupuolella olin todella häkeltynyt siitä kuinka Viitamäki skippasi vastaelokuvan / uuden hindi-elokuvan luennolla kokonaan, eikä puhunut mitään siitä kuinka monipuolista nykyinen hindinkielinen elokuva oikein onkaan. Luennosta sai sen mielikuvan että nykypäivänä tehtäisiin vain populaarista hindinkielistä elokuvaa (bollywood-elokuvaa). Eräs kuuntelija kysyikin luennoitsijalta tarkennusta että tehdäänkö Mumbaissa nykyään vain bollywoodia ja siihen Viitamäki vastasi että muutamat harvat tekevät taide-elokuvia, mutta kyllä se pääasiassa on vain populaarista hindinkielistä elokuvaa. Tämähän ei todellakaan ole totta, koska uutta hindi-elokuvaa tehdään koko ajan enemmän bollywood-elokuvan kustannuksella. Koin tärkeäksi muistuttaa Viitamäkeä asiasta. Kun vuoroni oli puhua, ehdin sanoa jotain sellaista kuin 70-luvulla Hrishikesh Mukherjee teki In the middle of road -elokuvia ja saman tyyppisiä elokuviahan tehdään tänäkin päivänä, kutsun niitä uudeksi hindi-elokuvaksi.. kunnes Viitamäki tuli ja kaappasi mikrofonin kädestäni. Olin niin häkeltynyt kysymykseni keskeyttämisestä että en muista tarkalleen mitä hän vastasi, mutta jokseenkin se meni näin: parallel cinemaa tehtiin 60-70-luvulla ja nykyään tehdään myös erityyppisiä elokuvia. Toki luennolle varattu aika oli lopuillaan, mutta tapa lopettaa kysymys kesken viittaa vahvasti siihen että luennoitsijalla ei ollut kunnollista tietoa asiasta ja halusi päästä hankalasta kysymyksestä eroon.

Mielestäni Kabhi Khushi Kabhie Ghamin käyttäminen esimerkkinä perinteisestä konservatiivisesta elokuvasta on kyseenalaista. Elokuva tuntuu paikoitellen parodioivan bollywood-elokuvaa yliampuvine efekteineen (tuulikoneet, kameratyöskentely, äänitehosteet). Harmi etten huomannut kysyä tästä elokuvan ohjaajalta kun tapasin hänet muutama vuosi sitten.

Viitamäen jälkeen Virpi Hämeen-Anttila luennoi sanskritin kielisestä kirjallisuudesta ja intialaisesta tarinankerronta tavasta. Upea luennoitsija! Koin hänen luentonsa aikana monia ahaa-elämyksiä. Välistä hän poikkesi bollywood-elokuvien puolelle ja heitti mielenkiintoisia huomioita kulttuurisidonnaisuudesta. Itse en ole tutustunut intialaiseen kirjallisuuteen, mutta luennon jälkeen tuntui että ehdottomasti pitäisi.

On kyllä tosi kiva että tällaisia kaikille avoimia luentoja järjestetään! :)

2 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Tässä sen huomaa miten ei haluta laittaa aikaa ja vaivaa tutustuakseen Bollywood ja hindikielisiin filmeihin syvemmin ja näin faktat menee ihan päin hevoskuusta. Uskon että moni intialaisfilmien fani tunsi samaa turhautumista kuin sinä, ja eritoten luennoitsija teki pahan virheen kun päätti keskeyttää kesken toisen puhenvuoron. Vaikka aikaa on rajallinen määrä, ei se saisi olla tekosyy miksi toinen saisi repiä mikin käsistä ja edetä eteenpäin. Ja minusta Kabhi Khushi Kabhie Ghamin esimerkkinä käyttäminen konservatiivisten elokuvien vertailussa on minusta väärin, jopa Devdas olisi sopinut tähän vertailuun paremmin.

Olisiko mahdollista että ilmottautuisit itse vapaaehtoiseksi luennoitsijaksi, tiedän että osaat vetää tällaisia luentoja todella hyvin :) Just saying.

Reetta kirjoitti...

Se on ihan totta että on epäkunnioittavaa keskeyttää toinen kesken kysymyksen vaikka kuinka aika loppuisi kesken. Olen vieläkin aika järkyttynyt tapahtuneesta.

Kun itse olen pitänyt luentoja, olen aina oikeastaan odottanut että luentoa kuuntelemassa voi olla joku jolla on vielä parempaa tietoa asiasta ja kuitenkin olen kannustanut aina yleisöä kysymään.

Kyllähän multakin on kysytty mm. tamilinkielisistä elokuvista ja olen myöntänyt heti etten tiedä ko. genrestä juurikaan. Tiettyjä mielikuvia vain. Eikä kukaan yleisöstä näyttänyt paheksuvan tietämättömyyttäni. :)

Oi kiitos! En tiedä pitääkö yliopistolla luennoivilla luennoijilla olla yliopisto tutkinto.