Mulle valkokangaselämys on aina paras ja tärkein elokuvaelämys. Onhan kotona on helppoa katsoa elokuvia, mutta se ei suo samanlaista nautintoa kuin elokuvateatteri. Iso valkokangas, äänentoistolaitteet, yleisö ja se odottava tunnelma.. Kävin Orionissa monta vuotta katsomassa elokuvia. Mielestäni siellä pääsee oikeasti nauttimaan itse elokuvasta eikä oheismateriaaleista. Tosin joskus Orionissa on turhankin tarkka yleisö, joka antaa sinun kuulla kunniasi jos edes yskit näytöksessä. Nyt en ole valitettavasti ehtinyt muutamaan vuoteen siellä käymään.
Tampereen elokuvateatteri Niagara on tullut myös hyvin tutuksi vuosien varrella. Kuuluin monta vuotta Elokuvakerho Monroen hallitukseen, jonka yksi perustehtävistä on tuoda tamperelaiselle elokuvayleisölle vaihtelua Finnkinon tarjonnasta. Järjestimme (ja edelleen siellä järjestetään) useita elokuvasarjoja vuodessa. Yksi lempparisarjoistani on: kotimaisia elokuvia englanninkielisillä tekstityksillä (vaihtareille erityisesti suunnattu). Tällaista samaa toimintaa kaipaan nyt Vantaalla asuessani. Lähellä kotiani löytyy piskuinen elokuvateatteri, joka tarjoaa samaa huttua kuin Tennari ja Kinopalatsi. Suomeksi dubatut lastenelokuvat tai Sinkkuelämää-elokuva eivät juuri kiinnosta. Valitettavasti pääkaupunkiseudun vaihtoehtoinen elokuvatarjonta vain vähenee ja vähenee vuodesta toiseen.
Bongasin kaupunkilehti Vartista (17.9.08) tällaisen mielenkiintoisen jutun:
Hiljaa siellä katsomossa!
Elokuvissa puhutaan kännyköihin ja rapistellaan eväitä. Suomalainen leffayleisö valittaa kuitenkin harvoin.
Ennen vakiomitaltaan puolentoista tunnin filmipätkät ovat saaneet seurakseen Taru sormusten herrasta- ja Harry Potter -leffojen kaltaiset monen tunnin spektaakkelia. Pidemmät istumisajat luovat elokuvasaleihin ylimääräistä säpinää.
- Ihmiset vilkuilevat kännyköitään vähän väliä, ja jotkut jopa vastaavat niihin kesken elokuvan. Erikoisinta on ollut, kun elokuvasalia on käytetty läppärillä työskentelyyn, puuskahtaa Finnkinon vahtimestari Pekka Poikolainen.
Suomalaisten pinna on pitkä ja toisten käytöksestä valitetaan harvoin. - Vahtimestaria tullaan nykimään hihasta vain silloin, kun elokuvassa esiintyy teknisiä ongelmia. Ihmisten pitäisi huomauttaa rohkeammin häiriöistä, koska haluamme taata mandollisimman mukavan katseluelämyksen, painottaa Poikolainen.
Erillisiä rajoituksia elokuvan lämmitelypätkien kestolle ei ole säädetty. Finnkinolla mainosaikojen ja trailereiden vakioyhteispituus per näytöskerta on viisitoista minuuttia. Suomen Elokuvateatteriliiton toiminnanjohtaja Tero Koistisen mukaan kohtelias takaraja saapua myöhässä elokuvasaliin on leffan alkutekstit. Nopeasti laskettuna akateemista varttia voi siis tarvittaessa soveltaa elokuvissakäyntiin.
- Ei ole kiellettyä saapua myöhässä. Joka näytöksestä myöhästyy ainakin pari ihmistä muun muassa joukkoliikenteen häiriöiden vuoksi, paljastaa Poikolainen.
Hollannissa ja Belgiassa on joka elokuvan keskellä tavallisesta teatterista tutut väliajat. Pääkaupunkiseudulla on pausseja pidetty aktiivisesti 1900-luvun alkupuolella teknisten rajoitusten vuoksi.
- Joidenkin elokuvien kohdalla on harkittu väliaikojen järjestämistä. Se, ettei siihen ole lähdetty johtuu yleisesti kulttuurista. Elokuva nähdään kokonaisvaltaisena elämyksenä, joka kärsii keskeytyksistä, kertoo Finnkinon yhteyspäällikkö Ria Nyman. Teatterista poiketen elokuviin ei myöskään ole erillistä pukeutumiskoodia. Innokkaimmat fanit verhoutuvat kulttielokuviin teeman mukaisesti. Viimeksi tämä näkyi Sinkkuelämää-näytännöissä.
- Naiset olivat selkeästi vetäneet ykköset ylleen, ja ulkokuori oli muutenkin viimeisen päälle laitettu, naurahtaa Poikolainen.
Kultainen käytöskirja elokuvasaleihin:
1. Korrekti elokuvakäytös sallii saapumisen myöhässä ja poistumisen kesken näytöksen. Kummassakin tapauksessa on kohteliasta asettua reunaan istumaan eikä tunkea pimeässä omalle paikalle keskelle penkkiriviä.
2. Kännykät kuuluu laittaa äänettömälle. Myös häiritsevä värinähälytys pitää sulkea ennen näytöksen alkua.
3. Lisääntynyt tv:n katselu näkyy elokuvateattereissa siten, että kotisohva ja leffasalin penkki sekoitetaan yhä useammin keskenään.
4. Juonen kommentointi vieruskaverille on yleistä, mutta saliin sopimatonta.
5. Elokuvissakäyntikulttuurin on asuttanut pariskunta limu ja popcornkippo. Pussit on hyvä avata valmiiksi, jottei turha rapina peittäisi tärkeitä vuorosanoja.
Jenni Pohtala
Olin positiivisesti yllättynyt lehden jutusta. Monet eivät osaa kunnioittaa kanssayleisöä ja mesoavat minkä kerkeävät teatterissa. Tämän vuoksi käyn usein päivänäytöksissä.
Tässä top 5 ärsyttävintä käyttäytymistä elokuvateatterissa:
1. Kesken elokuvaa puhelin alkaa soida ja siihen vastataan.
2. Pariskuntien "muhinointi" on lievästi sanottuna ärsyttävää. (Get a room!)
3. Puhutaan kovaäänisesti vierustoverin kanssa (usein jostain aivan muusta kuin itse elokuvasta).
4. Tarkistetaan tekstarit tai kellonaika kännystä kesken elokuvan (eikö päähän mene, että se valo häiritsee ja vie huomion pois valkokankaalta!!)
5. Seistään projektorin edessä lopputekstien aikana, joita ei näe sitten lukea (ongelma ainoastaan pienissä teattereissa).
Ehkä välistä olen nipottaja, mutta tietynlainen kohteliaisuus kanssayleisöä kohtaan olisi suotavaa.
Parasta elokuvissa käynnissä on hyvä elokuva, kiva kaveriporukka ja pitkä analysointikeskustelu elokuvasta katsomisen jälkeen.. :)
