lauantai 9. toukokuuta 2009

Bollywood -elokuvien musikaalikohtaukset

Alla olevaa artikkelia saa halutessaan lainata, jos muistaa pistää lähteet selkeästi esille.

Ihastuttava Kareena Kapoor It's Rocking -biisissä (Kya Love Story Hai). Hyvä esimerkki siitä, kuinka musikaalikohtaukset ovat alkaneet muistuttamaan yhä enemmän MTV musavideoita. Silti, pidän kohtauksesta ja se jää soimaan pitkään. Erityishuomio Kareenan hyvin harjoiteltuun tanssiin!


On pakko myöntää, että Bollywood-elokuvia katsoessani, kiinnitän aina eniten huomiota musikaalikohtauksiin. Totta kai juoni, näyttelijöiden työ ja ohjaus ovat tärkeitä, mutta sydämeni on valloittanut nämä värikkäät musikaalikohtaukset. Ehkäpä siksi, että niihin on panostettu niin paljon. Musikaalikohtaukset suunnitellaan aina ensin ennen elokuvan juonta. Niiden paikat määritellään tarkoin ja casting valitaan sen mukaan, kuka vetää eniten yleisöä elokuvateattereihin. Usein pyydetään suuria tähtiä tekemään cameon jossain musikaalikohtauksessa ja ensimmäisten trailereiden joukossa pyöritetään sitten näitä musikaalikohtauksia, jotka usein ovat merkittävässä roolissa elokuvan menestymisen kannalta. Jos elokuvassa ei ole kolmea laulukohtausta ja kahta tanssikohtausta, ei elokuva ole vetovoimainen. Kukapa haluaisi nähdä vakavaa taide-elokuvaa, kun elämä on kuitenkin täynnä kurjuutta ja kärsimystä. - Näin siis Intiassa ajatellaan.

Tässä hyvä esimerkki fantasiamusikaalikohtauksesta. Elokuva Shakti - The Power on intialaistettu versio elokuvasta Lastani ette saa (Not Without My Daughter). Elokuva on hyvin ahdistava, kuten alkuperäinenkin versio. Tämä musikaalikohtaus on Shahrukh Khanin esittämän (koomisen sivuhenkilön) uni. Aishwarya Rai, joka videossa esiintyy, ei omaa minkäänlaista roolia elokuvassa ja lopputeksteissäkin hänet on nimetty "Dream Girl:ksi".


Koska musikaalikohtaukset ovat niin merkittävässä roolissa elokuvan menestymisen kannalta, niihin panostetaan täysillä ja suuri osa elokuvan budjetista menee musikaalikohtausten toteuttamiseen. Sillä aikaa kun säveltäjä ja sanoittaja ryhtyvät töihin, lähetetään agentteja etsimään sopivia kuvauskohteita ympäri maailmaa. Musikaalikohtaukset ovatkin usein nojatuolimatkoja kaukaisiin eksoottisiin maihin.

Elokuvan Kun Harry tapasi Sallyn varsin onnistuneessa intialaistetussa versiossa (Hum Tum) päähenkilöt vievät katsojat tutustumaan Amsterdamin nähtävyyksiin.


Musikaalikohtausten ohjaamisen hoitaa koreografi. Itse ohjaaja voi levätä ja seurata muiden työskentelyä. Koreografilla on usein apulaisia, jotka ohjaavat isompaa massaa (jos on paljon taustatanssijoita) ja itse koreografi ohjaa päätähtiä. Koreografiaa harjoitellaan tähtien kanssa 1-3 päivää, heidän ehdoilla. Tämä valitettavasti näkyy välillä tanssiliikkeiden huolimattomuudessa. Liikkeitä ei esim. viedä loppuun.

Musikaalikohtauksia kuvataan usein monta päivää ja oman kokemukseni mukaan täysin kronologisessa järjestyksessä. Yleensähän studiossa kuvatessa kuvataan valojen mukaan, mutta nyt valoja raahattiin huoneen toisesta päästä toiseen sen mukaan, mitä kuvakäsikirjoituksessa lukee. Kameroita voi olla yhtä aikaa esim. kaksi. Toinen nököttää kraanassa (pitkä puomi) ja toinen dollyssa (ajovaunu). Jos olette katsonut musikaalikohtauksia, olette varmaan huomanneet ettei niissä juurikaan staattisia kuvia ole. Musikaalikohtaukset leikataan valmiiksi muutamassa päivässä.

Tässä Kabhi Khushi Kabhie Ghamin musikaalikohtauksessa tuodaan hienosti esille elokuvan teema. Erityishuomiona Amitabh Bachchanin oma lauluääni. Vain harva ja valittu näyttelijä saa kunnian (joskus) laulaa omalla äänellään elokuvassa. Laulamisen kun hoitavat ammattitaitoiset laulajat, eivätkä näyttelijät itse.


Musikaalikohtauksia on useanlaisia. Koska elokuvissa parhaimmillaan on seitsemän musikaalikohtausta, on niiden myös poikettava toisistaan. Näin ollen kohtaukset ovat rakennettu erilaisten teemojen varaan. On fantasiamusikaalikohtausta, märkä sari -kohtausta, eri kaupungin/kaupunkien nähtävyyksiä esittelevä kohtaus, mujhra -tanssikohtaus, päähenkilöiden yhteisiä kohtauksia muisteleva kohtaus jne.. Jokaisella kohtauksella on jokin funktio, päämäärä. Usein näissä kohtauksissa paljastetaan henkilöiden tunteet toisiaan kohtaan. Ne voivat olla verrattuna elokuvaan hyvinkin rohkeita, koska intialainen elokuvasensuuri ei ole niin tarkka musikaalikohtauksissa. Nehän ovat vain fantasiaa, eivätkä totta..

Morey Piya -musikaalikohtaus (Devdas) on hieno esimerkki siitä, kuinka musikaalikohtaus voi olla monikerroksinen. Tässä kohtauksessa sankarittaren äiti laulaa intialaisen uskonnollisen mytologian rakastetuimmasta pariskunnasta Radhasta ja Krishnasta, samalla kun päähenkilöt ikäänkuin esittävät katsojille tämän tarinan. Ja metaforisesti kohtaus paljastaa päähenkilöiden harrastaneen seksiä toistensa kanssa. Kerrassaan upeaa tarinankerrontaa!


Tämän kaiken tiedon poimin mm. työharjoittelumatkallani Mumbaissa vuodenvaihteessa 2005-2006. Pääsin seuraamaan Shaadi Se Pehlen, Shivan ja Kabhi Alvida Naa Kehnan kuvauksia, joko itse niihin osallistuen tai vierestä seuraten. Tein paljon muistiinpanoja ja haastattelin muutamia ihmisiä asian tiimoilta. Suurin ilonaiheeni on Farah Khanin haastattelu, jonka hän myönsi ex-tempore kuvausten lomassa!

Päättötyöni Tampereen Ammattikorkeakoululle (TTVO) tein nimenomaan Bollywoodin musikaalikohtauksista. Sen löytää entisen SEA:n eli KAVA:n kirjastosta ja tietenkin TTVO:n kirjastosta.

2 kommenttia:

Kirjuri kirjoitti...

Olipas opettavainen ja mielenkiintoinen blogikirjoitus :-)

Eteläintialaisista filmeistä joita silloin tällöin katson on aivan erityisesti jäänyt mieleen että ne ovat muuten selkeästi siveämpiä kuin hindinkieliset, mutta musakohtaukset ovatkin sitten ihan riettaita - vaatteet visusti päällä tanssitaan kylläkin, mutta liikkeet ja lyriikat, huh huh!

Reetta kirjoitti...

Kiitos! Mieliaiheitani, joista voisin paasata ikuisuuksiin asti. ;D
Kiinnostava kuulla eteläintialaisista elokuvista! Riettaus ei hirveästi itseänikään innosta. Tyylikkyys ennen kaikkea! :)