lauantai 9. huhtikuuta 2011

Mr and Mrs Iyer

Olen pitkään miettinyt elokuva-arvostelujen kirjoittamista. Olen yleensä perustellut itselleni kirjoittamattomuutta sillä, että monissa Bollywoodia sivuavissa blogeissa kirjoitetaan nimenomaan elokuva-arvosteluja. Mutta toisaalta, kuten eräs hyvä ystäväni kerran minulle sanoi, miksi en suosittelisi hyviä elokuvia katsottavaksi, kun niistä kerran tiedän, ja genreä tunnen.

Katsoin tänään erinomaisen elokuvan ja haluan jakaa sen kanssanne. :)

Mr. and Mrs. Iyer (2002)


Ohjaus: Aparna Sen
Käsikirjoitus: Aparna Sen & Dulal Dey
Pääosissa: Rabul Bose ja Konkona Sen Sharma

Elokuva kertoo tarinan pienen lapsen kanssa kotiin matkustavasta kotiäidistä Meenakshi Iyerista ja luontovalokuvaajasta Jehangir "Raja" Chowdhurysta, jotka tapaavat yhteisen tutun kautta bussiasemalla. Meenakshin vanhemmat, jotka ovat saattamassa tätä,  pyytävät Rajaa huolehtimaan tyttärestään ja lapsenlapsestaan bussimatkan aikana. Meenakshi ja Raja tutustuvat ja ystävystyvät matkan aikana. Matka kuitenkin tyssää pieneen kylään, jossa paikalliset hindut ja muslimit ovat keskenään sotatilassa. Raja paljastaa Meenakshille olevansa muslimi, mikä järkyttää konservatiivista Meenakshia, joka on brahmin (brahminit ovat hindujen ylin kasti). Kun bussiin hyökkää joukko äärihinduja, Meenakshin on tehtävä valinta oman vakaumuksen ja toisen hengen säästämisen väliltä.



Elokuva kuuluu ns. intialaiseen vastaelokuvan genreen (parallel cinema), missä ohjaajat pyrkivät kertomaan tarinoita intialaisten elämästä realistisemmin kuin popularistisessa mainstream eli valtavirran elokuvassa. Yhteistä vastaelokuville on yleensä tabujen aiheiden käyttö. Esimerkkejä tabuista aiheista on mm. homoseksuaalisuus, muslimien ja hindujen kahakat ja seka-avioliitot, naisten asema Intiassa, pedofilia jne. Voisin myös väittää, että tyypillistä naisten ohjaamille vastaelokuville on nimenomaan naispäähenkilön traumatisoituminen. Eli usein joko hänelle itselleen tapahtuu tai sitten hän näkee jotain karmeaa ja järkyttyy siitä. Erona taide-elokuvaan, vastaelokuvissa voi olla musikaalikohtauksia, tunnettuja näyttelijöitä ja elokuvien visuaalinen ilme antaa ymmärtää isohkostakin budjetista.

Olen nähnyt Aparna Seniltä (joka on muuten Konkonan äiti) tämän elokuvan lisäksi hänen debyyttiohjauksensa  36 Chowringlee Lane (1981) ja 15 Park Avenue (2005). Molemmat vaikuttavia elokuvia. Ostin tämän kyseisen elokuvan Intiasta tietämättä edes elokuvan juonta. Tiesin ohjaajan, näyttelijät ja elokuvan maineen. :)

1945 Kolkatassa syntynyt Aparna Sen aloitti uransa näyttelijänä ja siirtyi ohjaamiseen 1980-luvulla. Hän ohjaa naisista kertovia elokuvia, ei käytä musikaalikohtauksia elokuvissaan ja usein hänen elokuvissaan puhutaan englantia suuremmassa määrin.

Elokuvan näyttelijät Rahul Bose ja Konkona Sen Sharma tunnetaan nimenomaan vastaelokuvan puolelta, vaikka he ovat näytelleet Bollywood-elokuvissa.

Elokuvan kuvaaja Gautam Ghose tunnetaan bengalilaisena elokuvaohjaajana, joka on tehnyt näytelmäelokuvien lisäksi dokumenttielokuvia.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oikeastaan voisit mieluusti kirjoittaa lisääkin arvosteluja. Tämä oli hyvä vinkki - meille on kertynyt tukku intialaisia leffoja jo matkoilta ja netistä ja lisää himottaisi hankkia. Osa on juuri tätä parallel cinemaa, osa ihan viihdettä, useampi lastenelokuvakin mukana. Tästä viimeisestä lajista ei täällä kirjoiteta muuten läheskään tarpeeksi.

Reetta kirjoitti...

Tarkoitus on kirjoittaa, ehdottomasti! Nyt vain pienen vauvan äitinä on vaikea löytää aikaa blogiin. On muuten ihan totta ettei intialaisista lastenelokuvista kirjoiteta juuri mitään täällä.

Oletteko tutustuneet ko. blogiin:
http://krishnanen.vuodatus.net/

Blogin pitäjä katsoo paljon intialaisia elokuvia ja kirjoittelee niistä arvosteluja. :)