lauantai 17. tammikuuta 2009

Intialaisia dokumentteja Docpoint -festivaalilla

Helsingissä pyörivä Docpoint -festivaali on taas täällä ja tänä vuonna esillä on mitä mielenkiintoisimpia dokumentteja, mm. Intiasta. Festivaalilla pyritään näyttämään parhaita dokumettielokuvia Suomesta ja maailmalta.
Festivaalin ennakkolipunmyynti alkoi 13.1.2009. Festivaalin aikana lippuja voi ostaa suoraan esitysteattereista. Lippujen hinnat 6,50e/näytös.

Lakshmi and Me

Täältä voi lukea festivaalilehteä.

UUSI INTIA -teemasarja:

India Untouched – Stories of a People Apart (Stalin K., Intia 2007, 108 MIN)
Virallisesti jo kauan sitten lakkautettu kastilaitos on yhä merkittävä osa Intian arkea. Eri puolilla maata, vaihtelevissa oltavissa toteutettu dokumentaari on todiste siitä, että oikeudenmukainen yhteiskunta on vieläkin hyvin kaukana karusta todellisuudesta.
Orion, Ke 21.1.2009, klo 17:00
Elokuvasta tarkemmin linkissä http://www.docpoint.info/node/649


King of India (Arvind Sinha, Intia 2008, 107 MIN)
Vahva kuuden vuoden aikana toteutettu cinema vérité -tyylinen kertomus kastittomasta kahdeksanjäsenisestä perheestä, jonka estottomat jäsenet ajautuvat velkakierteeseen kadulla esiintyen. Elokuva on yksittäisen perhekuvauksen lisäksi läpileikkaus intialaiseen yhteiskuntaan.
Orion, Ke 21.1.2009, klo 17:00
Elokuvasta tarkemmin linkissä http://www.docpoint.info/node/642


Lakshmi and Me (Nishtha Jain, Intia 2007, 59 MIN)
Palkittu dokumentti kertoo näkymättömästä palvelijasta Lakshmista, joka omistaa elämänsä
työnantajilleen. Köyhistä oloista tuleva alempikastinen palvelija ja hänen työnantajansa Nishtha
Jain kuitenkin ystävystyvät ja Nishtha oppii vähitellen yllättävän paljon sekä omista asenteistaan että Lakshmin elämästä. Tarina eriarvoisuudesta sekä sukupuoli- ja luokkaeroista.
Orion, Pe 23.1.2009, klo 18:30
Elokuvasta tarkemmin linkissä http://www.docpoint.info/node/659


Kalkutan ruuhkaisilla kaduilla toimii päivittäin 3000 taskuvarasta. Journals of a Wily School kertoo yhdestä heistä. Nuorella koulupojalla Azadilla olisi mahdollisuus jatkaa isänsä kalakauppaa, mutta häntä kiinnostaa vain pilvenpolttelu ja helppo raha. Niinpä hän suuntaa kaupungin laidalle mestarillisiksi taskuvarkaiksi haluavien nuorisorikollisten joukkoon. Kamera kiertää ahtaissa slummeissa seuraten poliisien operaatioita ja Azadin uhkarohkeaa roolipeliä. Näillä kaduilla jokainen yrittää selvitä kuten parhaiten taitaa. Julmuus ja toisten hyväksikäyttö alkaa elokuvan myötä näyttää vain yhdeltä selviytymiskeinolta ja Azadin valintoihin on pelottavan helppoa samaistua.
Orion, To 22.1.2009, klo 19:00
Maxim 2, La 24.1.2009, klo 20:45
Elokuvasta tarkemmin linkissä http://www.docpoint.info/node/653


Intian päiväkirja (Osat 2, 4-5, 7) (Louis Malle, Ranska 1969, 52 MIN / OSA)
DocPoint esittää yhteistyössä Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kanssa neljä osaa ranskalaisohjaaja Louis Mallen Intian päiväkirja (Phantom India) -dokumenttielokuvasarjasta. Ohjaajan Intian matkaa dokumentoivat elokuvat esittelevät kaukomaata ulkopuolisen näkökulmasta.
Kaikkiesitykset elokuvateatteri Orionissa (Eerikinkatu 15).

2: Madrasin näkymiä, To 22.1.2009, klo 19:00
Elokuvasta tarkemmin linkissä http://www.docpoint.info/node/665

4: Unelmia ja arkipäivää, Pe 23.1.2009, klo 18:30
Elokuvasta tarkemmin linkissä http://www.docpoint.info/node/670

5: Kasteista, Ke 21.1.2009, klo 17:00
Elokuvasta tarkemmin linkissä http://www.docpoint.info/node/675

7: Bombay – Tulevaisuuden Intia. Su 25.1.2009, klo 20:00
Elokuvasta tarkemmin linkissä http://www.docpoint.info/node/677


Kopion tämän artikkelin festivaalilehdestä:

Ennen näkemätöntä Intiaa
Intiassa dokumenttielokuvan juuret ulottuvat lähes yhtä pitkälle historiaan kuin Bollywoodin alkuajatkin. Festivaalien ja yhteistyöprojektien myötä tieto intialaisista dokumenttitekijöistä leviää. Katsojia kiinnostavat yhteiskunnallisten ja kulttuuristen aiheiden parissa työskentelevät ohjaajat.

Intialainen dokumenttielokuva syntyi, kun valokuvaajat Harishchandra Sakharam Bhatwadekar eli Sawe Dewa ja Hiralal Sen alkoivat käyttää liikkuvaa kuvaa todellisten tapahtumien tallentamiseen. Ensimmäiset dokumentit kertoivat tunnetuista henkilöistä, paikallisesta arjesta
ja taidemuodoista. Myöhempiä dokumentaristeja olivat myös realistisista taide-elokuvistaan tunnetut Satyajit Ray, Mrinal Sen, Mani Kaul ja Shyam Benegal.

Dokumenttielokuvaa käytettiin Intiassa sotien aikana propagandana hallituksen tarkoituksiin. Nykyisin maassa toimii valtion alainen Films Division, joka aloitti uutisten ja dokumenttien jakelun vuonna 1949. Dokumenttielokuvien rahoittajat ovat harvassa. Raha pyörii Bollywoodin
viihdemaailman ympärillä. Dokumentteja nähdään lähinnä festivaaleilla.

”Itsenäisenä tekijänä Mumbaissa ei ole helppoa työskennellä. Silti en vaihtaisi omana pomonani olemisen vapautta muuhun ratkaisuun”, maailman suurimmalla dokumenttielokuvafestivaalilla Amsterdamin IDFA:ssa palkittu Nishtha Jain toteaa. Hän on yksi tämän hetken puhutuimmista
nuorista dokumenttiohjaajista Intiassa.

Dokumenttien tekijät aloittivat uransa eri reittejä pitkin. Kahdesta tärkeimmästä elokuvakoulusta, Film and Television Institute of Indiasta (FTII) Punessa ja Satyajit Ray Film and Television Institutesta (SRFTI) Kalkutassa, lähtee maailmalle lahjakkaimpien tekijöiden, kuten hiotuilla dokumenteillaan ansioituneen Anirban Dattan ja ulkomaiden festivaaleja kiertäneen Rakha Duttan töitä. Osa ohjaajista tulee alun perin media-alalta. He ovat pitkän linjan konkareita ja joskus itseoppineita Goutam Ghosen, Rajesh. S. Jalan ja Sourav Sarangin tavoin.

Nishtha Jain on opiskellut Punessa. Hänellä on kontakti Suomeen elokuvansa Lakshmi and Me kautta. Se valittiin yhdeksi Steps India -hankkeessa tuotettavaksi elokuvaksi. Yhteistyöprojektin ohjaajat ovat YLE:n dokumenttituottajana tunnettu Ilkka Vehkalahti ja
intialainen Pramod Madhur. Steps India on toiminut Intiassa vuosien ajan. Hankkeessa etsitään potentiaalisia ja lahjakkaita dokumenttiohjaajia. Tekijöiden tulee lähettää projektin kuultavaksi ideansa, joista parhaat rahoitetaan. Steps Indian alaisena toimii projekti Tell It Better, jossa paneudutaan Intian laajan järjestösektorin työsarkaan – siihen, miten koulutuksellisia dokumentteja pitäisi tuottaa. Vehkalahden mukaan on tärkeää, että intialaisohjaajat kuulevat ulkopuolisen näkemyksen työstään, sillä pienen budjetin tekijöillä ei useinkaan ole tuottajaa. Steps India -projekin tavoitteena on auttaa dokumenttiohjaajia oman äänensä esille tuomisessa ja tätä kautta rakentaa Intiaa maailman suurimpana demokratiana. Se, miten intialaistuotannot nähdään Suomessa, riippuu Vehkalahden mielestä siitä, kuinka vahva elokuvien universaali anti on.
”Dokumentin tason tulee olla niin korkea, että se saavuttaa universaalit arvot, kokemukset ja tunteet. Toisaalta teos voi olla niin yksityinen, että katsoja voi missä tahansa samaistua elokuvan tilanteeseen”,Vehkalahti sanoo.

Sensuuri on ollut voimissaan Intiassa vuodesta 1918 lähtien, jolloin tarkistuslautakunnat asetettiin maahan. Arvioinnissa ei ole noudatettu yhtenäistä tarkkaa säännöstöä, mutta kautta linjan esimerkiksi hallituksen kritisoiminen on ollut kiellettyä. Tämän hetken dokumenttiohjaajat
tarttuvat aiheisiin, jotka näkyvät sanomalehtien uutissivujen otsikoissa: kastisyrjintä, maaseudulla asuvien alempiluokkaisten epäoikeudenmukainen kohtelu valtion taholta, naisen asema, eri uskontojen väliset aviokiistat.

Yli kolmensadan yhdistyneen dokumenttiohjaajan projekti Freedomfilms on lanseerannut kampanjan sensuuria vastaan Mumbain kansainvälisellä elokuvafestivaalilla (MFII). Sana halutaan pitää mahdollisimman vapaana työtä ohjatessa intohimon, uteliaisuuden ja halun
vaikuttaa omalla sarallaan yhteiskunnassa.

Anna Pesonen

Kävin syksyllä katsomassa Lakshmi and Me -dokumentin erikoisnäytöksessä Andorrassa. Voin suositella sitä lämpimästi. Elokuva on varsin onnistunut ja ehdottomasti yksi parhaimmista mitä olen nähnyt. Elokuva onnistuu valaisemaan millaista on elää Intiassa työläisenä. Kuinka kastierot, ihonväri ja sukupuoli edelleen jakaa ihmisiä ja kuinka suuressa osassa on karma. Samalla tutustumme ohjaajaan Nishtha Jainiin ja näemme kuinka hänen asenteesa palvelijaansa kohtaan muuttuu mitä enemmän hän tutustuu tämän elämään.
Henkilökohtaisesti oli mukavaa nähdä elokuva, koska tunnen ohjaajan Nishtha Jainin entuudestaan. Hän oli minulla korvaamaton apu Mumbaihin tullessani.

Lakshmi and Me

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hei reetta
löysin sivut kun googletin ilkka vehkalahtea.ilmeisesti tunnet hänet ja tarinan punaista jääkaappia kantavasta pojasta.kiinnostus heräsi kyseistä ohjelmaa kohtaan ja haluaisin tietää mitä tälle pojalle kuuluu tänään.
kiitos kun vastaat

Reetta kirjoitti...

Hei!

Olen ollut sähköpostiyhteydessä Vehkalahteen 2005-2006 vuodenvaihteessa. Hän oli korvaamaton apu kun etsin työharjoittelupaikkaa Mumbaista. Hänen kautta mm. tutustuin Nishthaan, jonka luona asuin muutaman päivän. Valitettavasti en tunne häntä paremmin. Myöskään mainitsemasi tarina ei ole tuttu ainakaan tuon kuvauksen perusteella..

Anukatri kirjoitti...

Hei Reetta!

Wow, blogisi on todellinen aarrearkku!

Olen nähnyt ehkä 20 Bollywood-leffaa. 2000-luvun alussa en tajunnut niitä ollenkaan. Lukutaito kehittymässä. Oikeastaan aloitin Lollywoodilla, joka on vielä vaativampi genre :).

Haluaisin nähdä kaikki leffat, joissa Anil Kapoor, ja ainakin ton Slumdog Millionairen. Anu

Reetta kirjoitti...

Hei ja kiitos paljon! :D Yritän saada itseni kirjoittamaan enemmän, nyt se on vielä aika inspiraation varassa olevaa toimintaa.. ;)

Vau, Lollywood! En olekaan nähnyt yhtään Lahoressa tehtyä elokuvaa! :) Tunnen vain Bollywoodia.. :) 20 leffaa on jo hieno määrä ja tosi kivoja leffoja oot saanut käsiisi! Ei yhtään huonommasta päästä! :)

Lukutaito on aika oleellista. Kun mä näin ekan kerran Devdasin (sitä ennen nähnyt 2 Bollyleffaa), olin aivan pihalla kaikesta. En tajunnut yhtään.

Kun olin työharjoittelemassa Mumbaissa, Anil Kapoor oli ensimmäinen iso tähti, jonka näin.. Ei tykkää hirveesti antaa haastatteluja (ujo?), mutta tosi mukavalta vaikutti! Se oli hieno hetki! :)

Olen kuullut että Mr. India olisi hieno Anil Kapoorin elokuva. Täytyypä katsoa mitä muita hänen elokuviaan elokuvakirjat kehuvat ja palata asiaan! :)

Kirjuri kirjoitti...

Kiitos tiedottamisesta, nyt tiedän minkä noista haluan eniten nähdä (taskuvarkaat)! :-) Ja täälläkö ei muka ole kommentteja...?

Reetta kirjoitti...

Ahaa! Kerrohan mitä pidit taskuvarkaista! :)

Kirjuri kirjoitti...

Taskuvarkaat oli todellakin näkemisen väärti, minusta se oli hieno kuvaus siitä miten teinipojan kaikkimullehetinyt-asenne voi tietynlaisessa elinympäristössä tehdä kenestä tahansa rikollisen. Tarkoitus olisi kirjoittaa siitäkin omaan blogiin...

Reetta kirjoitti...

Hienoa että oli näkemisen väärti! :)Odotan mielenkiinnolla blogikirjoitustasi siitä!