Olen tässä jokusen viikon käynyt habaa kasvattamassa H&M varastolla. Ihan mukavaa ja leppoisaa duunia. Palkka on lähes kymppi tunnissa, ihan ok, muttei mitään hurrattavaa. Mutta jollakin nuo häät on maksettava. Työrintamalla on ollut hyvin hiljaista, joten ollaan jouduttu elämään kädestä suuhun menetelmällä viime syksystä lähtien.
Miinuspuoli varastoduunissa on netittömyys, puhelittomuus ja välistä työajat. Etenkin 10-18 työaika on potuttava, kun päivä oikeastaan menee kokonaan työpaikalla olemiseen. Illalla yrittää parit meilit lähettää, mikä ei ole tarpeeksi. Olenkin tehnyt 3-4 päivän viikkoa tässä, jotta olis edes muutama päivä, jolloin voisi levätä ja suunnitella.. ja stressata! :P
Meillä on tosiaan häät ensi viikon lopulla. Huh!

Pitopalveluasiat alkavat pikkuhiljaa olee järjestyksessä. Pitää vielä laittaa hyväksyntä maili ruokien määrästä.
Tallinnassa pitäisi käydä ensi viikolla hakemassa juomia. Siitä tulee kallis reissu, enkä kuollaksenikaan tiedä millä me maksetaan ihmisten juominen. Ei oikein ole soveliasta sanoa, ottakaa omat juomat mukaan.
Koristelut on suunniteltu, mutta vielä pitää katsoa käytännön asiat. Esim. miten saadaan kiinnitettyä sareja ja valokuvia tilaan. Onneksi ystäväni lupasi ottaa päävastuun koristelusta, joten voin luottaa hänen taiteelliseen silmäänsä ja huokaista itse helpotuksesta. :)
Hääkuvauspaikka on vielä auki, samoin häämarssit ja häävalssi. Soitto- ja videolistat pitäisi tehdä piakkoin. Hääautokin pitäisi jollakin tavalla koristella.
Hääpuvut pitäisi vielä sovittaa ja tehdä lopulliset päätökset kuinka intialaiseen lookkiin olen menossa. Bindit vai ei. ;)

Hääkoekampaus on tehty ja siitä tulee aivan varmasti hyvä. Koemeikki puolestaan on ongelmallisempi. Ensimmäinen koemeikki oli liian raju mun makuuni. Iltameikki, vahvat värit, väärä pohjustusväri jne. Katastrofaalinen. Menen torstaina uudelleen samalle meikkaajalle ja katsotaan uusiksi mun meikki. Toivottavasti hän tällä kertaa kuuntelisi mua eikä latoisi omia mielipiteitään totuuksina. :( Ikävintähän tässä on vielä se, että kaikki ystävät, jotka ovat nähneet meikin, ovat todenneet että se on tosi hieno. Tekee kuulemma mun silmät tosi isoiksi. Ikävää joutua puolustelemaan niin monelle ihmisille miksi ei pidä meikistä. Miksi ei riitä vain lause, tunnen itseni ylimeikatuksi? :( Kuitenkin haluaisin meikin olevan luonnollinen, korostavan hyviä piirteitä. Ei näyttämömeikkiä, joka näemmä iltameikki sitten on. Mikä murheenkryyni! Lisäksi ongelmaa tuo mun ihon väri, joka on aika erilainen muihin verrattuna. Olen hyvin kalpea, punatukkainen, pisamat ja iho kääntyy siniseen päin. Kaikki meikkivoiteet tuppaavat olemaan liian keltaisia mun iholle. Usein se vaalein sävy on Ivory - mikä on myös keltainen.

Hääohjelmaakin pitää vielä vähän aikatauluttaa. Olin toivonut kovasti häihin Dandiya Raasia, mutta saas nähdä toteutuuko se. Meille tulee Bolly Beat Dancers esiintymään ja he ovat puhuneet voivansa vetää vieraille Bollywood-tanssin opetusta. Ihan kivaa, mutta yleensä Bollywood-tanssi on kovin naisellista. Olisi kiva jos sulhanenkin osallistuisi tähän tanssahteluun, mutta mielummin hän tanssii keppitanssia. Ja niin kyllä minäkin tanssisin. Tosin jostain pitäis keksiä kepit, jollei lähetä taas kynälinjalle. ;) Shama Dikshithän on vetänyt Dandiya Raasia ja mietin kysyisinkö häntäkin mukaan. Mutta sitten tuli budjetti vastaan, enkä ole uskaltanut ottaa häneen yhteyttä. Pitääköhän tässä alkaa keksimään itse Dandiya Raas kore, jota voidaan tanssia??? ;D

Jotenkin musta tuntuu koko ajan, että olen unohtanut jonkin todella tärkeän asian. Olen nykyään hyvin hajamielinen. Ehkäpä tämä on ruumiin puolustusmekanismi voimakasta stressiä vastaan. Jos ei muista mitään, niin ei voi stressata! :P Mutta eiköhän asiat siitä lutviudu.

Ensi viikolla onkin kivaa, kun ruotsalaiset sukulaiset ja sulhasen vanhemmat pohjoisesta, saapuvat Helsinkiin. :)