maanantai 4. kesäkuuta 2012

Bollywoodin ensimmäinen naispuolinen säveltäjä

Tässäpä teille mielenkiintoinen artikkeli ensimmäisestä naispuolisesta säveltäjästä Mumbain elokuvateollisuudessa. Lisäsin artikkeliin linkit IMDB:hen ja Wikipediaan. Artikkelin lopussa on videopätkä, josta pääsette vilkaisemaan millaiselta näytti musikaalikohtaus 1930 -luvulla.

Blogikirjoituksen lopussa kerron teille hieman Intian studiokaudesta, keskittyen Bombay Talkie yhtiöön, joka vaikutti 1930 -luvulta 1950 -luvulle.

Gujarat gave Bollywood first woman composer
Saeed Khan, TNN

AHMEDABAD: You may not have heard of Khorshed Minocher-Homji better known as Saraswati Devi. But this Parsi woman, originally from south Gujarat, was the first woman music composer in Indian cinema. She was also among the first music directors to introduce playback singing and the first one to use title music. Very few women composers made a mark in Bollywood after her.

Trained in classical music, she was first spotted by Himanshu Roy, founder of Bombay Talkies. Khorshed started composing for Roy's banner while her sister Manek took to acting. But, the film company being a public venture, had four board members from the Parsi community who had reservations about Khorshed's choice of profession.

Roy backed the sisters, and the Parsi community relented on one condition - the sisters adopt screen names. So, Khorshed became Saraswati Devi and Manek was named Chandraprabha.

Khorshed composed for Bombay Talkies between 1934 and 1941, including the classic Achhut Kanya. In 1935, history was created, thanks to Chandraprabha developing a sore throat. "Roy suggested Saraswati Devi sing from behind a curtain with Chandraprabha moving her lips. The first playback was thus recorded successfully at Bombay," notes film historian Kamalkar Pasupuleti.

Saraswati Devi, who kept composing till 1950, was known for her simple. Among her famous scores, besides 'Main Ban ki Chidiya' of Achhut Kanya, was a song she composed for Ashok Kumar in Jeevan Naiya (1936). 'Koi hamdam na raha, koi sahara na raha...' was later sung by Kishore Kumar in Jhumroo (1961) and went on to become an huge hit.

But she completely dropped off the radar after retiring and died in anonymity in 1980 in an accident. 

Linkki Times Of Indian artikkeliin löytyy täältä.

Tässä youtubesta ladattu video, jossa näette Devika Ranin ja Ashok Kumarin Main Ban ki Chidiya - musikaalikohtauksessa.


video




Studiokausi alkoi Intiassa 1920- luvulla, johtajinaan J F Madan (Madan Theatres), Dwarkadas Sampat (Kohinoor) ja Ardeshir Irani (Imperial Studios). Seuraavalla vuosikymmenellä kolme suurta studiota nousi valtaan: New Theatres Kalkutassa, Prabhat Film Company Punessa ja Bombay Talkie Mumbaissa (ent. Bombay).

Bombay Talkie studion perusti Himanshu Rai yhdessä vaimonsa Devika Ranin kanssa. Heidän yhteistyönsä eurooppalaisten elokuvantekijöiden kanssa (mm. saksalaisten [UFA] ja brittiläisten), toi intialaiseen elokuvaan uutta teknistä tietoutta ja välineistöä.

”Se oli Himanshu Rain Bombay Talkie, perustettu 1930, mikä määritteli tyylillisesti Hindielokuvateollisuuden, luomalla Hollywoodtyylisen tähtikulttuurin ja laulu- tanssiviihteen. Oli myös suoria lainauksia Hollywoodin kuvaustyylistä. Master-otto, vastakuva, näkökulmakuva, montaasi ja todellakin suurimman osan kameratyöskentelystä mikä nykyään määrittää elokuvallisen kerronnan niin Bombayssa kuin Hollywoodissa.” (Temples of Desire, 18)

Bombay Talkie tunnettiin laadukkaista elokuvista. He tuottivat niin hienovaraisia romanttisia elokuvia kuin maaseudulle sijoittuvia sosiaalisistisia draamoja. Bombay Talkien palkkalistoille kuului lukuisia tuolloin vasta uraansa aloittelevia elokuvavaikuttajia mm. Raj Kapoor, joka työskenteli studiolla klaffipoikana, Ashok Kumar laboratorio assistenttina, Dilip Kumar näyttelijänä, S. Mukherjee tuottajana ja K.A. Abbas käsikirjoittajana.

”Hän palkkasi vain yliopistosta valmistuneita opiskelijoita ja kaikkia värvättyjä kohdeltiin samanarvoisesti piittaamatta siitä olivatko he näyttelijöitä vai teknikkoja. He saivat kuukausittaisen palkan ja työskentelivät kiinteissä työajoissa. Heille tarjottiin ruokala, terveydenhoito ja lapsille ilmainen koulutus.” (An Introduction To Film Studies, 399)

Studioiden valtakausi alkoi horjua 1940-luvulla, rahavirtojen houkutellessa näyttelijät ja ohjaajat ulos studioiden palkkalistoilta. Alalle tulivat uudet tuottaja-sijoittajat, jotka olivat saaneet rahansa laittomasta kaupankäynnistä. Elokuvia alettiin käyttää rahanpesun välineenä. Vuosikymmenen loppupuolella useat tunnetut studiot (Imperial, Kohinoor, Krishna, Madan, Sharda) olivat sulkemassa toimintaansa. Himanshu Rain kuoltua vuonna 1940, yhtiön johtoon nousi hänen vaimonsa Devika Rani. Bombay Talkie lopetti toimintansa 1950 -luvun puolivälissä.

Yllä oleva teksti perustuu pääasiassa seuraaviin lähteisiin: Indian Film, Cinema India: Bollywood: a guide book to popular Hindi cinema, Bollywood: Popular Indian Cinema, Bollywood Cinema, Temples of Desire, Indian Cinema: The Bollywood Saga ja An Introduction to Film Studies.

Ei kommentteja: