Elokuvien katsomisen lisäksi, intohimonani on kerätä elokuvia ja elokuvakirjallisuutta. Olin viime viikolla reissussa Pariisissa ja tuttujen ehdotuksestä etsin käsiini Shakespeare and Company -kirjakaupan. Tuttuun tapaan löysin itseni tutkimasta elokuvahyllyä, vaikka ympärillä olisi ollut lukemattomia mielenkiintoisia kaunokirjallisia teoksia. Käsiini osui varsin mielenkiintoinen opus, Jean Cocteaun The Art of Cinema. Sain kirjaan vieläpä kivan muiston, nimittäin kaupan oman leiman. :)
Viime viikolla olin puolestani reissussa Tampereella ja bongasin sieltä (huom! alennusmyynnistä!) 501 elokuvaa jotka on nähtävä edes kerran eläessään. Normaalisti en moisia opuksia kotiini huolisi, mutta kirja vaikutti hyvältä elokuvien esittelyopukselta miehelleni. Hän ei ole nimittäin katsonut juurikaan klassikoita, joten ehkä kirjan avulla saisin hänet katsomaan "kunnon" elokuvia. Voiko noin sanoa? :D Mies tuppaa katsomaan b-luokan leffoja ja voitte kuvitella tuskani noita elokuvia sivusilmällä katsoessani. Tiedän elokuvan alkaessa kuinka se tulee päättymään, näyttelijäntyö on usein roskaa, kuvaus onnetonta jne. Tietysti klassikoissa on se valitettava puoli, että ne ovat hyvin usein suurta draamaa, mikä johtaa traagiseen lopputulokseen. Neorealismi ei tulisi kyseeseenkään kun on kyseessä mieheni elokuvamaku! :D Nykyään hän karttaa monen Oscarin voittaneita elokuvia juuri edellä mainitun syyn takia. Komedia/tahaton komedia uppoaa häneen paremmin.
Olen itse huomannut elokuvamakuni muuttuneen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Arvostan edelleen valtavasti elokuvakriitikkojen ylistämiä klassikoita, mutta olen huomannut että tietyt ohjaajat eivät nappaa, vaikka kuinka upeaa jälkeä tekisivätkin. En ole juurikaan katsonut esimerkiksi Ingmar Bergmanin, Michael Haneken ja Andrei Tarkovskin elokuvia. Myöskin Jean-Luc Godardin älyllinen leikittely vieroksuttaa. Olen todennut kaipaavani elokuvilta edes pientä eskapismia. Jos elokuva on kovin raadollinen tai äärimmäisen realistinen, jätän sen usein katsomatta. Tämän vuoksi esimerkiksi Irreversible ja Lilja 4-ever -elokuvat ovat jääneet katsomatta.
Viimeisimmät elokuvaostokseni olen tehnyt osittain impulsiivisesti, tietämättä elokuvista juurikaan. Tuttavani toi Intiasta minulle No one Killed Jessica ja Robot (Endhiran). Ensimmäistä en ole vielä kerennyt katsoa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siinä on hyvät näyttelijät. Robotin katsoin tuttavapariskunnan kanssa, eikä kukaan meistä pitänyt siitä. Kammottavan huono elokuva.
Play.comista tilasin Page 3 ja Rang De Basanti! -elokuvat. Ensimmäistä en ole nähnyt koskaan, mutta maineen tunnen. "Kulissien takana" tyylinen tarina. RDB näin Intiassa. Hieno, patrioottinen elokuva nuorista Intiassa tänä päivänä. Plussaa: elokuvan naispäähenkilö on brittiläinen!
Burlesquen kävin katsomassa leffateatterissa ja tykkäsin siitä kovasti. Tarina on vanha, mutta musikaalinumerot on kuvattu todella hienosti. Ilo nähdä että Hollywoodissakin osataan kuvata ja leikata musikaalikohtauksia! Näin ollen hankin elokuvan heti itselleni kun se tuli kauppoihin.
Tampereella olevasta Viiden tähden elokuvadivarista löysin alkuperäisen Lolitan!!!, Wargamesin, Saalistajat, Kuoleman ajojahdin ja Julmat, Vahvat ja Röyhkeät-elokuvat. Kolme viimisintä on Lee Marvinin (näyttelijä) tuotantoa. Kyselin suosituksia hänen elokuvistaan. Saa nähdä ovatko elokuvat mistään kotoisin. Stanley Kubrickin Lolita oli varsinainen löytö. Olen etsinyt elokuvaa vuosia. Se myytiin myös "tiskin alta". Eli suosittelen, jos etsitte jotain tiettyä elokuvaa, kysykää henkilökunnalta. Heillä voi olla tiskin alla "jemmassa" klassikoita! :) Wargamesin hankin miehelleni. Ajattelin että tietokonenörttinä voisi tykätä siitä. ;)
En tiedä milloin kerkeän katsomaan kaikkia elokuviani ja lukemaan kaikkia hankkimiani kirjoja. Mutta silti niitä pitää hamstrata. Teen kyllä aina välillä kierroksen elokuvahyllyyni ja myyn eteenpäin impulsiivisesti hankkimiani elokuvia, joista en välittänyt. Viimeisimmät eteenpäin antamani elokuvat olivat Love Aaj Kal ja Ghajini. LAK oli liian länsimaalainen ja Ghajini ei ollut tarpeeksi synkkä (intialaistettu versio Mementosta).
Mitä te lukijat tykkäätte kerätä kotiinne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti