Kuvia Bollywood-näyttelijättäristä sareissa

Aishwarya Rai Bachchan yhdessä miehensä Abhishek Bachchanin ja appiukkonsa Amitabh Bachchanin kanssa Tirupathi Ventakeswara temppelissä. Seremonia oli osa heidän kolmepäiväistä hääjuhlaa. Linkki.



Upea Rani Mukherjee.



Kaksi suosikkinäyttelijääni: Shahrukh Khan ja Rani Mukherjee.



Upea Juhi Chawla 1990-luvulla.



Preity Zinta valkoisessa sarissaan.



Häikäisevä Bibasha Basu.

Sari/Saree/Shari

Ihastukseni intialaisiin vaatteisiin, asusteisiin ja koruihin on lähtöisin Bollywood-elokuvista, joiden parissa olen viettänyt jokusen hetken. Ensisijaisesti ihastuin vaatteiden väreihin ja pian itse vaatteisiin.

Perinteisesti intialainen nainen pukeutuu joko sariin tai salwariin. Yksinkertaistetusti sarit ovat 4-7 metriä pitkiä kankaita, jotka kiedotaan ympärille. Kankaan lisäksi naisella on lähes aina sari-paita ja alushame. Salwar Kameezit ovat yksinkertaistetusti tunikapaita, huivi ja housut. Housuja on kahden mallisia: salwarit eli löysät pussimaiset housut ja chudirarit eli pitkiksen oloiset kireähköt housut. Perinteisesti sariin pukeutuvat naimisissa olevat naiset. Myös sinkut voivat pukeutua sariin, mutta usein jotain tilaisuutta varten (häät tms.).

Lisää voitte lukea wikipediasta: http://en.wikipedia.org/wiki/Saree

Vieressä kuva juhlavasta sarista



Löysin netistä tällaisen ihastuttavan kuvan, jossa opetetaan kuinka sari puetaan päälle.
http://www.sahil.com/sareedraping.asp

Tässä erilaisia sarityyppejä: http://www.lazydesis.com/girl-talk/10569-styles-wearing-saree.html

Sareissa minua kiehtoo niiden naisellinen aistikkuus. Onneksi Bollywood-näyttelijättäret pukeutuvat vielä sareihin, joten silmäniloa riittää vielä pitkäksi aikaa.



Hurmaava Deepika Padukone



Sensuaali Priyanka Chopra

Raima Sen häkellyttävän upeassa sarissa

Kuvat osoitteesta: http://chennai420.blogspot.com/2008/02/grab-latest-photos-stills-pics-of.html

Bollywood-risteilylle

Enää muutama viikko odotusta ja sitten koittaa risteilyelämys Bollywoodin merkeissä. Saimme lahjaliput ko. risteilylle ja itse ainakin odotan toiveikkaana elämyksellisiä hetkiä. Luvassa pitäisi olla pari eri tanssiesitystä, intialaista ruokaa ja fakiireja. Toivon, että laiva on koristeltu intialaisittain. Olen pohdiskellut omaa pukeutumista ko. risteilylle ja päädyin sariin. Harvassa on ne kerrat kun voin pukeutua sariin. Yleensä ilmastollisista syistä. Tukholmassa taidan kuitenkin kulkea ihan peruslinjalla. Nähtävyyksien bongailu kun menisi hieman turhan konstikkaaksi sarin kanssa. :)

Maailma kylässä festarilla

Tänäkin vuonna piti päästä kauan odotettuun Maailma kylässä tapahtumaan. Viime vuonna se jäi väliin töiden takia. Valitettavasti tämän vuoden tarjonta oli pettymys. Nettisivuja tutkiessani en löytänyt juuri mitään itseäni kiinnostavaa ohjelmaa tai esiintyjää. Ainoana poikkeuksena oli Bollywood tanssipaja, jonne lähdinkin sitten riemua tulvien. Niin, olisin voinut tarkistaa tapahtumapaikan.. Tilaisuus kun oli tenavien teltassa ja osoitettu nimenomaan lapsille.

Paikalle saapuessani (noin 10 min myöhässä) itse esitys oli ohitse ja tarjolla oli vain tanssin opetusta lapsille (ja lapsenmielisille). Olin lukevani nettisivuilta, että aluksi olisi ollut tanssiesitys, mutta nyt kun luin tarkemmin kyse olikin vain ja ainoastaan tanssipajasta. Voi kuinka harmillista. Miksi klassisen tanssin taitajana hän ei voinut esiintyä meille? Mielummin esitys kuin epämääräistä tanssinopetusta, jota ei kyennyt kunnolla seuraamaan takarivistä!

Lapsenmieleisenä päätin liittyä joukkoon ja tanssahdella hieman. Olihan minulle hieman kokemusta Bollywood-tanssista Etnofitnesin tunneilta. Koska opetus oli lapsille, ei tanssissakaan ollut juurikaan klassisen tanssin liikkeitä saati inspiroivia Bollywood-tanssiliikkeitä. Kaikki oli hyvin helpotettua pyörähtelyä, jotka muksut pysyisivät perässä..

Kaikenkaikkiaan viivyin festarilla hieman yli tunnin. Toivotaan, että ensi vuonna ohjelma olisi kiinnostavampaa. Ja toivottavasti esillä olisi enemmän intialaista kulttuuria..

Design-museossa intialaisia koruja

Kävin torstaina ihastelemassa intilaisia koruja Design-museossa. Korut kuuluivat osaksi Oppi Untrachtin kokoelmaa. Valitettavasti mulle jäi epäselväksi minkä alueen koruista oli kyse. Selkeästi korut kuuluivat tiety(i)lle heimo(i)lle, joten olisi ollut mukava tietää enemmän korujen alkuperästä. Näyttely oli pieni, mutta sitäkin kiehtovampi! Oli erilaisia pää- ja jakauskoruja, rannekoruja, nenäkoruja, nilkkaan ja lanteille laitettavia koruja yms. Korujen lisäksi esillä oli paljon erilaisia amuletteja ja niiden koteloita. Suosittelen!

Kopioin tänne Design-museon nettisivuilta tekstinpätkää:

19.3-1.6.2008 Päästä varpaisiin - Intilaisia koruja kokoelmasta Hopea-Untracht.

New Yorkista lähteneenä ja Porvooseen päätyneenä Oppi Untracht on tullut tutuksi suomalaisille uskomattomista intialaisen taidekäsityön esinekokoelmista, joita on voitu nähdä museoissamme aika ajoin monien näyttelyiden osina tai omina kokonaisuuksinaan. Designmuseo esittelee nyt hänen keräämänsä intialaiset perinnekorut.

"New Yorkin modernin taiteen museossa vuonna 1954 järjestetyn uraauurtavan näyttelyn työt riisuivat minut, kokeneen kultasepän, aseista. Minulla ei ollut ajatustakaan, että lähtisin joskus käymään Intiassa tai että sen taiteesta lopulta tulisi elämäni tärkein kiinnostuksen kohde. Tästä näyttelystä sai alkunsa jatkuvasti kasvava uteliaisuuteni aihetta kohtaan. Vuonna 1957 sain Fulbright -apurahan tutkiakseni Intian vielä jäljellä olevaa taidekäsityötä, erityisesti koruja ja metallityötä.

Korun merkitys ja sen ilmaisemat viestit, jotka kiinteästi kuuluvat kuviointiin sisällytettyyn vahvaan symboliikkaan, ovat yhtä tärkeitä tekijöitä kuin muoto ja käytetyt materiaalit, jotka paljastavat kantajan uskonnon, kastin ja heimoalkuperän. Kuvioaiheita pidetään yleensä hyväenteisinä, koska niiden uskotaan tuovan kantajalleen hyvää onnea tai niillä uskotaan olevan pahalta suojelevia ominaisuuksia. Myös esi-isien suojaa tarjoavia, edesmenneitä hyväntahtoisia henkiä tulee lepytellä.

Siirryttäessä tärkeään elämänvaiheeseen tilaisuuteen sopivia koruja lahjoitetaan kyseiselle henkilölle siirtymärituaaliin kuuluvan riitin suorittamisen aikana. Koruja on käytetty myös poliittisiin tarkoituksiin, palkkiona, lahjomiseen sekä lunnaiden maksamiseen ja tilaisuuksissa, kun on haluttu synnyttää kunnioituksen tai alamaisuuden tunne läsnäolijoissa.

Metallikoru on ollut tavallaan investointi "sosiaaliturvaan". Käytettyjä koruja ei normaalitapauksissa pidetty haluttavina, koska intialaiset uskovat, että niissä viipyisi yhä edellisen omistajan mahdollisesti epäsuotuisa karma, siksi niitä ei yleensä myyty edelleen. Tämän vuoksi niillä on sekä myyjän että kauppiaan näkökulmasta pelkästään arvometallin painon mukainen arvo. Ne lähetetään jalometallijalostamoon sulatettaviksi, ja harkot ovat taas markkinoilla käytettävissä uusien korujen valmistukseen.

Jokaisessa koruliikkeessä oli piilossa rasia, johon noita ostettuja, käytettyjä esineitä kerättiin.
Näistä rasioista löytyi melkein aina mielenkiintoisia hopeakoruja. Löytöä edelsi yleensä välttämätön sekavan ja pölyisen, merkityksettömän rojukasan seulonta. Tunsin, milloin muotoilu tai työ oli erinomaisen mielenkiintoista. Tällä tavoin muodostui vuosien mittaan intialaisten hopeakorujen kokoelmani."
Oppi Untracht

www.designmuseum.fi

Suosikki elokuvani (Top 5)

1. Kabhi Khushi Kabhie Gham
(Ilon päiviä surun päiviä) 2001



2. Veer-Zaara (2004)



3. Devdas (2002)



4. Main Hoon Na (2004)



5. Don (1978)

Lempi näyttelijät

1. Shahrukh Khan



2. Amitabh Bachchan



3. Anupam Kher

Lempi näyttelijättäret

1. Kajol



2. Rani Mukherjee



3. Madhuri Dixit

Huumoria Bollywood-elokuvista

Löysin tämän huumoripläjäyksen Anuradhan blogista ja ajattelin kopioida sen tännekin. Aika osuvia nuo kommentit..

-Se, joka harrastaa metsästystä, on varmasti roisto, vaikkei aluksi siltä näyttäisikään. Hyvikset ruokkivat puluja.

- Jos äitisuhde takkuaa, äiti ei ole oikea äiti vaan äitipuoli. Äidin ja lapsen välinen sidos on pyhä ja he ymmärtävät toisiaan täydellisesti.

- Vain yksi mies (jos kukaan) on sankarittaren kanssa silleen koko tämän elämän aikana. Jos hänet pakotetaan naimisiin herra väärän kanssa, herra väärä on vähintäänkin impotentti. Jos hän jää leskeksi, hän pysyy uskollisena miesvainaalleen kuolemaansa saakka.

- Jos sankarittarella on ammatti, hän on 90% todennäköisyydellä joko opettajatar, tanssijatar tai mainostoimistossa. Avioituessaan hän jää kotiin, mutta saattaa tehdä vapaaehtoistöitä sairaiden ja kärsivien hyväksi.

- Todennäköisesti sankarittarella ei kuitenkaan ole ammattia. Hän on joko samassa lukiossa kuin sankari, tai korkeasti koulutettu pian avioituva rikas perijätär, tai kouluttamaton, ihastuttavan kaino ja viaton maalaistyttö.

- Ellei sankarin nimi ole Rohit tai Raj, hän on Karan, tai sitten käsikirjoittajalla on ollut mielikuvitusta. Sankarittarilla on taipumusta tulla nimetyksi joko Anjaliksi tai Paroksi.

- Musakohtauksia on 3-7, aihe-top-5 lienee "Sankaripari haaveilee yhteisistä hetkistä Sveitsissä", "Sankaripari haaveilee yhteisistä hetkistä Intiassa", "Sankari juoksee sankarittaren perässä ja yrittää saada tämän kiinnostumaan tanssivan taustakuoron avustuksella", "Onneton ihminen rukoilee näyttävästi Jumalaa" sekä "Kaunis tanssijatar esiintyy juhlissa, jotka ovat yleensä häät".

- Joka leffassa kuuluu olla häät. Naimisiin ei yleensä mene sankaripari vaan jotkut ihan muut niin että sankaripari pääsee kätevästi tapailemaan ja flirttailemaan prameiden hääkoristeiden ja värikkäästi pukeutuneitten vieraitten keskellä.

- Asiaan kuuluu myös uskonnonharjoitusta. Hyvin usein uskonnonharjoitukseksi voidaan laskea myös joku romanttinen tanssikohtaus, joka on paitsi sankariparin flirttailua, myös Krishna-mytologiasta ammentavaa hengellistä liikuntaa.

- Toimintaelokuvissa ensimmäinen puoli koostuu siitä miten pahikset romuttavat hyvisten elämän ja toinen puoli siitä miten hyvikset kostavat. Pahiksille ei anneta armoa lopussa, vaikka he sitä kerjäävätkin ihan yhtä innokkaina kuin länsimaisissa leffoissa.

- Jos päähenkilöt ovat muslimeita, he harrastavat kuitenkin joogaa tai noudattavat gandhilaisuutta tai antavat almuja hindupapille. Ainakin yksi heistä.

- Jos elokuvan alkupuolella näytetään pientä tyttöä ja pientä poikaa, he ovat sankari ja sankaritar ja päätyvät aikuisina yhteen.

- Joko sankari tai sankaritar on orpo tai puoliorpo ja varsin usein ainoa lapsi. Sankarin orpoudesta on usein vastuussa pahis, jolle sankari aikuisena kostaa. Ainoaa lasta vanhemmat voivat kätevästi syyllistää.

- Vanhemmat ovat Jumala maan päällä, ja varsinkin isäukoilla on paha tapa vastustaa rakkausavioliittoja. Jopa elokuvissa on paljon yleisempää totella isää kuin karata rakastetun kanssa.

- Sankari voittaa tuosta vaan 20 kimppuunsa hyökkäävää roistoa eikä pala tulessakaan. MÄTKIS- ja POTKIS -äänitehosteet ovat joko myöhässä tai sitten ne kuuluvat kotvan verran liian aikaisin.

- Mitä kepeämmin ja hölmömmin elokuva alkaa, sitä synkemmäksi ja raaemmaksi se ehtii ennen lopputekstejä muuttua. Älä koskaan anna pinnallisen lukioromanssi-intron hämätä!

http://users.tkk.fi/~jalam/urdulearningclub/bollywood_jokes.htm <--- original

Kirjastot

Suosittelen lämpimästi tutkimaan eri kaupunkien kirjastojen tarjontaa. Voit yllättyä positiivisesti kuinka paljon Bollywood-aiheisia teoksia niistä löytyykään. Upeita kuvakirjoja, elokuvien soundtrackejä tai kokoelmalevyjä ja jopa jokunen Intiaan liittyvä elokuvakin.

Kuinka löytää tietoa Bollywood-elokuvista?

On moniakin tapoja lähteä etsimään tietoa Bollywood-elokuvista. Paras, mutta hidas tapa on googlettaa. Itse olen pyörinyt jo monta vuotta Intia yhteisön keskustelupalstalla, josta löytyy monta samanhenkistä ihmistä. Sivustolla on omat kategoriat niin Bollywoodille, yleiselle keskustelulle, resepteille, matkustamiselle jne.. Sinne voi eksyä siis nekin jotka eivät välitä elokuvista vaan Intiasta itsestään.

Myös suomi24:llä on oma Bollywood-osastonsa, mutta sen suurimpana ongelmana on häiriköt, jotka haluavat aina silloin tällöin provosoida keskustelijoita rasistisilla tms kommenteilla. Ehkä juuri sen takia kovinkaan moni ei sinne halua kirjoitella.

Yksi mainitsemisen arvoinen sivusto on Bollywood.fi. Valitettavasti sivuston vetäjällä ei ole ollut kovinkaan paljon aikaa sivuston ylläpitämiseen, joten sivut ovat vielä hyvin pienimuotoiset. Kannattaa kuitenkin tutustua! Samoin suomenkieliseen wikipediaan kannattaa tutustua.

Bollywood-elokuvilla (ainakin isoimmilla) on usein omat nettisivut, joista saa tietoa itse elokuvasta. Myös tuotantoyhtiöiden sivustoilta voi löytää herkullisia löytöjä.

Netistä löytyy myös lukuisia fanisivustoja, jotka pyörivät jonkun tietyn näyttelijän ympärillä. Näitä löytää helposti vain googlettamalla näyttelijän nimeä.

Jos on kiinnostunut musiikista, kannattaa tutustua Bollywhat.comiin. Sieltä löytyy mm. biisien käännökset englanninkielelle.

Kirjastoista voit löytää Bollywoodista kertovia elokuvakirjoja. Etenkin SEA:n (sittemmin muuttanut nimensä Kaa:ksi) kirjastosta löytyy ihana paljon aiheesta kertovia kirjoja. Tähän tietysti pitää mainita Natalia Laurilan "Parhaat Bollywood-elokuvat" kirja, joka on ensimmäinen suomenkielinen teos Bollywood-elokuvista. Peter von Bagh on sivunnut intialaista elokuvaa kirjoissaan, mutta Bollywoodista kiinnostuneille suosittelen mieluummin asiantuntevaa Laurilan kirjaa.

Nämä sivustot tulivat näin ensimmäiseksi mieleen. Päivitän varmaan vielä listaa myöhemminkin.

Suomenkielinen Bollywood-kirja

Bollywood-elokuviin tutustumisessa auttaa Natalia Laurilan kirjoittama hieno "Parhaat Bollywood-elokuvat" -kirja. Suosittelen lämpimästi kyseisen opuksen hankinnan! Kirja käy läpi yli 40 elokuvaa ja kertoo samalla pieniä tietoiskuja intialaisesta kulttuurista, tavoista, uskonnoista ym.

Olen laittanut linkin Natalian blogiin, josta saa lisää tietoa kyseisen kirjan ostamisesta. Kolmen sepän kirjakaupasta ja Akateemisesta kirjakaupoista voi ainakin kysellä kirjan perään.

Kuinka löytää Bollywood-elokuvia?

Bollywood-elokuvien löytäminen Suomessa vaatii hieman salapoliisin työtä. Lähtökohtaisesti Suomi on yksi niitä onnettomia maita, joissa Bollywood-kulttuuri ei ole saanut kunnolla jalan sijaa ja näin ollen Bollywood-elokuvia ei ole vielä saatavissa isoista tavarataloista.

Itse löysin Bollywoodin lumotun maailman Rakkautta & Anarkiaa festivaalilla vuonna 2002. Sinä vuonna Intia oli teemamaa ja näin ollen he esittivät useita Bollywood-elokuvia festivaalilla. Siitä lähtien Bollywoodista on tullut yksi festivaalin tärkeimmistä teemoista. Ja siitä kiitämme!

Rakkautta ja Anarkiaa festivaalin lisäksi intialaisia elokuvia on näytetty mm. Nainen ja artisokka -festivaalilla.

Suomessa toimii tällä hetkellä yksi nettikauppa, joka myy Bollywood-elokuvia, elokuvien soundtrackeja ja elokuvalehtiä. Itä-Intian kauppahuone. Suosittelen tutustumaan!

Toinen hyvä tapa on käydä itämaisissa kaupoissa pyörähtämässä. Niissä voi olla elokuvien myynti ja vuokrauspalvelu. Hakaniemessä, Helsingissä on useita maustekauppoja, niistä suosikkini on Indian Market aivan Hakaniemen torin kupeessa. Elokuvien laatu ei välttämättä vastaa länsimaisia käsityksiä ja joistakin elokuvista voi puuttua englannin kielinen tekstitys. Kuitenkin erityismainintana on palvelun laatu. Olen saanut vuosien kuluessa erinomaista palvelua. He usein tiedustelevat minkä tyyppisistä elokuvista asiakas pitää ja osaavat ehdottaa sen perusteella elokuvia katsottavaksi. Sadoista elokuvista, ehkäpä 10 vuokraamaani elokuvaa on ollut huonoja. Toinen hieno asia on vuokra-aika, jonka saa itse päättää ja kiinteät hinnat. Esimerkiksi voit vuokrata yhden elokuvan 3 eurolla 1-3 päiväksi. Ei se aina ihan näin mene, mutta periaate tulee selväksi.

Muita tapoja löytää Bollywood-elokuvia on ostaa ulkomaisista nettikaupoista. Näistä voin suositella lämpimästi Play.comia. Ilmainen kuljetus ja luotettava palvelu.

Muita tapoja on käydä esimerkiksi huuto.netissä ja tarkistaa Bollywood ja Intia kategorian alle laitetut myytävät tuotteet. Nyt kyse on kuitenkin huutokaupasta, jonne voi eksyä huijareita. itselleni ei tätä ole kuitenkaan vielä tapahtunut. Olen hankkinut sitä kautta lukuisia elokuvia.

Suomessa on tietääkseni julkaistu vain 2 Bollywood-elokuvaa: Lagaan- Olipa kerran Intiassa ja The Rising- Legend of Mangal Pandey. Molemmat ovat Aamir Khanin tähdittämiä. Näistä elokuvista löytyy siis suomenkielinen tekstitys!

Olen bongannut myös muutaman intialaisen elokuvan videovuokraamoista. Aivan kamala Mission Kashmir, jota tähdittävät Hrithik Roshan ja Preity Zinta, Mira Nairin uusin ohjaustyö The Namesake ja muka Bollywood-elokuva Hilpeys ja ennakkoluulo, jota tähdittää upea Aishwarya Rai Bachchan. Luonnollisesti Englannissa tehtyjä siirtolaisdraamoja/komedioita voi löytää kaupoista.

Vielä hetki..

Kylläpäs aika kulkee nopeasti. Tässä on ollut niin paljon puuhasteltavaa, etten ole ehtinyt kirjoittamaan tänne pitkään aikaan. No jos vielä hetken maltatte odottaa, niin eiköhän kiire väisty ja pääsen kokoamaan tätä sivustoa oikein kunnolla!