Kävin torstaina ihastelemassa intilaisia koruja Design-museossa. Korut kuuluivat osaksi Oppi Untrachtin kokoelmaa. Valitettavasti mulle jäi epäselväksi minkä alueen koruista oli kyse. Selkeästi korut kuuluivat tiety(i)lle heimo(i)lle, joten olisi ollut mukava tietää enemmän korujen alkuperästä. Näyttely oli pieni, mutta sitäkin kiehtovampi! Oli erilaisia pää- ja jakauskoruja, rannekoruja, nenäkoruja, nilkkaan ja lanteille laitettavia koruja yms. Korujen lisäksi esillä oli paljon erilaisia amuletteja ja niiden koteloita. Suosittelen!
Kopioin tänne Design-museon nettisivuilta tekstinpätkää:
19.3-1.6.2008 Päästä varpaisiin - Intilaisia koruja kokoelmasta Hopea-Untracht.
New Yorkista lähteneenä ja Porvooseen päätyneenä Oppi Untracht on tullut tutuksi suomalaisille uskomattomista intialaisen taidekäsityön esinekokoelmista, joita on voitu nähdä museoissamme aika ajoin monien näyttelyiden osina tai omina kokonaisuuksinaan. Designmuseo esittelee nyt hänen keräämänsä intialaiset perinnekorut.
"New Yorkin modernin taiteen museossa vuonna 1954 järjestetyn uraauurtavan näyttelyn työt riisuivat minut, kokeneen kultasepän, aseista. Minulla ei ollut ajatustakaan, että lähtisin joskus käymään Intiassa tai että sen taiteesta lopulta tulisi elämäni tärkein kiinnostuksen kohde. Tästä näyttelystä sai alkunsa jatkuvasti kasvava uteliaisuuteni aihetta kohtaan. Vuonna 1957 sain Fulbright -apurahan tutkiakseni Intian vielä jäljellä olevaa taidekäsityötä, erityisesti koruja ja metallityötä.
Korun merkitys ja sen ilmaisemat viestit, jotka kiinteästi kuuluvat kuviointiin sisällytettyyn vahvaan symboliikkaan, ovat yhtä tärkeitä tekijöitä kuin muoto ja käytetyt materiaalit, jotka paljastavat kantajan uskonnon, kastin ja heimoalkuperän. Kuvioaiheita pidetään yleensä hyväenteisinä, koska niiden uskotaan tuovan kantajalleen hyvää onnea tai niillä uskotaan olevan pahalta suojelevia ominaisuuksia. Myös esi-isien suojaa tarjoavia, edesmenneitä hyväntahtoisia henkiä tulee lepytellä.
Siirryttäessä tärkeään elämänvaiheeseen tilaisuuteen sopivia koruja lahjoitetaan kyseiselle henkilölle siirtymärituaaliin kuuluvan riitin suorittamisen aikana. Koruja on käytetty myös poliittisiin tarkoituksiin, palkkiona, lahjomiseen sekä lunnaiden maksamiseen ja tilaisuuksissa, kun on haluttu synnyttää kunnioituksen tai alamaisuuden tunne läsnäolijoissa.
Metallikoru on ollut tavallaan investointi "sosiaaliturvaan". Käytettyjä koruja ei normaalitapauksissa pidetty haluttavina, koska intialaiset uskovat, että niissä viipyisi yhä edellisen omistajan mahdollisesti epäsuotuisa karma, siksi niitä ei yleensä myyty edelleen. Tämän vuoksi niillä on sekä myyjän että kauppiaan näkökulmasta pelkästään arvometallin painon mukainen arvo. Ne lähetetään jalometallijalostamoon sulatettaviksi, ja harkot ovat taas markkinoilla käytettävissä uusien korujen valmistukseen.
Jokaisessa koruliikkeessä oli piilossa rasia, johon noita ostettuja, käytettyjä esineitä kerättiin.
Näistä rasioista löytyi melkein aina mielenkiintoisia hopeakoruja. Löytöä edelsi yleensä välttämätön sekavan ja pölyisen, merkityksettömän rojukasan seulonta. Tunsin, milloin muotoilu tai työ oli erinomaisen mielenkiintoista. Tällä tavoin muodostui vuosien mittaan intialaisten hopeakorujen kokoelmani."
Oppi Untracht
www.designmuseum.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti