Huomenna...

Ah! Pitkä odotus palkitaan huomenna, kun menen ystävättäreni kanssa katsomaan Slummien miljonääriä. On tietenkin mahdollista etten pidä elokuvasta tai muuten petyn siihen. Odotan kuitenkin innolla näkeväni Mumbain kaupunkia. Ja tietenkin Anil Kapoorin ja Irrfan Khanin roolisuorituksia. ;)

Hurmaava ryhmäkuva :)

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Päivitys 14.3.09:

Nyt elokuva on sitten nähty ja voin sanoa että olen hyvin hämmentynyt. Menin katsomaan lämminhenkistä Intia-kuvausta ja sain useaan otteeseen märän rätin kasvoilleni, niin sanoakseni. Elokuva on loppua lukuunottamatta hyvin realistinen ja osittain varmasti paikkaansa pitävä kuvaus Mumbaista ja siellä asuvista ihmisistä. En muista mistä sanonta "Money Makes the World Go Round" on peräisin, mutta sitä nimenomaan tämä elokuva oli. Hyvin kyyninen ihmiskuvaus. Toivoa ei ole juurikaan tarjolla. Jopa elokuvan onnellinen loppu sai minut nieleksimään katkeria kyyneliä.

Mielestäni elokuvan sivurooleissa oli mitä maukkaampia ja mieleenjääviä henkilöhahmoja. Kaikki roistoja omalla tavallaan. Jopa omaan veljeen ei pysty luottamaan, saati orpokodin johtajaan. Ja tunnetusti poliisit ovat kieroja kuin korkkiruuvi. Huokaus. Mutta näinhän se todellisuudessakin on. Sekä Irrfan Khan että Anil Kapoor tekivät hienot roolityöt, Irrfan korruptoituneena poliisina ja Anil visailuohjelman juontajana. Mutta mielestäni päähenkilöt jäivät hyvin valjuiksi. Heissä ei tapahtunut muutoksia juuri lainkaan ja tämä nimenomaan on hyvän päähenkilön edellytys. Mielestäni lapsinäyttelijät onnistuivat paremmin roolitöissään kuin aikuiset. Tai sitten heille on kirjoitettu maukkaampia kohtauksia..

Pyrin yleensä katsomaan elokuvat kahteen kertaan, ennen kuin sanon mielipiteitäni niistä. Voin kuitenkin sanoa suosittelevani elokuvaa. Se kannattaa ehdottomasti nähdä. Jos ei elokuvateatterissa niin kotona vuokravideolta. Varoitan kuitenkin, elokuvassa on useita järkyttäviä kohtauksia, joita en suosittele heikkohermoisille. Elokuva on vahvaa draamaa, jossa on ripaus väkivaltaa ja aimo annos kyynisyyttä.

A.R. Rahmanin elokuvascore oli upeaa kuunneltavaa! Tippa tuli heti linssiin kun kappaleet alkoivat soida kankaalla. Elokuvan lopputekstien ajan pyörivä musikaalikohtaus oli mukava kunnianosoitus Bollywood-elokuville. Samoin Amitabh Bachchanin esiinnostaminen elokuvassa. Myös uskonto ja kriketti saivat oman osansa. Elokuva siis tuo kivoja yksityiskohtia intialaisille tärkeistä aiheista. Jai Ho!